Bryssel-Luxemburg-Strasbourg-Stuttgart-Nürnberg-München
Strasbourg
Aamusta oli aika taas hypätä junaan ja jatkaa matkaa Luxemburgista 2½ tunnin päässä olevaan Strasbourgiin. Olemmekin vierailleet kaupungissa aiemmin, mutta yhtään ei haitannut tulla käymään uudestaan tähän ihanaa kaupunkiin. Aiemmasta vierailusta voit lukea täältä. Junalipun hinta oli 52 € kahdelta. Aamun ilma oli hieman sumuinen, mutta onneksi päivään oli jälleen luvattu lämpöä ja aurinkoa. Kevät teki tuloaan. Ruoho vihersi lupaavasti jo monessa paikassa.
Aikaisesta aamusta huolimatta junassa oli paljon matkustajia.
Monet suuntasivat matkansa Strasbourgiin.
Mahtoivatkohan olla EU-virkamiehiä, jotka sukkuloivat näiden kahden tärkeän EU- hallintokaupungin väliä?
Strasbourgin Vanha kaupunki Grande Île sijaitsee saarella ja se on Strasbourgin historiallinen keskusta.
Paikka kuuluu UNESCOn maailmaperintö- listalle.
Strasbourgin parhaat alueet ovat joen ja kanavien rannoilla. Varsinkin kesäkeleillä on mukava istuskella alueen terasseilla. Ero nyt lopputalveen olikin melkoinen. Kaikki kauniit kukat ja vihreys puuttui, sekä iloinen ja kupliva kepeys, vaikkakin turisteja oli paljon liikkeellä. Ne ulkoilmakuppilat, jotka oli jo avattu talviteloilta olivat vielä tyhjiä.
Barrage Vauban silta rakennettiin osaksi Strasbourgin puolustusta.
Silta rakennettiin 1600-luvulta estämään kaupunkiin kohdistuneita jatkuvia hyökkäyksiä.
Myöhemmin siihen rakennettiin pato, joka mahdollisti nostaa Ill joen tasoa ja aiheuttaa tulva ympäröiville pelloille ja näin jumittaa vihollisen eteneminen mutaan sekä estää heidän pääsynsä Strasbourgiin.
Nyt siltarakennuksessa on erilaisia näyttelyitä. Kiipeämällä 60 askelmaa sen terassille, saa kameraan vangittua upeat näkymät La Petite Francelle ja Ponts Couvertsiin.
Ponts Couverts sillalla on neljä tornia, joista aikoinaan valvottiin kaupunkiin tulevaa liikennettä.
Aikoinaan katettu silta torneineen oli osa Strasbourgin vapaakaupungin puolustusjärjes- telmää.
La Petite France eli pikku Ranskan korttelialue on kaunis, romanttinen ja viehättävä paikka kanavan varrella. Alue sai nimensä, kun Strasbourg oli saksalaisten omistuksessa.
Tyylikkäällä historiallisella alueella on upeita 1500- ja 1600-luvulta olevia ristikkorakenteisia taloja.
Aikaoinaan aluetta asuttivat kalastajat, parkitsijat, myllärit ja käsityöläiset.
Erittäin suosittu tapa tutustua Strasbourgiin on veneristeily Ill joella ja sen kanavissa.
Tällä kertaa jätimme tämän elämyksen väliin, sillä teimme tuon viime vierailulla.
Suosittelen, varsinkin kesäaikaan oli hieno kokemus.
Hieman kutkutti yöristeily, josta olisi nähnyt helposti upeasti valaistun kaupungin iltavalaistuksessaan. Päätimme kuitenkin kävellä eri paikoissa ja nauttia upeista maisemista omaan tahtiin.
Erityisen kaunis on Notre Dame de Strasbourg katedraali. Se on ehkäpä Strasbourgin hienoin rakennus.
Katedraali on kaunis myös päivällä ja sisälle kannattaa mennä ihailemaan astronomista kelloa, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Kello on renessanssin mestariteos. Sen nykyinen mekanismi on vuodelta 1842.
18-metrinen kello on yksi maailman suurimmista astronomisista kelloista.
Jos vierailee kirkossa klo 12.30 aikaan kuulee sen soiton ja näkee 12 apostolin kulkueen.
Kellon soittokulkueen näkeminen maksaa 3 € ja lippu pitää ostaa ennen kirkkoon menoa. Muutoin kelloa pääsee ihailemaan ilmaiseksi.
Kirkossa on myös Sainte Catherinen hauta. Kirkossa vieraillessa kannattaa etsiä Kayserbergin Geiler saarnatuoliin veistetty koira, jonka nenän koskettamisen uskotaan tuovan onnea ja siunausta.
Legendan mukaan Kayserbergin Geiler pitämien pitkien ja puuduttavien saarnojen aikana mukana oli aina hänen uskollinen koiransa.
Koiran kerrotaan iskeneen saarnan aikana silmää kuulijoille neljäkymmentä kertaa.
Totta tai tarua, olihan se onnea ja siunausta matkalle haettava tältäkin kirkkokäynniltä. Tosin pienen pientä koiraa piti hakea jonkin aikaa. Sitkeys palkittiin ja löytyihän se saarnastuolin rappusten pielojen välistä.
Kirkko oli neljän vuosisadan ajan maailman korkein rakennus.
Kiipeämällä 332 askelmaa katedraalin katolla olevalle näköalatasanteelle, voi sieltä ihailla Strasbourgin kaupunkimaisemaa.
Mikäli haluaa kiivetä torniin pitää sinnekin hankkia erillinen 8 € maksava lippu.
Katedraali vaurioitui pahoin Ranskan vallankumouksen aikana, mutta se rakennettiin uudelleen ja on sittemmin palautettu alkuperäiseen loistoonsa.
Nykyään Strasbourgin katedraali on erittäin suosittu turistikohde ja sinne pääsee vierailemaan maanantaista lauantaihin klo 8.30-11.15 ja 12.45-17.45 sekä sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 14.00-17.15.
Mainita täytyy St. Pierre-le-Jeunen kirkko, joka oli jaettu noin kahdensadan vuoden ajan kahteen osaan. Toinen puoli kirkosta oli protestanttien käytössä, toinen puoli taas katolilaisten. Kirkko on jakautunut myös ulkonäön suhteen. Ulkopuoli ei ole kovin kummoisen oloinen, mutta sisältä kirkko onkin sitten toista maata.
1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevat värikkäät freskot kirkastavat kirkon sisätilaa.
Lisäksi kirkossa on tunnetut 1700-luvun urut, jotka sijaitsivat kirkon keskellä, josta ne sulassa sovussa palvelivat kumpaakin puolta.
Strasbourgissa on myös muita merkittäviä kirkkoja, joista voikin mainita kirkot St. Thomas, St. Pierre-le-Vieux ja St. Étienne.
Gutenberg aukio oli yksi Strasbourgin keskuksista keskiajalta aina 1700-luvulle asti.
Nyt aukiota koristaa suuren mestarin patsas, joka jää varjoon kaikenlaisten nykypäivän huvitusvehkeiden sekaan.
Aukio on nimetty painokoneen keksineen Johan Gutenbergin mukaan. Keksinnön ansiosta Strasbourg saavutti valtavan maineen, ollen alueen kulttuuripääkaupunki kahdensadan vuoden ajan.
Strasboug city card on voimassa 7 päivää ja sen hinta on vain 5 € näin talviaikaan. Kortteja voi ostaa matkailutoimistosta tai netistä. Strasbourgissa on tarjolla myös monenlaisia ja hintaisia opastuksia. Ehdottomasti kannattaa tsekata Freetour sivustolta, kuten myös GuruWalk sivustolta heidän tarjoamat hyvinkin laadukkaat ilmaiset kaupunkikierrokset.
Strasbourgin kuuluisa ja erittäin arvostettu taidemuseo on MAMCS.
Siellä ovat edustettuna lähes kaikki 1900-luvun merkittävät taidesuuntaukset.
Myös pelkkä taidekahvilassa vierailu on taiteellinen
kokemus, sillä seinät on koristeltu freskoin ja sieltä on upeat näkymät joelle ja Petite-Franceen. Museo on avoinna ti–su klo 10–13 ja 14-18, ja sinne on aikuisilta 7,50 € pääsymaksu.
Yksi hyvä vierailupaikka on venelaiturien vieressä olevassa upea Palais Rohan, jossa sijaitsee kaupungin kolme tärkeintä museota.
Kaupungin taidemuseo esittelee italialaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, flaamilaisia ja hollantilaisia maalauksia 1300-1800-luvulta.
Lisäksi rakennuksessa on arkeologiaan keskittyvä Musée archéologique sekä taideteollisuusmuseo, jossa olisi ollut nähtävillä eriaikakausien ja tyylien upeasti sisustettuja huoneita ja alueelta peräisin olevaa 1700-luvun taidetta. Nämä museot on suljettu tiistaisin ja torstaisin, muulloin ne ovat avoinna klo 10–13 ja 14-18. Sisäänpääsy kumpaankin museoon on 7,50 €.
Komean palatsin kuuluisiin asukkaisiin on lukeutunut mm. Marie Antoinette ja Napoléon Bonaparte.
Kaupungissa museoihin pääsee tutustumaan joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina ilmaiseksi.
Lähellä oleva Musée alsacien yhdistää perinteen ja nykyajan tuoden esille alueensa väestöä ja sen monikulttuurista ja jatkuvasti kehittyvää elämää. Myös tämä museo on avoinna muina päivinä klo 10-13 ja 14-18 paitsi tiistaisin ja torstaisin. Sisäänpääsymaksu museoon on 7,50 €.
Viereinen Musée historique de la ville de Strasbourg sen sijaan on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina ja keskiviikkona klo 10-13 ja 14-18.
Samoja aukioloaikoja noudattaa Oteuvre Notre-Dame museo,
jossa olisi ollut esillä seitsemältä vuosisadalta Euroopan keskiaikaisen taiteen hienoimpia kokoelmia.
Kaupungin tunnetuimpiin rakennuksiin kuuluu Maison Kammerzelli, joka oli alkujaan 1400-luvun kauppiaantalo.
Talo on hyvin säilynyt ja sitä pidetään Strasbourgin kauneimpana talona.
Talossa toimii tätä nykyä paikallista ruokaa tarjoava ravintola. Emme kuitenkaan kokeilleet talon erikoisuutta hapankaalia kolmella kalalla, jonka reseptiä kokki kuulemma vartioi mustasukkaisesti, vaan söimme lihapadat, joissa ei todentotta ollut valittamista.
Strasbourgin suurkaupunki kattaa melko laajan alueen, mutta kaupungissa vierailevat jumittuvat pääsääntöisesti kaupungin ihanaan historialliseen keskustaan, jossa pärjää hyvin ihan jalkapatikalla. Jos ei halua tutustua kaupunkiin jalkaisin, niin maaliskuusta marraskuun loppuun voi hypätä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyytiin maksamalla 7 €. Kaupunkijuna lähtee tuomiokirkon vierestä. Hop on Hop off busseja ei kaupungissa ollut.
Päivälippu maksaa 4,60 € ja yhdensuuntainen lippu 2 €, joka on voimassa 90 minuuttia.
Kahden-kolmen päivälippukimppa maksoi 6,90 €, joten me nappasimme sen.
Kaupungissa voi myös liikkua näppärästi pyörällä tai skuutilla, jotka näyttivätkin olevan kovin suosittuja liikkumavälineitä.
Strasbourg tunnetaan myös EU-parlamentin toisena kokoontumispaikkana, joten hyppäsimme E-linjan ratikkaan ja ajoimme EU-kortteliin.
Toisen maailmansodan jälkeen Strasbourgista tuli sovinnon symboli, miksi se valittiinkin Euroopan unionin pääkaupungiksi.
Kaupungissa on Euroopan neuvoston päämaja Palais de l’Europe sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan parlamentti,
kuten myös monia muita tärkeitä EU:n hallintoelimiä. Rakennuksiin pääsee vierailemaan, mutta vierailut ovat rajoitettuja ja ne pitää varata etukäteen.
Palais du Rhin on entinen keisarillinen palatsi, jota pidetään Saksan imperiumin suurena symbolina.
Palatsia ympäröivät laajat puutarhat sekä hevostallit ja ratsastusalueet.
Nykyisin rakennuksessa toimii
pääasiassa kulttuuriasioihin keskittyvä hallinto.
Strasbourgissa on useita puistoja, jotka nyt talviaikaan eivät päässeet oikein oikeuksiinsa. Kaupungin vanhin puisto Park Orangery sijaitsee lähellä Euroopan neuvoston rakennuskompleksia, niin kutsuttua Eurooppa-korttelia. Puiston suunnittelu aloitettiin vuonna 1681, jolloin Strasbourg liitettiin ensimmäisen kerran Ranskaan. Puistoalueen maisemasuunnittelun vaikutti suuresti Versailesin puiston esimerkki.
Strasbourgin kaupunki on historiansa aikana välillä ollut Saksan ja välillä Ranskan omistuksessa, mikä näkyykin kaupungin arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa.
Strasbourg sijaitsee aivan Saksan rajalla.
Saksan puolella sijaitsevan Kehlin ja Rankan puolella olevan Strasbourgin kaupunkien välillä kulkee D-linjan ratikkayhteys.
Rein joen yli kulkee myös kävelysilta, jota pitkin voi siirtyä maasta toiseen. Se onkin suuressa suosiossa, sillä turistit haluavat kävellä sitä pitkin ja ylittää rajan jalkaisin. What? Ei nyt kovin kummallista, sillä meilläkin voi rajan ylittää kävellen Torniosta Haaparantaan. Mutta kyllä vaan, niin ihmeellinen juttu se on, että ratikallinen ihmisiä tyhjeni kameroineen Port du Rhinissä. Samassa paikassa oli myös useita isoja jokiristeilijöitä parkissa odottamassa alkavaa sesonkia.
Kävimme kääntymässä Ratikalla Kehlin kaupungin päätepisteessä.
Ratikan kääntöpiste on Raatihuoneen edessä.
Kauppakassit näyttivät liikkuvan vilkkaasti rajan yli.
Ilmeisesti hintatietoiset raja-asukit shoppailevat kummallakin puolella rajaa.
Palasimme vielä illaksi Strasbourgiin ihailemaan sen upeasti valaistua vanhaa kaupunkia.
Matkalla hotelille ikuistimme kuviin vielä Strasbourgin juna-aseman kauniin valaistuksen.
Stuttgart
Saavuimme aamusta Stuttgartin juna-asemalle, joka sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa ja Königstrassen ostoskatua. Junalippu maksoi 50 € kahdelta ja matka taittui mukavasti suurnopeusjunalla 1½ tunnissa. Ilma oli pilvinen, mutta onneksi paksun pilvipeitteen piti ennusteen mukaan kaikota illan ja seuraavan päivän aikana. Kivoista + 15 asteen lämpötiloista oltiinkin sitten siirrytty huomattavasti viileämpään suuntaan.
Stuttgartin juna-asema oli aivan sekaisin. Se oli kuin räjähdyksen jäljiltä ja täydellisessä remontissa. Nostureita oli kymmenkunta ja koko asemarakennus oli rakennustelineiden ympäröimä ja suljettu. Väliaikaiset tilat oli kyhätty asemalaitureiden ympärille.
Rautatieaseman torni on ollut yksi ikonisimmista rakennuksista Stuttgartissa.
Poissa oli sen päällä yli 70 vuotta pyörinyt Mercedes-Benz-tähti.
Ensin arvelin, että aseman korjaustöiden valmistumista
tähdättäisiin miesten jalkapallon UEFA cuppiin 2024 mennessä, jotka järjestetään Saksassa.
Mutta, jos tähti palaa paikalleen vasta 2025, niin voipi olla, että juna-asema ei valmistu noihin kisoihin mennessä.
17. jalkapallon miesten Euroopan mestaruuskilpailuja isännöi Stuttgartt, mikä näkyikin kaupungin monien ehostuskohteiden ja jalkapallostadionin kunnostustöissä.
Stuttgart on Saksan kuudenneksi suurin kaupunki, jonne kuuluu ehdottomasti jalkapallo ja Bundesliiga.
Stuttgartin VfB joukkue onkin ollut yksi Bundesliigan perustajajäseniä. Ei siis ihme, että isot kisat isännöivä Saksa järjestää ne tällä kertaa juurikin Stuttgartissa.
Kaupunki antoi heti ensivaikutelman erittäin siististä ja vihreästä kaupungista, vaikka nyt kaikki puut ja puistot olivatkin ilman kaunista vihreää lehtipukua. Kaupunki sijaitsee viiniköynnösten peittämässä Neckar joen laaksossa.
Tosin vielä tähän vuodenaikaan köynökset olivat pelkkiä runkoja ja vehreyden joutui kuvittelemaan maisemaan.
Lähimmät viinirinteet näkyvät heti päärautatieasemal- ta ja keskustan ostoskaduilta.
Vilkkaassa Stuttgartissa voikin nauttia alueen laadukkaita viinejä ja sujahtaa suurkaupungin menoon ja tunnelmaan.
Kaupungin historia on mielenkiintoinen, sillä onhan lukuisat hallitsijat pitäneet sitä hallintokaupunki- naan.
Stuttgart on Baden-Württembergin osavaltion
pääkaupunki ja alueensa tärkein talous- ja kulttuurikeskus. Kesäisin Neckar joella tehdään myös veneretkiä. Nyt joki ja sen sulkuportit odottivat kulkijoita. Kaupunki vaikutti vielä hiljaiselta, vasta talviunestaan heräilevältä. Aika-ajoin pilvien lomasta kurkistanut aurinko lämmitti kivasti ja terasseillekin kerääntyi väkeä.
Turisteja kaupungissa tuntui olevan kovin vähän tähän vuodenaikaan.
Näin helmikuussa julkisissa oli hyvin tilaa eikä tavaroita tarvinnut lukita kainaloon kaksin käsin.
Stuttgartissa matkailija ei tarvitse autoa, jos liikkuu vain ydinkeskustan nähtävyyksillä. Kaupungissa järjestetään myös jos jonkinlaisia ilmaisia ja maksullisia kaupunkikierroksia.
Syrjemmässä sijaitsevat käyntikohteet on helppo saavuttaa julkista liikennettä käyttäen.
Kaupungissa kulkevat sekä bussit, metrot että paikallisjunat.
Lippuja myydään asemien ja pysäkkien automaateista. Julkisten hinnat vaihtelevat sen mukaan, millä alueilla aikoo liikkua. Myös päivälipun hinta vaihtelee alueiden mukaan. Mukavana yllätyksenä oli ryhmälippu (max. 5 henkilöä), joka oli erittäin edullinen. Lippu leimataan metron tai paikallisjunan sisällä. Jos ei halua pomppia paikasta toiseen, hyvä valinta on istua Hop on Hop off bussin kyytiin ja kierrellä 18 € maksua vastaan kaupungin tärkeimmät nähtävyydet.
Toisessa maailmansodassa kaupunki kärsi pahoin Liittoutuneiden pommituksissa.
Jälleenrakennustyöt muuttivat kaupungin katukuvaa merkittävästi, miksi tästä kaupungista ei juuri vanhaa rakennuskantaa löydä.
Joitakin vanhoja rakennuksia on jäänyt turmeltumatta tai ne on onnistuttu entisöimään, muuten kaupungin ilme on kovin nykyaikainen ja moderni. Joissain kohdin, jopa hieman kulahtanut.
Hyvänä esimerkkinä on kaupungintalo, joka edusti tätä sodanjälkeen rakennettua rakennuskantaa.
Pilvinen sää vielä korosti näiden rakennusten ilmeettömyyttä ja nuhruisuutta.
Kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Birkenkopfiin pääsee helposti kerran tunnissa kulkevalla bussilla 92. Birkenkopfin 511 metrinen kukkula on syntynyt Toisessa maailmansodassa Liittoutuneiden pommitusten jälkeen, kun kaupungin talojen rauniot kasattiin kukkulaksi. Kukkula on nykyisin suosittu ulkoilupaikka ja sieltä löytyy useita maastopyöräilyreittejä.
Onneksi sää myös kirkastui seuraavana päivänä ja mahdollisti maisemien ihailun laajalle levinneeseen Stuttgarttiin.
Kukkulalla on edelleen nähtävissä pommitettujen
rakennusten rauniopalasia. Lisäksi kukkulalla on risti ja muistolaatta, muuta siellä ei sitten olekkaan.
Stuttgart tunnetaan erityisesti autoteollisuudestaan, mutta myös monilla muiden alojen suuryrityksillä on pääkonttorinsa siellä. Stuttgartissa on kaksi hyvää automuseota. Mercedes-Benz ja Porche museo, jotka kilpailevat kävijöiden suosiosta.
Me valitsimme Mersu museon, jonka rakennuskin on ainutlaatuinen ja muistuttaa kolmea päällekkäistä apilanlehteä.
Museosta onkin tullut kaupungin suosituin museonähtävyys, sillä esitteleehän se
kiinnostavalla ja havainnollisella tavalla autoteollisuuden historiaa sekä liikkumisen vapautumista. Esillä on myös prinsessa Dianan viininpunainen Mercedes sekä Paavi Johannes Paavali II:n paavimobiili. Mainio paikka vierailla.
Museo sijaitsee Neckarparkin tapahtuma-, viihde- ja urheilukompleksissa. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9-18 ja lipun hinta museoon on 12 €. Museoon pääsee helposti ottamalla päärautatieasemalta S1 kaupunkijunan kohti Kirchheimia ja jäämällä pois Neckarparkissa.
Kävelyä asemalta museolle kertyi noin 800 m. Junat kulkeva kaupungin ja Neckparkin väliä noin puolen tunnin välein.
Alueella on myös Mercedes-Benz jalkapallostadion ja Stuttgartin futisjoukkueen noin 10 harjoituskenttää.
Samalla suunnalla sijaitsee Grabkapelle Württembergin kukkulalla, jossa on kuningatar Katharinan hautakappeli. Itse hautakappeli ei ole kummoinen, mutta näkymät sieltä alas kaupunkiin ovat hienot. Kuningas Wilhelm I pystytti sen muistomerkiksi rakkaalle vaimolleen tämän ennenaikaisen kuoleman jälkeen vuonna 1819.
Sitä pidetään Stuttgartin romanttisimpana paikkana, osittain sen kauniin ympäristön vuoksi, mutta pääasiassa siksi, että Wilhelm I kirjoitutti kappelin sisäänkäynnin yläpuolelle
”Rakkaus ei kuole koskaan”
Neue Schloss linna sijaitsee Schlossplatz aukion reunalla. Linna on toiminut Württembergin kuninkaiden virallisena asuinpaikkana.
Kuten monesta muustakin Euroopan maiden palatseista ja linnoista, haluttiin tästäkin tehdä kilpailija Ranskan Versaillesille.
No takamatkalle jää tämäkin palatsi.
Nykyisin linnassa toimii osavaltion virastoja, eikä siellä voi vierailla.
Altes Schloss, eli vanha linna sijaitsee aivan Neue Schloss linnan vieressä, ja kuten sen nimikin kertoo, se oli alueen aikaisempi päälinnoitus ennen Neue Schloss linnan rakentamista. Vanha linna on yksi Stuttgartin vanhimmista rakennuksista.
Linnan erityisiä portaita pitkin saattoi aikoinaan ratsastaa suoraan ylös Ritarisaliin.
Nykyään portaat vievät linnan näyttelytiloihin, joissa toimii moderni museo ja kulttuurihistorial-linen museo.
Linnassa on sekä pysyviä, että vaihtuvia näyttelyitä ja lasten museo.
Stiftskirchen kaksi komeaa tornia kohoavat Stuttgartin Vanhankaupungin pienen jäännöksen yläpuolelle. Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-16.
Itse kirkko ei nyt kovin kummoinen ollut, vaikka se kätkeekin sisäänsä useita Württembergin kreivien hautapaikkoja.
Uskonpuhdistus lienee tehneen aikoinaan komeasta kirkosta vaatimattoman protestanttikirkon.
Ludwigsburgin palatsi sijaitsee noin 12 kilometriä Stutgartista. Kesäkeleillä se olisi houkuttanut, mutta nyt emme sinne menneet monestakin syystä. Linnan yksi parhaista nähtävyyksistä olisi ollut massiivisen kokoiset barokkipuutarhat, jotka näin talviaikaan on laitettu talviteloille, miksi niissä ei olisi ollut juuri mitään katsottavaa. Lisäksi linnaan pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, jotka ovat olleet usein miten ajanhaaskausta. Kun vielä monet paikat loppu talvesta olivat kiinni linnassa, emme nähneet vaivaa tutustua rakennuksen barokin,- rokokoon, sekä -uusklassinentyylisuunnan yksityiskohtiin.
Stuttgartin kauppahalli ei nyt kovin kummoinen ollut, jos sitä vertaa monen muun paikan kauppahalleihin.
Kauppahalli on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7.30-18. No tulipa tuollakin pyörähdettyä.
Ja kun Saksassa ollaan, niin unohtaa ei sovi olutta. Stuttgarter Volksfestin vuosittaiset olutjuhlat järjestetään Cannstatter Wasenilla ja ne ovat maailman toiseksi suurin olutfestivaali kilpailijan Münchenin Oktoberfestien jälkeen.
Calwer Strassella on paras ravintolakeskittymä. Monet ravintolat tarjoavat perinteistä saksalaisruokaa, johon en enään sorru. Aiemmalla matkallamme tilaamani ainakin kaksikiloinen sianniska hapankaalilla ja perunoilla kummittelee vieläkin verkkokalvoilla. Niin tuhtia annosta ei yksi ihminen syö.
Stuttgartissa on tarjolla maailmanluokan taidetta useissa museoissa sekä tietenkin oopperaa ja konsertteja.
Ooppera, teatteri ja tärkeimmät taidemuseot löytyvät aivan keskustasta,
vain lyhyen kävelymatkan päästä toisistaan. Tällä reissulla skippasimme lähes kaikki, koska laajalle levittäytynyt kaupunki vaati joihinkin kauempana oleviin kohteisiin melkoisen liikkuma-ajan mikä söikin osan ajankäytöstämme.
Seuraavana aamuna menimme kuitenkin tutustumaan Stuttgartin luonnonhistoriallinen museoon eli SMNSään. Rosensteinin palatsissa sijaitseva museo oli mainio paikka vierailla. Jos menee vain tähän museoon kannattaa jäädä pois Rosteinbr asemalla, jonne menee U 14.
Puistoalueen toisessa päässä on Museum am Löwentor, jossa on esillä evoluution historiaa, elämän monimuotoisuutta ja sen suojelua. Esillä oli myös upeita fossiileja. Tämä oli aivan huippu mesta.
Jos haluaa mennä vain tähän museoon, niin sinne pääsee helpointen U 12 metrolla ja jäämällä pois Nord Bahnhofilla.
Museot ovat avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-17 ja viikonloppuisin klo 10-18.
Yhdistelmälippu kumpaakin museoon maksoi 7 €. Runsaan museotarjonnan seasta esiin nousi Schweinemuseum eli Sikamuseo. Tässä epätavallisessa museossa on yli 50 000 sikaa eri puolilta maailmaa. Tämäkin museo sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, miksi siitä luovuttiin. Sen verran asiaa kuitenkin tutkailin, että sinne olisi päässyt näppärästi U 9 metrolla tai bussilla 56.
Killesbergturmin kartion muotoinen köysistä rakennettu torni on melkoisen erikoinen, mutta jos uskaltaa kiipeämään ylös on sieltä varmasti upeat näkymät ympäristöön.
Arkajalka jätti sen väliin, sillä sen yksityisesti sponsoroimat 348 porrasta heiluvat niihin asuttaessa.
Pelotti jo katsoessa muiden kiipeämistä.
Puisto, jossa torni sijaitsee on kesällä varmaankin kiva paikka oleilla.
Siellä on erilaisia aktiviteetteja koko perheelle, mutta näin talviaikaan kaikki paikat oli suljettu.
Perheiden ei kannata unohtaa Williamin isoa ja maineikasta eläintarhaa ja kasvitieteellistä puutarhaa. Eläintarha on mukana monessa eläintenkasvatus- ja suojeluohjelmassa. Siellä onkin yli 11 500 eläintä, jotka kuuluvat 1 200 eri lajiin. Paikka sijaitsee Eläintieteellisen museon lähellä.
Harmillisesti Sky Beach baari on kiinni talviaikaan, sillä sieltä olisi saanut hyvän kaupunkikuvan Stuttgartista.
Toinen hyvä vaihtoehto on ihailla maisemia 216 metrisen TV-tornin Fernsehturm Stuttgart näköalatasanteelta.
Näköalatasanne on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-21 ja hissikyyti sinne maksaa 10,50 €/aikuinen.
Stuttgartin ykkös maamerkistä voi ladata mukaansa äänioppaan, joka kertoo faktoja kuuluisasta tornista.
Parhaiten paikalle pääsee hyppäämällä U7 metroon ja jäämällä pois Ruhbankin asemalla
Kun kerran olimme ostaneet päivälipun, niin kierreltävähän se oli koko rahan edestä. Siispä suuntasimme vielä Standseilbahn Stuttgart funikulaarille, joka kulkee Südheimer Platzin U-Bahn-asemalta Stuttgartin Degerlochin hautausmaalle.
Lähes 100-vuotias funikulaari on osa julkista liikenneverkkoa ja se on suojeltu kulttuuriperintö- kohteeksi.
Tummasta teakpuusta valmistetut vaunut eivät nyt juurikaan eronneet muiden maiden vastaavista.
Stuttgart ei kaikkineen ollut mikään erikoinen kaupunki. Asiaan toki saattoi vaikuttaa osittain pilvinen sää ja vuodenaika. Kaupunki varmankin näyttää parhaat puolensa kesän vihreydessä ja kukkaloistossa. Mielikuva aurinkoisesta kaupungistakaan ei sijoita sitä listalle, jonne välttämättä matkustamme uudestaan.