G-8DK1F0333J
Browsing Tag

Strasbourgin parhaat nähtävyydet

Yleinen

Osa 2: Strasbourg ja Stuttgart

Bryssel-Luxemburg-Strasbourg-Stuttgart-Nürnberg-München

Strasbourg

Aamusta oli aika taas hypätä junaan ja jatkaa matkaa Luxemburgista 2½ tunnin päässä olevaan Strasbourgiin. Olemmekin vierailleet kaupungissa aiemmin, mutta yhtään ei haitannut tulla käymään uudestaan tähän ihanaa kaupunkiin. Aiemmasta vierailusta voit lukea täältä. Junalipun hinta oli  52 € kahdelta. Aamun ilma oli hieman sumuinen, mutta onneksi päivään oli jälleen luvattu lämpöä ja aurinkoa. Kevät teki tuloaan. Ruoho vihersi lupaavasti jo monessa paikassa.

Aikaisesta aamusta huolimatta junassa oli paljon matkustajia.

Monet suuntasivat matkansa Strasbourgiin.

Mahtoivatkohan olla EU-virkamiehiä, jotka sukkuloivat näiden kahden tärkeän EU- hallintokaupungin väliä?

Strasbourgin Vanha kaupunki Grande Île sijaitsee saarella ja se on Strasbourgin historiallinen keskusta.

Paikka kuuluu UNESCOn maailmaperintö- listalle.

Strasbourgin parhaat alueet ovat joen ja kanavien rannoilla. Varsinkin kesäkeleillä on mukava istuskella alueen terasseilla. Ero nyt lopputalveen olikin melkoinen. Kaikki kauniit kukat ja vihreys puuttui, sekä iloinen ja kupliva kepeys, vaikkakin turisteja oli paljon liikkeellä. Ne ulkoilmakuppilat, jotka oli jo avattu talviteloilta olivat vielä tyhjiä.

Barrage Vauban silta rakennettiin osaksi Strasbourgin puolustusta.

Silta rakennettiin 1600-luvulta estämään kaupunkiin kohdistuneita jatkuvia hyökkäyksiä.

Myöhemmin siihen rakennettiin pato, joka mahdollisti nostaa Ill joen tasoa ja aiheuttaa tulva ympäröiville pelloille ja näin jumittaa vihollisen eteneminen mutaan sekä estää heidän pääsynsä Strasbourgiin.

Nyt siltarakennuksessa on erilaisia näyttelyitä. Kiipeämällä 60 askelmaa sen terassille, saa kameraan vangittua upeat näkymät La Petite Francelle ja Ponts Couvertsiin.

Ponts Couverts sillalla on neljä tornia, joista aikoinaan valvottiin kaupunkiin tulevaa liikennettä.

Aikoinaan katettu silta torneineen oli osa Strasbourgin vapaakaupungin puolustusjärjes- telmää.

La Petite France eli pikku Ranskan korttelialue on kaunis, romanttinen ja viehättävä paikka kanavan varrella. Alue sai nimensä, kun Strasbourg oli saksalaisten omistuksessa.

Tyylikkäällä historiallisella alueella on upeita 1500- ja 1600-luvulta olevia ristikkorakenteisia taloja.

Aikaoinaan aluetta asuttivat kalastajat, parkitsijat, myllärit ja käsityöläiset.

Erittäin suosittu tapa tutustua Strasbourgiin on veneristeily Ill joella ja sen kanavissa.

Tällä kertaa jätimme tämän elämyksen väliin, sillä teimme tuon viime vierailulla.

Suosittelen, varsinkin kesäaikaan oli hieno kokemus.

Hieman kutkutti yöristeily, josta olisi nähnyt helposti upeasti valaistun kaupungin iltavalaistuksessaan. Päätimme kuitenkin kävellä eri paikoissa ja nauttia upeista maisemista omaan tahtiin.

Erityisen kaunis on Notre Dame de Strasbourg katedraali. Se on ehkäpä Strasbourgin hienoin rakennus.

Katedraali on kaunis myös päivällä ja sisälle kannattaa mennä ihailemaan astronomista kelloa, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Kello on renessanssin mestariteos. Sen nykyinen mekanismi on vuodelta 1842.

18-metrinen kello on yksi maailman suurimmista astronomisista kelloista.

Jos vierailee kirkossa klo 12.30 aikaan kuulee sen soiton ja näkee 12 apostolin kulkueen.

Kellon soittokulkueen näkeminen maksaa 3 € ja lippu pitää ostaa ennen kirkkoon menoa. Muutoin kelloa pääsee ihailemaan ilmaiseksi.

Kirkossa on myös Sainte Catherinen hauta. Kirkossa vieraillessa kannattaa etsiä Kayserbergin Geiler saarnatuoliin veistetty koira, jonka nenän koskettamisen uskotaan tuovan onnea ja siunausta.

Legendan mukaan Kayserbergin Geiler pitämien pitkien ja puuduttavien saarnojen aikana mukana oli aina hänen uskollinen koiransa.

Koiran kerrotaan iskeneen saarnan aikana silmää kuulijoille neljäkymmentä kertaa.

Totta tai tarua, olihan se onnea ja siunausta matkalle haettava tältäkin kirkkokäynniltä. Tosin pienen pientä koiraa piti hakea jonkin aikaa. Sitkeys palkittiin ja löytyihän se saarnastuolin rappusten pielojen välistä.

Kirkko oli neljän vuosisadan ajan maailman korkein rakennus.

Kiipeämällä 332 askelmaa katedraalin katolla olevalle näköalatasanteelle, voi sieltä ihailla Strasbourgin kaupunkimaisemaa.

Mikäli haluaa kiivetä torniin pitää sinnekin hankkia erillinen 8 € maksava lippu.

Katedraali vaurioitui pahoin Ranskan vallankumouksen aikana, mutta se rakennettiin uudelleen ja on sittemmin palautettu alkuperäiseen loistoonsa.

Nykyään Strasbourgin katedraali on erittäin suosittu turistikohde ja sinne pääsee vierailemaan maanantaista lauantaihin klo 8.30-11.15 ja 12.45-17.45 sekä sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 14.00-17.15.

Mainita täytyy St. Pierre-le-Jeunen kirkko, joka oli jaettu noin kahdensadan vuoden ajan kahteen osaan. Toinen puoli kirkosta oli protestanttien käytössä, toinen puoli taas katolilaisten. Kirkko on jakautunut myös ulkonäön suhteen. Ulkopuoli ei ole kovin kummoisen oloinen, mutta sisältä kirkko onkin sitten toista maata.

1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevat värikkäät freskot kirkastavat kirkon sisätilaa.

Lisäksi kirkossa on tunnetut 1700-luvun urut, jotka sijaitsivat kirkon keskellä, josta ne sulassa sovussa palvelivat kumpaakin puolta.

Strasbourgissa on myös muita merkittäviä kirkkoja, joista voikin mainita kirkot St. Thomas, St. Pierre-le-Vieux ja St. Étienne.

Gutenberg aukio oli yksi Strasbourgin keskuksista keskiajalta aina 1700-luvulle asti.

Nyt aukiota koristaa suuren mestarin patsas, joka jää varjoon kaikenlaisten nykypäivän huvitusvehkeiden sekaan.

Aukio on nimetty painokoneen keksineen Johan Gutenbergin mukaan. Keksinnön ansiosta Strasbourg saavutti valtavan maineen, ollen alueen kulttuuripääkaupunki kahdensadan vuoden ajan.

Strasboug city card  on voimassa 7 päivää ja sen hinta on vain 5 € näin talviaikaan. Kortteja voi ostaa matkailutoimistosta tai netistä. Strasbourgissa on tarjolla myös monenlaisia ja hintaisia opastuksia. Ehdottomasti kannattaa tsekata Freetour sivustolta, kuten myös GuruWalk sivustolta heidän tarjoamat hyvinkin laadukkaat ilmaiset kaupunkikierrokset.

Strasbourgin kuuluisa ja erittäin arvostettu taidemuseo on MAMCS.

Siellä ovat edustettuna lähes kaikki 1900-luvun merkittävät taidesuuntaukset.

Myös pelkkä taidekahvilassa vierailu on taiteellinen

kokemus, sillä seinät on koristeltu freskoin ja sieltä on upeat näkymät joelle ja Petite-Franceen. Museo on avoinna ti–su klo 10–13 ja 14-18, ja sinne on aikuisilta 7,50 € pääsymaksu.

Yksi hyvä vierailupaikka on venelaiturien vieressä olevassa upea Palais Rohan, jossa sijaitsee kaupungin kolme tärkeintä museota.

Kaupungin taidemuseo esittelee italialaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, flaamilaisia ​​ja hollantilaisia ​​maalauksia 1300-1800-luvulta.

Lisäksi rakennuksessa on arkeologiaan keskittyvä Musée archéologique sekä taideteollisuusmuseo, jossa olisi ollut nähtävillä eriaikakausien ja tyylien upeasti sisustettuja huoneita ja alueelta peräisin olevaa 1700-luvun taidetta. Nämä museot on suljettu tiistaisin ja torstaisin, muulloin ne ovat avoinna klo 10–13 ja 14-18. Sisäänpääsy kumpaankin museoon on 7,50 €.  

Komean palatsin kuuluisiin asukkaisiin on lukeutunut mm. Marie Antoinette ja Napoléon Bonaparte.

Kaupungissa museoihin pääsee tutustumaan joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina ilmaiseksi.

Lähellä oleva Musée alsacien yhdistää perinteen ja nykyajan tuoden esille alueensa väestöä ja sen monikulttuurista ja jatkuvasti kehittyvää elämää. Myös tämä museo on avoinna muina päivinä klo 10-13 ja 14-18 paitsi tiistaisin ja torstaisin. Sisäänpääsymaksu museoon on 7,50 €.

Viereinen Musée historique de la ville de Strasbourg sen sijaan on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina ja keskiviikkona klo 10-13 ja 14-18.

Samoja aukioloaikoja noudattaa Oteuvre Notre-Dame museo,

jossa olisi ollut esillä seitsemältä vuosisadalta Euroopan keskiaikaisen taiteen hienoimpia kokoelmia.

Kaupungin tunnetuimpiin rakennuksiin kuuluu Maison Kammerzelli, joka oli alkujaan 1400-luvun kauppiaantalo.

Talo on hyvin säilynyt ja sitä pidetään Strasbourgin kauneimpana talona.

Talossa toimii tätä nykyä paikallista ruokaa tarjoava ravintola. Emme kuitenkaan kokeilleet talon erikoisuutta hapankaalia kolmella kalalla, jonka reseptiä kokki kuulemma vartioi mustasukkaisesti, vaan söimme lihapadat, joissa ei todentotta ollut valittamista.

Strasbourgin suurkaupunki kattaa melko laajan alueen, mutta kaupungissa vierailevat jumittuvat pääsääntöisesti kaupungin ihanaan historialliseen keskustaan, jossa pärjää hyvin ihan jalkapatikalla. Jos ei halua tutustua kaupunkiin jalkaisin, niin maaliskuusta marraskuun loppuun voi hypätä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyytiin maksamalla 7 €. Kaupunkijuna lähtee tuomiokirkon vierestä. Hop on Hop off busseja ei kaupungissa ollut.

Päivälippu maksaa 4,60 € ja yhdensuuntainen lippu 2 €, joka on voimassa 90 minuuttia.  

Kahden-kolmen päivälippukimppa maksoi 6,90 €, joten me nappasimme sen.

Kaupungissa voi myös liikkua näppärästi pyörällä tai skuutilla, jotka näyttivätkin olevan kovin suosittuja liikkumavälineitä.

Strasbourg tunnetaan myös EU-parlamentin toisena kokoontumispaikkana, joten hyppäsimme E-linjan ratikkaan ja ajoimme EU-kortteliin.

Toisen maailmansodan jälkeen Strasbourgista tuli sovinnon symboli, miksi se valittiinkin Euroopan unionin pääkaupungiksi.

Kaupungissa on Euroopan neuvoston päämaja Palais de l’Europe sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan parlamentti,

kuten myös monia muita tärkeitä EU:n hallintoelimiä. Rakennuksiin pääsee vierailemaan, mutta vierailut ovat rajoitettuja ja ne pitää varata etukäteen.

Palais du Rhin on entinen keisarillinen palatsi, jota pidetään Saksan imperiumin suurena symbolina.

Palatsia ympäröivät laajat puutarhat sekä hevostallit ja ratsastusalueet.

Nykyisin rakennuksessa toimii

pääasiassa kulttuuriasioihin keskittyvä hallinto.

Strasbourgissa on useita puistoja, jotka nyt talviaikaan eivät päässeet oikein oikeuksiinsa. Kaupungin vanhin puisto Park Orangery sijaitsee lähellä Euroopan neuvoston rakennuskompleksia, niin kutsuttua Eurooppa-korttelia. Puiston suunnittelu aloitettiin vuonna 1681, jolloin Strasbourg liitettiin ensimmäisen kerran Ranskaan. Puistoalueen maisemasuunnittelun vaikutti suuresti Versailesin puiston esimerkki.

Strasbourgin kaupunki on historiansa aikana välillä ollut Saksan ja välillä Ranskan omistuksessa, mikä näkyykin kaupungin arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa.

Strasbourg sijaitsee aivan Saksan rajalla.

Saksan puolella sijaitsevan Kehlin ja Rankan puolella olevan Strasbourgin kaupunkien välillä kulkee D-linjan ratikkayhteys.

Rein joen yli kulkee myös kävelysilta, jota pitkin voi siirtyä maasta toiseen. Se onkin suuressa suosiossa, sillä turistit haluavat kävellä sitä pitkin ja ylittää rajan jalkaisin. What? Ei nyt kovin kummallista, sillä meilläkin voi rajan ylittää kävellen Torniosta Haaparantaan. Mutta kyllä vaan, niin ihmeellinen juttu se on, että ratikallinen ihmisiä tyhjeni kameroineen Port du Rhinissä. Samassa paikassa oli myös useita isoja jokiristeilijöitä parkissa odottamassa alkavaa sesonkia.

Kävimme kääntymässä Ratikalla Kehlin kaupungin päätepisteessä.

Ratikan kääntöpiste on Raatihuoneen edessä.

Kauppakassit näyttivät liikkuvan vilkkaasti rajan yli.

Ilmeisesti hintatietoiset raja-asukit shoppailevat kummallakin puolella rajaa.

Palasimme vielä illaksi Strasbourgiin ihailemaan sen upeasti valaistua vanhaa kaupunkia.

Matkalla hotelille ikuistimme kuviin vielä Strasbourgin juna-aseman kauniin valaistuksen.

Stuttgart

Saavuimme aamusta Stuttgartin juna-asemalle, joka sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa ja Königstrassen ostoskatua. Junalippu maksoi 50 € kahdelta ja matka taittui mukavasti suurnopeusjunalla 1½ tunnissa. Ilma oli pilvinen, mutta onneksi paksun pilvipeitteen piti ennusteen mukaan kaikota illan ja seuraavan päivän aikana. Kivoista + 15 asteen lämpötiloista oltiinkin sitten siirrytty huomattavasti viileämpään suuntaan.

Stuttgartin juna-asema oli aivan sekaisin. Se oli kuin räjähdyksen jäljiltä ja täydellisessä remontissa. Nostureita oli kymmenkunta ja koko asemarakennus oli rakennustelineiden ympäröimä ja suljettu. Väliaikaiset tilat oli kyhätty asemalaitureiden ympärille.

Rautatieaseman torni on ollut yksi ikonisimmista rakennuksista Stuttgartissa.

Poissa oli sen päällä yli 70 vuotta pyörinyt Mercedes-Benz-tähti.

Ensin arvelin, että aseman korjaustöiden valmistumista

tähdättäisiin miesten jalkapallon UEFA cuppiin 2024 mennessä, jotka järjestetään Saksassa.

Mutta, jos tähti palaa paikalleen vasta 2025, niin voipi olla, että juna-asema ei valmistu noihin kisoihin mennessä.

17. jalkapallon miesten Euroopan mestaruuskilpailuja isännöi Stuttgartt, mikä näkyikin kaupungin monien ehostuskohteiden ja jalkapallostadionin kunnostustöissä.

Stuttgart on Saksan kuudenneksi suurin kaupunki, jonne kuuluu ehdottomasti jalkapallo ja Bundesliiga.

Stuttgartin VfB joukkue onkin ollut yksi Bundesliigan perustajajäseniä. Ei siis ihme, että isot kisat isännöivä Saksa järjestää ne tällä kertaa juurikin Stuttgartissa.

Kaupunki antoi heti ensivaikutelman erittäin siististä ja vihreästä kaupungista, vaikka nyt kaikki puut ja puistot olivatkin ilman kaunista vihreää lehtipukua. Kaupunki sijaitsee viiniköynnösten peittämässä Neckar joen laaksossa.

Tosin vielä tähän vuodenaikaan köynökset olivat pelkkiä runkoja ja vehreyden joutui kuvittelemaan maisemaan.

Lähimmät viinirinteet näkyvät heti päärautatieasemal- ta ja keskustan ostoskaduilta.

Vilkkaassa Stuttgartissa voikin nauttia alueen laadukkaita viinejä ja sujahtaa suurkaupungin menoon ja tunnelmaan.

Kaupungin historia on mielenkiintoinen, sillä onhan lukuisat hallitsijat pitäneet sitä hallintokaupunki- naan.

Stuttgart on Baden-Württembergin osavaltion

pääkaupunki ja alueensa tärkein talous- ja kulttuurikeskus. Kesäisin Neckar joella tehdään myös veneretkiä. Nyt joki ja sen sulkuportit odottivat kulkijoita. Kaupunki vaikutti vielä hiljaiselta, vasta talviunestaan heräilevältä. Aika-ajoin pilvien lomasta kurkistanut aurinko lämmitti kivasti ja terasseillekin kerääntyi väkeä.

Turisteja kaupungissa tuntui olevan kovin vähän tähän vuodenaikaan.

Näin helmikuussa julkisissa oli hyvin tilaa eikä tavaroita tarvinnut lukita kainaloon kaksin käsin.

Stuttgartissa matkailija ei tarvitse autoa, jos liikkuu vain ydinkeskustan nähtävyyksillä. Kaupungissa järjestetään myös jos jonkinlaisia ilmaisia ja maksullisia kaupunkikierroksia.

Syrjemmässä sijaitsevat käyntikohteet on helppo saavuttaa julkista liikennettä käyttäen.

Kaupungissa kulkevat sekä bussit, metrot että paikallisjunat.

Lippuja myydään asemien ja pysäkkien automaateista. Julkisten hinnat vaihtelevat sen mukaan, millä alueilla aikoo liikkua. Myös päivälipun hinta vaihtelee alueiden mukaan. Mukavana yllätyksenä oli ryhmälippu (max. 5 henkilöä), joka oli erittäin edullinen. Lippu leimataan metron tai paikallisjunan sisällä. Jos ei halua pomppia paikasta toiseen, hyvä valinta on istua Hop on Hop off bussin kyytiin ja kierrellä 18 € maksua vastaan kaupungin tärkeimmät nähtävyydet.

Toisessa maailmansodassa kaupunki kärsi pahoin Liittoutuneiden pommituksissa.

Jälleenrakennustyöt muuttivat kaupungin katukuvaa merkittävästi, miksi tästä kaupungista ei juuri vanhaa rakennuskantaa löydä.

Joitakin vanhoja rakennuksia on jäänyt turmeltumatta tai ne on onnistuttu entisöimään, muuten kaupungin ilme on kovin nykyaikainen ja moderni. Joissain kohdin, jopa hieman kulahtanut.

Hyvänä esimerkkinä on kaupungintalo, joka edusti tätä sodanjälkeen rakennettua rakennuskantaa.

Pilvinen sää vielä korosti näiden rakennusten ilmeettömyyttä ja nuhruisuutta.

Kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Birkenkopfiin pääsee helposti kerran tunnissa kulkevalla bussilla 92. Birkenkopfin 511 metrinen kukkula on syntynyt Toisessa maailmansodassa Liittoutuneiden pommitusten jälkeen, kun kaupungin talojen rauniot kasattiin kukkulaksi. Kukkula on nykyisin suosittu ulkoilupaikka ja sieltä löytyy useita maastopyöräilyreittejä.

Onneksi sää myös kirkastui seuraavana päivänä ja mahdollisti maisemien ihailun laajalle levinneeseen Stuttgarttiin.

Kukkulalla on edelleen nähtävissä pommitettujen

rakennusten rauniopalasia. Lisäksi kukkulalla on risti ja muistolaatta, muuta siellä ei sitten olekkaan.

Stuttgart tunnetaan erityisesti autoteollisuudestaan, mutta myös monilla muiden alojen suuryrityksillä on pääkonttorinsa siellä. Stuttgartissa on kaksi hyvää automuseota. Mercedes-Benz ja Porche museo, jotka kilpailevat kävijöiden suosiosta.

Me valitsimme Mersu museon, jonka rakennuskin on ainutlaatuinen ja muistuttaa kolmea päällekkäistä apilanlehteä.

Museosta onkin tullut kaupungin suosituin museonähtävyys, sillä esitteleehän se

kiinnostavalla ja havainnollisella tavalla autoteollisuuden historiaa sekä liikkumisen vapautumista. Esillä on myös prinsessa Dianan viininpunainen Mercedes sekä Paavi Johannes Paavali II:n paavimobiili. Mainio paikka vierailla.

Museo sijaitsee Neckarparkin tapahtuma-, viihde- ja urheilukompleksissa. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9-18 ja lipun hinta museoon on 12 €. Museoon pääsee helposti ottamalla päärautatieasemalta S1 kaupunkijunan kohti Kirchheimia ja jäämällä pois Neckarparkissa.

Kävelyä asemalta museolle kertyi noin 800 m. Junat kulkeva kaupungin ja Neckparkin väliä noin puolen tunnin välein.

Alueella on myös Mercedes-Benz jalkapallostadion ja Stuttgartin futisjoukkueen noin 10 harjoituskenttää.

Samalla suunnalla sijaitsee Grabkapelle Württembergin kukkulalla, jossa on kuningatar Katharinan hautakappeli. Itse hautakappeli ei ole kummoinen, mutta näkymät sieltä alas kaupunkiin ovat hienot. Kuningas Wilhelm I pystytti sen muistomerkiksi rakkaalle vaimolleen tämän ennenaikaisen kuoleman jälkeen vuonna 1819.

Sitä pidetään Stuttgartin romanttisimpana paikkana, osittain sen kauniin ympäristön vuoksi, mutta pääasiassa siksi, että Wilhelm I kirjoitutti kappelin sisäänkäynnin yläpuolelle

”Rakkaus ei kuole koskaan”

Neue Schloss linna sijaitsee Schlossplatz aukion reunalla. Linna on toiminut Württembergin kuninkaiden virallisena asuinpaikkana.

Kuten monesta muustakin Euroopan maiden palatseista ja linnoista, haluttiin tästäkin tehdä kilpailija Ranskan Versaillesille.

No takamatkalle jää tämäkin palatsi.

Nykyisin linnassa toimii osavaltion virastoja, eikä siellä voi vierailla.

Altes Schloss, eli vanha linna sijaitsee aivan Neue Schloss linnan vieressä, ja kuten sen nimikin kertoo, se oli alueen aikaisempi päälinnoitus ennen Neue Schloss linnan rakentamista. Vanha linna on yksi Stuttgartin vanhimmista rakennuksista.

Linnan erityisiä portaita pitkin saattoi aikoinaan ratsastaa suoraan ylös Ritarisaliin.

Nykyään portaat vievät linnan näyttelytiloihin, joissa toimii moderni museo ja kulttuurihistorial-linen museo.

Linnassa on sekä pysyviä, että vaihtuvia näyttelyitä ja lasten museo.

Stiftskirchen kaksi komeaa tornia kohoavat Stuttgartin Vanhankaupungin pienen jäännöksen yläpuolelle. Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-16.

Itse kirkko ei nyt kovin kummoinen ollut, vaikka se kätkeekin sisäänsä useita Württembergin kreivien hautapaikkoja.

Uskonpuhdistus lienee tehneen aikoinaan komeasta kirkosta vaatimattoman protestanttikirkon.

Ludwigsburgin palatsi sijaitsee noin 12 kilometriä Stutgartista. Kesäkeleillä se olisi houkuttanut, mutta nyt emme sinne menneet monestakin syystä. Linnan yksi parhaista nähtävyyksistä olisi ollut massiivisen kokoiset barokkipuutarhat, jotka näin talviaikaan on laitettu talviteloille, miksi niissä ei olisi ollut juuri mitään katsottavaa. Lisäksi linnaan pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, jotka ovat olleet usein miten ajanhaaskausta. Kun vielä monet paikat loppu talvesta olivat kiinni linnassa, emme nähneet vaivaa tutustua rakennuksen barokin,- rokokoon, sekä -uusklassinentyylisuunnan yksityiskohtiin.

Stuttgartin kauppahalli ei nyt kovin kummoinen ollut, jos sitä vertaa monen muun paikan kauppahalleihin.

Kauppahalli on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7.30-18. No tulipa tuollakin pyörähdettyä.

Ja kun Saksassa ollaan, niin unohtaa ei sovi olutta. Stuttgarter Volksfestin vuosittaiset olutjuhlat järjestetään Cannstatter Wasenilla ja ne ovat maailman toiseksi suurin olutfestivaali kilpailijan Münchenin Oktoberfestien jälkeen.

Calwer Strassella on paras ravintolakeskittymä. Monet ravintolat tarjoavat perinteistä saksalaisruokaa, johon en enään sorru. Aiemmalla matkallamme tilaamani ainakin kaksikiloinen sianniska hapankaalilla ja perunoilla kummittelee vieläkin verkkokalvoilla.  Niin tuhtia annosta ei yksi ihminen syö.

Stuttgartissa on tarjolla maailmanluokan taidetta useissa museoissa sekä tietenkin oopperaa ja konsertteja.

Ooppera, teatteri ja tärkeimmät taidemuseot löytyvät aivan keskustasta,

vain lyhyen kävelymatkan päästä toisistaan. Tällä reissulla skippasimme lähes kaikki, koska laajalle levittäytynyt kaupunki vaati joihinkin kauempana oleviin kohteisiin melkoisen liikkuma-ajan mikä söikin osan ajankäytöstämme.

Seuraavana aamuna menimme kuitenkin tutustumaan Stuttgartin luonnonhistoriallinen museoon eli SMNSään. Rosensteinin palatsissa sijaitseva museo oli mainio paikka vierailla. Jos menee vain tähän museoon kannattaa jäädä pois Rosteinbr asemalla, jonne menee U 14.

Puistoalueen toisessa päässä on Museum am Löwentor, jossa on esillä evoluution historiaa, elämän monimuotoisuutta ja sen suojelua. Esillä oli myös upeita fossiileja. Tämä oli aivan huippu mesta.

Jos haluaa mennä vain tähän museoon, niin sinne pääsee helpointen U 12 metrolla ja jäämällä pois Nord Bahnhofilla.

Museot ovat avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-17 ja viikonloppuisin klo 10-18.

Yhdistelmälippu kumpaakin museoon maksoi 7 €. Runsaan museotarjonnan seasta esiin nousi Schweinemuseum eli Sikamuseo. Tässä epätavallisessa museossa on yli 50 000 sikaa eri puolilta maailmaa. Tämäkin museo sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, miksi siitä luovuttiin. Sen verran asiaa kuitenkin tutkailin, että sinne olisi päässyt näppärästi U 9 metrolla tai bussilla 56.

Killesbergturmin kartion muotoinen köysistä rakennettu torni on melkoisen erikoinen, mutta jos uskaltaa kiipeämään ylös on sieltä varmasti upeat näkymät ympäristöön.

Arkajalka jätti sen väliin, sillä sen yksityisesti sponsoroimat 348 porrasta heiluvat niihin asuttaessa.

Pelotti jo katsoessa muiden kiipeämistä.

Puisto, jossa torni sijaitsee on kesällä varmaankin kiva paikka oleilla.

Siellä on erilaisia aktiviteetteja koko perheelle, mutta näin talviaikaan kaikki paikat oli suljettu.

Perheiden ei kannata unohtaa Williamin isoa ja maineikasta eläintarhaa ja kasvitieteellistä puutarhaa. Eläintarha on mukana monessa eläintenkasvatus- ja suojeluohjelmassa. Siellä onkin yli 11 500 eläintä, jotka kuuluvat 1 200 eri lajiin. Paikka sijaitsee Eläintieteellisen museon lähellä.

Harmillisesti Sky Beach baari on kiinni talviaikaan, sillä sieltä olisi saanut hyvän kaupunkikuvan Stuttgartista.

Toinen hyvä vaihtoehto on ihailla maisemia 216 metrisen TV-tornin Fernsehturm Stuttgart näköalatasanteelta.

Näköalatasanne on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-21 ja hissikyyti sinne maksaa 10,50 €/aikuinen.

Stuttgartin ykkös maamerkistä voi ladata mukaansa äänioppaan, joka kertoo faktoja kuuluisasta tornista.

Parhaiten paikalle pääsee hyppäämällä U7 metroon ja jäämällä pois Ruhbankin asemalla

Kun kerran olimme ostaneet päivälipun, niin kierreltävähän se oli koko rahan edestä. Siispä suuntasimme vielä Standseilbahn Stuttgart funikulaarille, joka kulkee Südheimer Platzin U-Bahn-asemalta Stuttgartin Degerlochin hautausmaalle.

Lähes 100-vuotias funikulaari on osa julkista liikenneverkkoa ja se on suojeltu kulttuuriperintö- kohteeksi.

Tummasta teakpuusta valmistetut vaunut eivät nyt juurikaan eronneet muiden maiden vastaavista.

Stuttgart ei kaikkineen ollut mikään erikoinen kaupunki. Asiaan toki saattoi vaikuttaa osittain pilvinen sää ja vuodenaika. Kaupunki varmankin näyttää parhaat puolensa kesän vihreydessä ja kukkaloistossa. Mielikuva aurinkoisesta kaupungistakaan ei sijoita sitä listalle, jonne välttämättä matkustamme uudestaan.

Matkailua maailmalla

Frankfurt – Heidelberg – Strasbourg

Frankfurt

Lensimme Frankfurtiin Lufthansalla. Monesta muusta lentoyhtiöstä poiketen Lufthansalla tarjoillaan edelleen ilmaiseksi sekä syötävää, että juotavaa. En tiedä onko iso+, vai vain merkittävä ja silmiinpistävä poikkeama.

Frankfurtin lentoasema on valtavan iso. Olemme pariinkin kertaa lentäneet sen kautta muualle ja sen koko tulee kyllä hyvin selville, kun seikkailee eri terminaalien ja porttien väliä, joiden etäisyydet toisistaan ovat melkoiset.

Itse kenttä ei ole kovin kaukana keskustasta, eikä sieltä ole hankalaa matkustaa junalla päärautatieasemalle tai muulle keskeiselle paikalle. Paras tapa onkin ottaa S8 tai S9- juna ja siirtyä sillä keskustaan. Matka kestää noin 15 minuuttia ja kertalipun hinnaksi tulee alle viisi euroa. Frankfurtissa on tyypillisesti saksalaisittain tarjolla mitä ihmeellisempiä kausi-, viikonloppu-, kerta- ja combolippuja. Niistä kannattaa todellakin ottaa selvää, koska ne voivat olla erittäinkin edullisia.

Keskustan Hauptbahnhof päärautatieasemalta on hyvä yhteys metroverkostoon, jolla sitten pääseekin ympäri kaupunkia.

Liput maksavat alle kolmen euron kertalipusta kätevään reilun 7 € päivälippuun. Kannattaa myös tarkistaa nuo ryhmäliput, joilla voi matkustaa 1-5 henkilöä päivän aikana.

Vaikka Frankfurt on iso kaupunki, on sen keskusta-alueella mahdollista kävellä paikasta toiseen. Matkat eivät ole niin pitkiä, että tarvitsee turvautua metroon tai raitiovaunuun, jotka kylläkin ovat hyvä vaihtoehto, kun tarvitsee siirtyä keskusta-alueelta kauemmaksi.

Heti alkuun on sanottava, että Frankfurt oli melkoinen pettymys. Jos olisi taide- ja museoihmisiä paikka olisi ollut varsinainen Mekka, mutta tavalliselle silmänruokaa rakastavalle tallaajalle, no joo.

Frankfurtin värikkäin kaupunginosa on Bahnhofsviertel ja tätä nykyä myös ”trendikäs” paikallisten mielestä – APUA! Otimme hotellin tukikohdaksi sieltä, koska se oli lähellä juna-asemaa ja koska alueen trendikkyyttä mainostettiin; ”Kaiserstrassen varrella ja sivukaduilla, kuten myös rautatieaseman kummallakin puolella ja lähikaduilla, on melkoinen määrä mitä erilaisimpia hotelleja, joissa kuka tahansa voi huoletta viettää yönsä” – karmea virhe!

Osa kaduista oli pelkkiä ilotyttökatuja, jossa riideltiin ja huudettiin aamuyön tunneille. Huumehörhöjä makoili avoimesti sekaisin pitkin katuja, kun aamulla lähti liikkeelle.

Aikaisina aamun liikkujina todistimme, miten pesuauto korkealla paineella pesi katujen ja talojen kivireunustat ihmiseritteistä, neuloista ja muusta roskasta pois, ennekuin tavallinen kansa palasi kaduille.

Myös hotelli lukitsi sekä ulko-oven, että hissin yöksi. Emmepä ole vastaavaa aiemmin kokeneet ja toivottavasti emme myöskään koe. Vaikka olemmekin seikkailunhaluisia, jotkut seikkailut jätämme mielellämme väliin.

Frankfurtin pienehkön vanhankaupungin Altstadtin keskus on Römerberg, joka on kokonaan rakennettu uudelleen sodan pommitusten tuhojen jälkeen. Rakennukset on taidolla korjattu ja hienoa on, että edes Alte Nikolaikirche kirkko on alkuperäinen.

Paikka ei ole kummoinen kaikkien käymiemme hienojen torien, raatihuoneiden ja kirkkojen jälkeen. Vanhan kaupungin aukion laitamilla on lukuisia turistien suosiossa olevia kahviloita ja ravintoloita, joissa on kuitenkin mukava nauttia aukion tunnelmasta.

Aukiolla on myös kaikenlaisia tapahtumia, ja sieltä on helppo kulkea kohti muita nähtävyyksiä. Vanhan kaupungin viereinen osa oli juuri saatu valmiiksi ja se olikin mielenkiintoinen versio modernista rakennuksista vanhankaupungin henkeen ja tyyliin sopivaksi rakennettuna. Siitä kyllä tykkäsin.

Frankfurtin tuomiokirkko ei ole kovin kummoinen sisältä, mutta iltapäivisin siellä pidetään usein konsertteja ja niitä kannattaa jäädä kuuntelemaan jos kohdalle osuu.

Tuomiokirkon torniin voi kavuta ihailemaan vanhan kaupungin ja joenrannan maisemia. Vaikka itse kirkko ei ole kummoinen, on vastapäätä olevassa Haus am Dom katsottavana kirkon aarteita ja kuvauksia kirkon maineikkaasta historiasta.

Hauptwache aseman ympäristö on Frankfurtin keskeisin osa, jossa on paljon ruokailu- ja shoppailupaikkoja. An der Hauptwache aukiolla on tunnettu kahvila, jonka terassilta on voi tarkkailla alueen vilkasta elämänmenoa. Isona plussana on pakko mainita, että myös monien retkiemme paras Spagetti Carbonara löytyi täältä.

Eksyimme myös maukkaille ruokamarkkinoille, jossa oli tarjolla vaikka mitä. Kiva oli nauttia lasi viiniä ja ostaa erilaisia maistiaisia pikku kojuista. Kiva kokemus.

Tällä kertaa vetoa ei ollut pilvenpiirtäjien täyttämään keskustaan, vaan ihailimme niitä  Mainjoen toiselta puolelta samalla kun kävelimme joenrantaa pitkin.

Selvittelin kuitenkin, minkä tornin huipulla olisi ollut näköalatasanne, jos sinne olisimme suunnanneet.

Euro Towerin lähellä olevaan Main Towerin huipulle pääsee maksamalla 7 € hintaisen lipun. Ilmeisesti paikka on niin suosittu, että nettisivuilla kehotetaan hankkimaan sinne etukäteislippu, jos haluaa vältellä jonoja.

Main joen rannalla on monia korkeatasoisia museoita ja siellä olikin lenkkeilijöiden ja aikaa kuluttavien turistien lisäksi bussilasteittain ”museo- ja taide ihmisiä” liikkeellä. Rantabulevardilla on myös erilaisia tapahtumia ja lauantaisin siellä pidetään kirpputoreja. Harmillisesti vierailupäivämme Frankfurttiin ei osunut lauantaille.

 

Heidelberg

Otimme paikallisjunan Frankfurtin asemalta ja suuntasimme kohti Heidelbergiä. Matka kesti noin tunnin ja edestakaisen lipun hinnaksi tuli alle 40 € yhteensä. Pieni pettymys, koska aiemmin samanpituisia matkoja olemme saaneet Saksassa paljon edullisimmin.

Heidelberg on hyvin säilynyt, melko pieni opiskelijakaupunki. Juna-asemalta vanhaan kaupunkiin pääsee bussilla 33.

Vanha keskusta on parin kilometrin päässä juna-asemasta, joten menimme toisen suunnan bussilla ja toisen kävelimme.

Kävelymatkalla saattoi ihailla Neckar joella kulkevia jokilaivoja ja kukkuloiden rinteille rakennettuja upeita rakennuksia.

Heidelbergiin voi itsekin tutustua jokiristeilyllä, mutta sen jätimme aikataulun takia tekemättä.

Vanhankaupungin halki kulkevalle kävelykadulle on mukava istahtaa kahville tai drinkille ja vaan seurailla ihmisvilinää.

Heidelbergiin tehdään paljon pistomatkoja Frankfurtista ja parkissa joenrannassa oli myös useita jokilaivoja, joiden pääosin amerikkalaiset hieman iäkkäämmät turistit näkyivät katukuvassa. Jokiristeilyt ovatkin tällä hetkellä suosiossa Euroopassa. Risteilyalukset pysähtyvät Euroopan jokia halkovissa isoissa kaupungeissa aina puoleksi päiväksi, jolloin voi ihailla usein opastetusti paikan nähtävyyksiin.

Heidelberg osoittautui oikein sympaattiseksi käymiskohteeksi. Karls torille päättyvä riemukaari ja Heidelberg vuorella oleva linna ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Vuorella kohoava linna yhdistettynä vanhaan toriin ja keskustaan luovat satukirjamaisen tunnelman. Heidelbergin vanhakaupunki on täynnä ihania terasseja, ravintoloita ja viinitupia.

Kukkulalla olevalle linnalle voi nousta joko kävellen tai vanhankaupungin Kornmarktin kulmalta lähtevällä funikulaarilla.  Me nappasimme rinnejunan, jonka lippu sisältää kyydin lisäksi myös sisäänpääsyn linnaan sekä linnan tiloissa toimivaan apteekkimuseoon. Apteekkimuseo oli muuten varsin kiehtova paikka.

Linnassa oli myös oma viinikellari ja linnan viinituvassa sai maksua vastaan maistella paikallisia Neckarin laakson viinejä tai vertailla Saksan eri alueiden kuohuviinejä.

Yksi linnan viinikellarin osasta oli omistettu 1700-luvulla rakennetuelle mielettömän isolle, 220 000 litran viinitynnyrille, joka on niin suuri, että sen päälle pitää nousta portaita pitkin.

Linnalta on upeat maisemat alas laaksoon ja alueen lähiympäristöön.

Yksi paikka jonne olisimme halunneet päästä, oli Studentenkarzer, Saksan vanhimman yliopiston opiskelijavankila. Olisi ollut mahtavaa nähdä vuosisatoja vanhat huoneet, jotka ovat täynnä seinäkirjoituksia ja piirroksia, joita nyttemmin kuuluisat, silloin rangaistut opiskelijapolot ovat jättäneet rangaistushuoneisiinsa.

Piru vieköön, paikka meni kiinni nenämme edestä. Tiukkailmeinen saksalaistäti ei antanut mitään armoa, vaikka näimme edellisten sisään päässeiden asiakkaiden selät oviaukossa.

Juoksujalkaa kohti yliopiston luentosalia.

Sama juttu, paikkaa oltiin juuri sulkemassa kun saavuimme paikalle. Pienen neuvottelun jälkeen tämä täti heltyi ja kaivoi taskustaan avainnipun ja päästi meidät kuvaamaan yliopiston lukusalia. KIITOS – oli se sen arvoinen.

Kokemuksen jälkeen pidimme neuvoa antavan juomatauon ja mietimme, missä ihmeen kohdassa olimme haksahtaneet aikatauluongelmaan?

Any way kohta taukopaikkamme sillanportin valtasi mieletön joukko selffiekeppikiinalaisia, joiden apinapatsaan hivelyn katsominen oli melko viihdyttävää puuhaa.

Sillan portin vieressä on pronssinen apinapatsas jonka koskeminen tuo kuulemma onnea.

Vanhassa kaupungissa oli muutama ihan käymisen arvoinen kirkko ja paljon kauniita rakennuksia. Kokonaisuudessaan ihan kiva ja käymisen arvoinen paikka.

 

Strasbourg

Seuraavana aamuna siirryimme Strasbourgiin. Varasimme junan jo etukäteen Frankfurtista Strasbourgiin, koska tämä väli, niin täältä kuin Pariisistakin on EU-parlamentissa työskentelevien suosiossa, sillä lähimmät  lennot laskeutuvat näiden kaupunkien kentille. Juna olikin aivan täynnä.

Matka taittui nopeasti ICE-junalla, mutta hinnassa huomasi, että tätä reittiä matkaavat ne joilla, on siihen varaa, tai jonka matkakustannuksen maksaa joku muu. Edestakaisenmatkan hinnaksi tuli 142 € yhteensä.

Matkaan kului aikaa alle kaksi tuntia ja junassa oli kaikki mukavuudet wifi yhteyksineen. Frankfurtista menee suoria junia Strasbourgiin juurikin ”työmatkalaisten” aikataululla, muuten junaa pitää vaihtaa kerran matkan aikana. Junanvaihto ei juurikaan vaikuta matka-aikaan, eikä myöskään lipun hintaan.

Strasbourgissa varaamamme hotelli sijaitsi aivan vanhan kaupungin kupeessa ja siitä oli mainiot etäisyydet joka paikkaan. Vaikka paikassa ehkä oli pienoinen EU-lisä, ei hotelliyö ollut juurikaan kalliimpi kuin muualla Ranskan merkittävissä kaupungeissa.

Myös juna-asema oli kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista. Juna-asema oli melkoinen. Uusi moderniosa yhdistettynä ihanaan vanhaan rakennukseen. Joku tykkää – joku ei.

Olemme matkustelun onnenpyörässä onnistuneet välttämään aina parin viikon aikajanalla maailmalla tapahtuneet useat ikävät luonnonkatastrofit ja muut härdellit ja taas se lävähti silmille Strasbourgin juna-asemalla. Mieletön arsenaali ihmisten turvaamiseksi varusteltua väkeä vartioimassa liikkumista. Ikävä kyllä vain hetki tämän jälkeen tapahtui kauheuksia myös Strasbourgissa.

Monissa paikoissa matkustaneena täytyy sanoa, että tämä paikka sai aivan oman paikan sydämessä. Sen lisäksi, että Strasbourgissa on EU-toimintaa, on se yksi maanosan parhaista ja unohtumattomimmista kaupunkilomakohteista. Mieleeni tulikin, että joulumarkkinat täällä voisi olla näkemisen ja kokemisen arvoinen juttu – laitetaan mietintään.

Kaupunkiin voi hankkia alle 17 € maksavan Strasbourg passin, jolla saa erilaisia alennuksia ja ilmaisia sisäänpääsyjä moniin paikkoihin. Passi maksaa helposti itsensä takaisin, sillä sitä voi käyttää mm. jokiristeilyyn.

Kaupunki on aivan ihana, niin päivällä kuin yölläkin.

Keskustassa selviää hyvin kävellen ja kävelyn aikana voi ihastella lukuisia upeita rakennuksia. Jos kuitenkin mielii kaupungin keskustan ulkopuolelle, kätevä liikkumisväline on raitiovaunu.

Julkisilla liikkuminen on melko edullista ja vaihtoehtoisia lippuja löytyy monia. Jos liikkuu päivän aikana useammankin matkan, paras vaihtoehto on 4,50 € maksava 24 h matkalippu. Lippujen hinta kannattaa tarkistaa erikseen.

Myös kaupunkipyörä on kätevä liikkumisväline Strasbourgin ympäristöalueella.

Vanhassa keskustassa – Petite Francessa on kanaaleja.

Ehdottomasti kannattaa mennä reilun tunnin pituiselle jokiristeilylle, jonka hinta on 13,50 €.

Risteily on mahdollista tehdä myös ilta-aikaan, jolloin näkee kaupungin kauneuden iltavalaistuksessa. Vanhassa kaupungissa on ihana vaellella ja ihailla upeita rakennuksia. Yksi merkittävä rakennus on Kammerzellin talo, jonka julkisivun koristeet ovat saaneet inspiraationsa Raamatusta, kreikkalaisesta ja roomalaisesta antiikista ja keskiajalta. Talo on ulkoapäin komean koristeellinen. Rakennuksen sisäpuolella voi ihailla Leo Schnugin merkittäviä freskoja.

Vanhakaupunki sisältää myös kuuluisat katetut sillat, kaupungin keskustan, ja Strasbourgin katedraalin.

Strasbourgin katedraali eli Cathédrale Notre-Dame de Strasbourg kohoaa korkeuksiin erottuen muusta ympäristöstä.

Sisäänpääsy katedraaliin on reilu 4 €. Katedraalissa on yksi maailman suurimmista astronomisista kelloista, ja näköalatasanteelle pääsee, jos intoa riittää kavuta 332 porrasta ylöspäin. Torniin on 3 € hintainen pääsymaksu ja kerrallaan sinne pääsee vain 20 ihmistä. Torniin on jono, joten täytyy varautua jonottamaan jos sinne haluaa mennä. Katedraalin lähellä kannattaa olla klo 12.30, jolloin kello avautuu ja alkaa kahdentoista apostolin marssi.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla St. Thomas, St. Pierre-le-Vieux, St. Pierre-le-Jeune, ja St. Étienne kirkoissa. Näihin on vapaa sisäänpääsy.

Museoita on Strasbourgissa paljon ja jos haluaa nostaa jonkun esille, niin Palais Rohan, on paikka, jossa ovat asuneet niin kardinaalit kuin ruhtinaatkin. Nykyään palatsissa on kolme aikakaudesta kertovaa erillistä museota. Kannattaa ostaa combolippu kaikkiin museoihin.

Pakkohan se oli ikuistaa myös Eu-parlamentin tilat.

Ruoka oli erinomaisen hyvää, samoin kuin palvelu. Myös kaduilla liikkuminen tuntui turvalliselta ja kiireettömältä. Vanhassa kaupungissa mikään ei tuntunut siltä, että olisi yhdessä kiireisimmistä EU:n pääkaupungeista.

Aivan mahtava paikka, jota voi todellakin suositella.

Viimeisimmästä Strasbourgin blogistani voit lukea täältä