Japani: Tokio – Kioto – Osaka
Tokio
Seuraava lentopätkä olikin Hong Kongista Tokioon. Olin jo useamman vuoden ihmetellyt, miten perhetuttumme lentelee Aasiassa aina niin halvalla. Nyt se sitten todentui myös omalle kohdallemme. Koko matkan halvimmat osuudet lennoissa oli juurikin nämä Aasian ja Australian väliset ja sisäiset siirtymät. Ostimme liput HK Expressille ja hintaa niille tuli kahdelta ihmiseltä 2,536 HKD, eli reilusti alle 300 €.
Neljän ja puolen tunnin lento sekä palvelu lennolla olivat erinomaiset. 
Aikani jaksoin katsella ja hymyillä japanilaisia lentoemoja, jotka kumarsivat tullessaan cabiiniin ja poistuessaan sieltä. He myös kumarsivat tarjoillessaan jotakin. He siis kumarsivat koko ajan.
Parin viinin ja yli vuorokauden univajeen jälkeen olikin hyvä nukkua tai oikeammin sanottuna torkkua loppumatka. Mainiosti sujuneen lennon jälkeen saavuimme Tokion Hanedan kansainväliselle lentokentälle.
Tokiossa on kaksi suurta lentoasemaa, kaupungin itäpuolella sijaitseva Naritan kansainvälinen lentoasema ja Tokion kansainvälinen lentoasema Haneda. 
Noin 30 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevalta Hanedalan lentokentältä pääsee keskustaan näppärästi junalla tai bussilla. Matka-aika on n. 30-40 minuuttia. Lentokentältä pääsee Tokion keskustaan joko Tokyo Monoraililla ja Keikyu linjalla. 
Ensimmäinen rasti oli vuokrata mukana kannettava oma nettiasema. Niitä vuokrattiin lentokentällä ja myös jotkut hotellit vuokraavat niitä.
Vuokrasimme pienen taskuun laitettavan tukiaseman, jonka sitten palautimme Osakan lentokentän vastaavaan vuokrauspisteeseen kun lähdimme pois maasta. Vehje osoittautui tarpeelliseksi, jos myös välttämättömäksi avuksi Japanin suurkaupungeissa ja metrossa. Vuokrahinta oli reilusta viikosta alle 30 €. 
Toinen rasti oli hankkia juna/metrolippu liikkumiseen.
Japani on automaattien maa, myös lippuautomaattien…Olihan niissä jotakin englanniksikin, mutta kyllä siinä hieman apuakin tarvittiin, että saimme ostettua haluamme liput.
Tokion metroverkko on maailman laajin. Siellä liikkuminen lipunhankkimisen lisäksi oli jo itsessään melkoinen seikkailu. Ensi näkemältä metro-ja junakartta näyttää mahdottomalta tulkita, mutta pian sekin alkoi sujua ja kattavan rataverkon avulla oli erittäin kätevää liikkua paikasta toiseen.
Metrolinjat ovat yksityisiä ja linjaa vaihdettaessa on aina ostettava uusi lippu, ellei ole kaikkien linjojen kattavaa korttia. Kertaliput vaihtuvine hintoineen tuntuivat liian mutkikkailta, joten hankimme tokiolaisen matkakortin eli Suican, jolle pystyi lataamaan arvoa, eikä siis tarvinnut välittää matkojen hinnoista ja yksittäisten lippujen ostamisesta.
Se, mikä meidät tosissaan yllätti,oli että Tokiossa täytyy maksaessa olla käteistä rahaa. Kortit kyllä käyvät joissakin paikoissa, mutta pienemmissä paikoissa, maksuautomaateissa ja monissa kaupoissa pankkikortti ei toimi. Tokio on hintatasoltaan keskihintainen. Toki rahaa saa kulumaan, mutta esimerkiksi monet nähtävyydet ovat ilmaisia, liikkuminen julkisilla liikennevälineillä on kohtuu edullista ja ruokakustannukset riippuvat kulinarismisyyden tasosta.
Kujilta saa hyvinkin edullista katuruokaa ja automaateista voi tilata halpoja ruokia tai sitten voi nauttia hintavan sushi aterian.
Hotellimme APA Hotel Higashi-Nihombashi-Ekimae oli mainiolla paikalla metroaseman vieressä.
Alue oli rauhallinen ja hotelli erittäin hyvä ja melko edullinen. Mielenkiintoisen ja runsaan, tosin kattauksesta aina moninaisiin mielenkiintoisiin ruokalajeihin saakka japanilainen buffee aamiainen saatiin sujuvasti suuhun mukaan varta vasten ostetuilla lusikkahaarukkaveitsi apuvälineillä, jotka osoittautuivat matkan aikana melkoisen käteviksi ja tarpeelliseksi. 
Mielenkiintoisilta vessakokemuksiltakaan ei Japanissa voi välttyä. Ja kokeiltavahan se oli kaikki mahdolliset toiminnot, lämmitettävästä istuinosasta aina mitä ihmeellisempiin soiviin, pulputtaviin ja erilaisiin pesutoimintoihin saakka. Kokemus oli …hämmentävä. 
Olisimme halunneet ehtiä Tsukijin kalamarkkinoilla pidettyyn kalahuutokauppaan, jonne turisteilla oli mahdollisuus varata paikka, mutta lento ei tullut sopivasti ja kun vielä piti viedä tavarat hotellille, olimme markkinoilla vasta aamu kahdeksan aikaan. Huutokauppa oli siihen mennessä jo ohi.
Meille kävi kuitenkin säkä, että Tsukijin kalatori oli vielä viimeisen kesän toiminnassa, koska 2018 vuoden lopussa se suljettiin ja siirrettiin lähellä olevaan Toyosuhun aivan uuteen ja moderniin kalamarkkina-alueeseen.
Tsukijin kalatorilla oli mieletön väenpaljous ja esillä oli myytävänä mitä ihmeellisempiä mereneläviä, niin raakana kuin ruoaksi valmistettuna. Osa kaloista oli aivan valtavan isoja.
Alue oli myös erittäin laaja ja siellä kului hetkessä monta tuntia. 
Kaupungin vilskettä voi hyvin paeta Tokion moniin isoihin puistoihin. Sujahdimme valtavaan Shinjuku Gyoen puistoon, jonka läpi kävellessä päädyimme Harajukuun Meiji pyhäkölle, joka on yksi Japanin isoimmista shintopyhäköistä.
Japanissa oli kesäkuussa mieletön kuumuus ja kosteus. Puisto antoikin mukavasti pientä viilentävää suojaa porottavalta auringolta. Isossa puistossa väenpaljouttakaan ei huomannut. 
Seurailimme ihmisiä, nautimme hetken hiljaisuudesta sekä rauhasta ja pääsimme osallisiksi japanilaiseen nimenantoseremoniaan sekä häihin. 
Matkoillamme olemme aiemminkin eksyneet kuokkimaan moniin häihin ja pariin hautajaisiin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta ristiäisissä. 
Keskustassa oleva maailman korkein torni Tokyo Skytree on suosittu näköalapaikka ja sinne on usein pitkät jonot. Sisäänpääsy näköalatasanteelle maksaa n. 25 €. Jos haluaa välttyä jonottamiselta, kannattaa Tokyo Sky Treehen ostaa etukäteen skip the line -lippu.
Me hoidimme näköalahomman ilmaisella hissikyydillä Tokyo Metropolitan Government rakennuksen 45 kerrokseen, jonka ilmaiselta näköalatasanteelta sai myös hyvän yleiskuvan ja käsityksen Tokion laajuudesta.
Shinjukunissa on myös Golden Gai kortteli, jossa on ihania pieniä max 7-20 hengen baareja. Baarit ovat kiinni päivisin, mutta heräävät eloon illan tullen.
Sisään astuessa maksat istuinmaksun, johon sisältyy yksi juoma. Sen jälkeen saat istua paikallasi koko illan ja maksat vain juomista. Paikkamaksun suuruus on merkattu baarien ulkopuolelle.
Yhdessä tällaisessa pikku baarissa törmäsimme iloiseen japanilaisseurueeseen, joiden kanssa keskustelu sujui hyvin Google kääntäjän avulla. Juttu luisti ja kaikilla oli mukavaa. 
Katsomassa oli käytävä maailman kenties kuuluisin risteys Shibuyan. Risteys ja sen mieletön väenpaljous sekä hallittu kaaos olivat kerrassaan näkemisen ja kokemisen arvoinen.
Risteyksessä jalankulkijat voivat ylittää kadut kerralla joka suuntaan. Myös Shibuyan tungoksinen juna-asema oli melkoinen kokemus. 
Shibuyan on neonvalojen ja mainostaulujen kaupunginosa, jossa kirkkaus valaisee alueen illallakin ja kovaääniset pauhaavat.
Kauppakeskuksia ja tavarataloja on paljon, samoin ravintoloita, peliluolia ja karaokepaikkoja.
Vaikka Tokio on iso ja siellä on tungokseen asti ihmisiä, tuntui Tokio ja koko Japani reilun viikon matkalla kaikin puolin turvalliselta paikalta. Kohteliaisuussäännöt ovat tärkeässä osassa japanilaista arkea ja toimintaa. Myös jonottaminen metroon ja juniin sekä niissä matkustaminen oli melkoinen kokemus. 
Mentävä oli myös Akihabaraan, jota voisi kuvailla tietokonenörttien ja valokuvaajien taivaaksi.
Akihabarassa on tavaratalo toisensa jälkeen täynnä elektroniikkaa. Yhteen sellaiseen sitten eksyimme kaksikin kertaa matkan aikana.
Jos matkamme matkatavaramäärä ei olisi ollut rajattu, voin arvata, että mukaan olisi tarttunut muutakin kuin käytössä hyväksi osoittautunut kameratarvikkeille tarkoitettu vetolaukku.
Akihabarassa näkee myös Manga-hahmoja, jotka usein mainostavat jotakin paikkaa tai tuotetta. Hahmoja on liikkeellä monenlaisia, joten katsottavaa riittää.
Paikassa on myös paljon erilaisia pelihalleja, joissa ei saa kuvata, mutta jonne käy tasainen ihmisvirta ja joiden automaattiovien auettua niistä kuuluu melkoinen pelikoneiden pimputus, kilinä ja kolina.
Asakusan kaupunginosasta löytyy temppelialue, jossa on Tokion vanhin temppeli Senso-ji.
Temppelille mennään kahden puisen portin läpi, jossa on kuvattavien ja kuvaajien melkoinen suma.
Porttien jälkeen Asakusaan johtaa, Nakamise-dōri katu, joka on täynnä pieniä kauppoja.
Aika tuntuu pysähtyneen Asakusassa ja paikan historia sekä eletty elämä kontrastina sivukujien taustamaisemassa kohti korkeuksia kurottavia kymmeniä ja kymmeniä pilvenpiirtäjiä onkin melkoinen. 
Kävimme myös katsomassa Keisarillista palatsia ja sitä ympäröivää puistoa. Taas melkoinen kontrasti – kaunis ja luonnonläheinen ympäristö keskellä sykkivää ja vilkasta suurkaupunkia.
Itse palatsiin ja sen sisäpihalle pääsee vain kahtena päivänä vuodessa, mutta palatsialueen laajalla puistoalueella voi vierailla ihastelemassa maisemia. 
Pois lähtiessämme ja tietä ylittäessämme näimme mielenkiintoisen tavan tehdä turistikierros Tokiossa.
Vuokrattavilla mikroautoja muistuttavilla kulkupeleillä turistit ajavat oppaan perässä, kaiken muun vilkkaan liikenteen seassa ympäri kaupunkia. Oli jokseenkin mielenkiintoinen ja vaarallisen oloinen tapa…
Myös Fuji vuorelle voi tehdä päiväretken Tokiosta. Me ihailimme lumihuippuista vuorta juna ikkunasta matkalla Kiotoon, koska matka-aikamme oli sen verran kiireinen, että tällä kertaa Fuji vuori ei mahtunut suunnitelmiimme.
Jo pelkästään Tokion vierailun jälkeen tuli ymmärrys maan niin hienosta ja erilaisesta historiasta ja kulttuurista, että halu vierailla Tokiossakin uudestaan oli hiipinyt mieleemme.
Jos aikoo reissata muuallakin kuin Tokiossa, kannattaa miettiä Japan Rail passin hankintaa. Se on rahaa ja aikaa säästävä tapa nähdä paljon ja matkustaa JR-junilla tai Shinkansen luotijunilla paikkakunnalta toiselle.
Passi pitää hankkia ennen matkaa Suomesta tai muualta Japanin ulkopuolelta, ja se aktivoidaan jollakin JR:n asemalla ennen käyttöä. Passin hinnat vaihtelevat sen mukaan valitseeko 7, 14 tai 21 päivän junapassin. Viikon junapassi olisi maksanut n. 230 euroa.
Passia voi käyttää myös Tokion sisäisessä liikenteessä kaikilla JR-linjoilla. Koska junamatkamme rajoittuivat tällä matkalla kahteen pidempään siirtymään, laskimme että tulee halvemmaksi ostaa pelkät yhdensuuntaiset liput.
Kioto
Olimme ostaneet yhdensuuntaiset junaliput Shinkansen luotijunaan. Lippujen hinnaksi tuli hieman yli 100 €/ henkilö, mikä oli aika kallista kun vertaa muuhun liikkumiseen matkamme aikana.
Olisi ollut halvempaa lentää Tokiosta Osakaan, mutta luotijunan vaivattomuus ja kokemus painoivat vaakakupissa.
Junamatka kestää hieman yli 2 tuntia ja junassa on kaikki mukavuudet. Junan vaunut ovat ns. ”hiljaisia” eli siellä on kielletty puhelimeen puhuminen ja oman kännykän media-äänet.
Junaan ostetaan omat eväät mukaan asemalta ja erilaiset sushi yms. muut ”eväspaketit” olivat kuin lahjapaketteja. Kauniisti käärittyjä, taidokkaita rasioita. ”Eväspaketteja” myyviä kauppoja oli juna-asema täynnä.
Junaan odotellessa mennään seisomaan oman junavaunun viivan kohdalle jonoon. Aseman uniformuun puettu valkohanskainen vahti ohjaa asiakkaat jonossa junaan.
Junia tulee ja menee raiteilla ja ne eivät myöhästy sekuntiakaan. Eli 3 minuuttia ennen oman junasi lähtöaikaa voi raiteelle tulla vielä toinen juna, joten älä hosu, menet juuri ja täsmästi kellonajassa olevaan junaan, jotta pääset oikeaan kohteeseen. 
Junan istuimet olivat tilavat ja mukavat. Ainoana miinuksena oli, että säilytystilaa matkatavaroille oli tosi vähän. Onneksi suuriosa matkaajista oli pukumiehiä pienen käsiveskan kanssa. Miesten laukut muistuttivat enemmän naisten käsilaukkua kuin tyypillistä salkkua.
Matka kului mukavasti Scrabblea pelaten.
Junassa mieleen tuli, että oliko järkevää valita Japanin kohteiksi kolme isointa kaupunkia. Hetken aikaa ajatuksena oli, että kaikki olisi jo nähty Tokiossa. Ajatusmalli osoittautui täysin vääräksi, sillä kaikki nämä kolme kaupunkia olivat aivan erilaisia ja erilaista nähtävää riitti jokaisessa. Kioto on tunnettu lukusista temppeleistään ja sen erilaisen, vanhaa Japania edustavan ilmapiirin ja arkkitehtuurin vuoksi.
Kioto on matala kaupunki, eikä siellä samanlaista kuhinaa ja vilskettä kuin Tokiossa tai Osakassa. Myös julkisilla kulkeminen on huomattavasti simppelimpää kuin Tokiossa ja Osakassa. Kiotossa on vaatimaton metro, mutta junilla ja busseilla pääsee kaikkialle kaupungissa.
Kiotossa sijaitsee yhteensä neljä keisarillista temppeliä, joista tunnetuin lienee aivan keskustassa sijaitseva Kyoto-gosh. Mikäli haluaa vierailla näissä temppeleissä, on vierailuun anottava lupa Imperial Household Agency toimistosta. Nämä jäivät meiltä väliin. 
Kioton temppeleistä tunnetuin on Kinkaku-ji, Kultaisen paviljongin temppeli. Lehtikullalla päällystetty temppeli seisoo lammen rannalla, josta sen kultaiset seinät heijastuvat lampeen.
Paviljongin sisälle ei pääse, vaan sitä on ihailtava vain ulkopuolelta. Onneksi polku kiertää paviljongia niin, että sitä pääsee ihailemaan monesta eri suunnasta.
Temppelin alueella on muutakin katseltavaa. Menimme paikalle linja-autolla ja kävelimme pysäkiltä pienen matkan temppelin sisäänpääsyalueelle.
Linja-autokyyti on kätevin ja halvin keino päästä paikalle. Keskusasemalta laituri B3 pääsee bussilla 205 ja B2 laiturilta 101 bussilla aivan lähelle Kinkaku-jiitä. Matkaa bussilla kuluu n. 40 minuuttia, mutta samalla saa melkoisen hyvän käsityksen Kioton kaupungista. Linja-autokyydistä veloitetaan alle pari euroa.
Sisäänpääsy temppeliin on hieman yli 3 € / hlö. Paikan suosion huomasi jo heti puiston portilla ja ”parhailla” kuvauspaikoilla oli hieman ruuhkaisaa, sillä kaikki halusivat tietyn kuvan paviljongista juuri samasta kulmasta. Jonotuksen ja ruuhkan välttämiseksi kannattaa olla liikenteensä mahdollisimman varhaisesta aamusta. Temppeli on auki 9-17.
Kioton kultainen temppeli on toiminut esikuvana hopeiselle temppelille, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Sinne emme eksyneet, koska Kiotossa oli niin paljon katsottavaa ja etäisyydet eri kohteiden välillä olivat melkoiset.
Šintolainen Fushimi Inari-taisha on yksi Kioton vierailluimmista alueista.
Sinne pääsee joko junalla tai bussilla. JR:n Nara Line junalla pääsee Inarin juna-asemalle tai sitten voi ottaa Keithan Main Linen, joka ajaa myös Fushimi Inarin asemalle.
Yhdensuuntainen hinta on n. pari euroa.
Fushimi Inarin alue on melko laaja ja se sijaitsee vuoren kupeessa. Vuorelle voi kiivetä ja kiertää sen ympäri, mutta meille riitti nähtävää ihan temppelialueella.
Temppelialueelle johtava tie oli kummankin puolen täynnä mitä erilaisempia myyntikojuja.
Pääasiallisesti niissä myyntiin erilaisia ruokia ja juomia.
Vaihtoehtoja oli paistetuista varpusista, kuningasravun jalkoihin tai vaikka jäädytettyihin kurkkutikkuihin. Myös kaikenlaista muutakin oli myynnissä.
Se minkä Japanissa on hauskaa kaikesta ruoasta on tehty muoviset näköismallit, mikä todellakin helpotti kielimuurin ylittämistä ruokaa tilatessa.
Ruokaa valitessa voikin itse arvioida näköismallista ruoan sopivuuden ja sitten vaan valitsee itselleen sopivan annoksen,helppoa ja kätevää:)
Fushimi Inarin alueella on tuhansia oransseja portteja sekä näyttäviä temppelirakennuksia.
Oli melkoinen työ estää sadasosahetkeksi takana tulevien ihmiset eteneminen, jotta tyhjä käytävä saatiin kuvaan. Myös pyhäkön eri rakennukset ovat upeita ja kuvauksellisia.
Fushimi Inari on suosittu vierailu kohde, jossa on aina paljon matkailijoita. Jos mahdollista, kannattaa suunnata paikalle arkipäivänä ja mahdollisimman aikaisin.
Fushimi Inarille ei ole pääsymaksua ja useimmista temppeleistä poiketen se on auki myös illalla. 
Kiyomizu-dera sijaitsee hieman sivummalla vuoren rinteellä Kioton yläpuolella. Kiyomizu-deraan johtavalla tiellä ja Gion Geisha-alueen lähistöllä on useita kimonovuokraamoja, joista ihmiset käyvät vuokraamassa kimonon päiväksi käyttöönsä.
Asukokonaisuuteen kuuluu myös meikkaus ja kampaus.
Sadat perheet, pariskunnat ja kaveriporukat olivat pukeutuneet perinneasuihin ja kipittivät kapeissa vaateissaan ja varvastossuissaan ylös mäkeä ja portaikkoa kohti Kiyomizu-derran temppelialuetta.
Sieltä he sitten jatkoivat sipsuttaen matkaa alas Gionin historiallista geisha-aluetta jossa otettiin kuvat autenttisessa miljöössä.
Tämä lysti vei osallistujalta koko päivän, eikä pukujen vuokrauskaan kampauksineen ollut ihan halpaa. Hinta liikkui puvun käyttötarkoituksesta yms. n. 40 € aina 400 € ja ylikin. 
Kiyomizu-derrassa oli myös paljon katsottavaa ja sieltä oli hyvät näköalat alas kaupunkiin.
Mielenkiintoinen oli vainajien muistopaikka. Sisäänpääsy alueelle on reilu 3 €.
Parhaiten paikalle pääsee linja-autoilla 100 tai 206.
Yhdensuuntaisen lipun hinta on alle kaksi euroa. Kiotossa ja Osakassa voi käyttää myös Tokion Suica korttia, joten sen turvin pääsee kätevästi liikkumaan, ilman jatkuvaa miettimistä lipuista. Suicasta maksetun pantin saa takaisin kun sen palauttaa matkan lopussa, paitsi jos sen palauttaa eri kaupunkiin. Eli meidän Suicat jäivät matkamuistoiksi, koska niitä ei voi palauttaa esim. Osakaan.
Me otimme taxin Kiyomizun-derrasta alas Gionin Geisha-alueelle ja hyvä niin, nimittäin matka oli luulemaamme pidempi. 
Gionin historiallisella Geisha-alue on hyvin tunnelmallinen ja huokuu historiaa. Alueella on paljon pieniä kujia ja vanhoja taloja.
Varmin tapa nähdä geishoja on osallistua Gion Cornerin esitykseen, jossa geishat esittelevät perinteisiä japanilaisia taiteita. Näitä maksullisia esityksiä mainostetaankin alueella.
Alueella on myös useita teehuoneita, joissa voi nauttia perinteisen japanilaisen teen n. 30 € hintaan. Gion Geisha -alueella on useita hyviä ravintoloita.
Meille sattui ehkä säkä tai sitten oikeita geishoja vierailee turistien iloksi aina silloin tällöin alueella. Oikeat geishat erottaa turisteista monellakin tapaa, yksi selvin merkki on valkoiseksi maalatut kasvot, jalkineet ja puvun materiaali ja tyyli sekä ikä.
Oikeat geishat myös kaikkoavat kameroiden edestä. Näimme niitä useammankin reissullamme, jos nämä edellä mainitut olivat tunnistettavuuden kriteerit. 
Yasaka-Jinja pyhäkkö on helppo katsastaa samalla kun käy Gion Geisha -alueella, sillä se on aivan sen vieressä. Alueella on satoja lyhtyjä jotka sytytetään iltaisin ja ne valaisevat pyhäkköä kauniisti.
Pyhäköltä pääsee myös kävelemään Maruyaman puistoon, joka on keväisin suosittu kirsikankukinnan katselupaikka. 
Iltaa odotellessamme kävimme Kamogawa joen rantaa ja ihailimme paalujen päälle rakennettuja ruokapaikkoja ja baareja. Tunnelma niissä oli oikein mukava, mutta jotkut paikat olivat myös erittäin kalliita.
Yksi käymisen arvoinen paikka on juna-aseman 15 kerroksessa oleva Happy Garden tai Sky floor, jonne on ilmainen sisäänpääsy ja ihan kivat näkymät yli Kioton. Paikka on vihreä hengähtämiskeidas keskellä kaupunkia. 
Nijonin linna sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja se oli hyvin lähellä hotelliamme.
Sisäänpääsyn yhteydessä saimme mukaamme englanninkielisen audio-opastuksen, jonka avulla oli helpompi käsittää ja ymmärtää palatsin historiaa ja aluetta.
Palatsialueella on mahdollisuus tutustua palvelijoiden työhuoneisiin, riisivarastoon, kokoushuoneisiin ja asuintiloihin.
Palatsin lattiat rakennettiin tarkoituksella nariseviksi, jotta ääni varoitti nukkuvia asukkaita tunkeilijoista.
Alueella on upeita puutarhoja. Erityisen kaunis on Ninomarun puutarha, jossa lammen kolme saarta on yhdistetty toisiinsa silloilla. Sisäänpääsy linnaan maksoi n. 5 €. 
Nishi Honganji temppeli sijaitsi myös aivan kävelyetäisyydellä hotellistamme. Paikka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja hiljaisuudessaan käymisen arvoinen.
Kaunis Karamon portti ja pihan keskellä oleva iso Gingko puu olivat heti alueelle tultaessa katseen vangitsijoita.
Alueelle on ilmainen sisäänpääsy ja osaan rakennuksista pääsee tutustumaan myös sisältäpäin. Paikka kuuluu 16 muun Kioton kohteen kanssa UNESCOn maailmanperintölistalle.
Osaka
Siirryimme Kiotosta Osakaan alle puolentunnin Shinkansen junalla. Hintaa tälle välille tuuli n. 12 € ja aikaa siirtymään kului n. 15 min.
Toinen yhtä kätevä vaihtoehto olisi ollut JR:n pikajuna, jonka matka-aika on 23 minuuttia ja hintaa matkalle tulee vain n. 5 €.
Hotellimme Hotel My Stays Sakaisuji-Honmachi sijaitsi hyvällä paikalla, eikä hintakaan kahdelta yöltä ollut paha. Hotelli maksoi 101 €/ 2 yötä ja voikin sanoa, että hinta-laatusuhde oli erittäin kohdillaan. 
Veimme laukut hotellille ja jatkoimme matkaa Osaka-johon, samuraiden Osakan linnaan.
Linnan ympärillä oli leveä kaksiosainen vallihauta, jossa oli sightseeing veneitä.
Alue oli myös tosi laaja ja sen muurien kiertäminen ulkokautta vei jokusen hetken. Ylhäällä linnoituksessa oli upea samuraiden linna, jossa toimii nykyään samurai teemaan liittyvä museo. 
Linnanpihalla oli kaunis lampi pikkupuistoineen. Linnan pihalle on vapaa pääsy, mutta museoon on maksettava noin viiden euron sisäänpääsymaksu.
Osakassa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten jokaiselle löytyy tästäkin kaupungista jotakin. Otimme metron ja suuntasimme Kaiykanian akvaariolle. Parhaiten paikalle pääsee Chuo Linen metrolla ja pois pitää jäädä Osakakon asemalla, josta on pieni kävelymatka akvaariolle.
Olemme käyneet jos jonkinlaisissa akvaarioissa, mutta en yhtään enää ihmettele, miksi Osakan akvaariota Kaiyukania pidetään yhtenä maailman hienoimmista meriakvaarioista. 
En usko, että jatkossa viitsimme kovin moneen enää mennä. Sen verran vaikuttavasta kokemuksesta oli kyse.
Akvaario on iso ja aulasta mennään pitkillä liukuportailla rakennuksen ylimpään kerrokseen, josta sitten laskeudutaan hitaasti altaiden ohi sekä ympäri aina alas saakka.
Rakennuksen keskellä on valtava akvaario, jonka eri kerroksissa elää erilaisia meren eläviä. 
Keskusaltaassa uiskentelee mm. valtavia paholaisrauskuja sekä useampi todella iso valashai ja muita hai lajeja.
Lisäksi sivuilla on ”pienempiä” erillisiä altaita ja akvaarioita, joissa on aivan mieletön lajikirjo tarjolla.
Vaikka paikalla oli paljon ihmisiä, oli akvaariossa tilaa liikkua, eikä valtava väenpaljouskaan tuntunut mitenkään häiritsevältä. Pääsylippu akvaarioon maksoi reilut 18 €.
Akvaarion vieressä pyörii mahtava Tempozanin maailmanpyörä, jonka valaistus ennustaa seuraavan päivän säätä. Valaistuksen ollessa oranssi, on luvassa aurinkoista ilmaa. Vihreä valaistus ennustaa pilvistä ja sininen puolestaan sadetta. Maailmanpyörästä on aivan mahtavat näkymät Osakan lahdelle.
Osakassa on ehdottomasti käytävä Umeda Sky Buildingissä. Paikalle pääsee parhaiten Osaka Station asemalta, josta on vielä reilun 10 minuutin kävelymatka kohteeseen.
Erikoisen näköisen pilvenpiirtäjän kattotasanteelta avautuvat parhaat näkymät Osakaan. Kattotasanteelle on erillinen n. 12 € pääsymaksu. Sen sijaan kattokerrosta alemmalle kerrokselle pääsee lasiseinäisellä hissillä. Tässä kerroksessa maisemia voi ihailla lasien läpi ja shoppailla. 
Tältä tasolta pääsee lasisen käytävän sisällä kulkevilla rullaportailla kerrosta alemmas. Melkoisen hurja tunne korkeuksissa. Ympärillä on vain avointa taivasta ja alhaalla olevaa kaupunkinäkymää silmänkanta-mattomiin.
Kattoterassin näkymistä hahmottaa hyvin Osakaa, mutta näkee myös sen mielenkiintoisuuksia, kuten risteileviä moottoritie-rakennelmia ja kiintoisia rakennuksia. Yhden rakennuksen läpi kulkee vilkkaasti liikennöity moottoritie.
Rakennuksen alaosassa on maanalaiset markkinat ja ulkopuolella mielenkiintoinen puutarha riisinviljelypalstoineen. 
Kävimme juomassa lasilliset aivan Umeda Sky rakennuksen lähellä ja taas saimme hämmästellä kekseliäisyyden valjastamista arkeen. Baarissa työskennellyt tarjoilijanainen ei koskenutkaan rahoihin, koska velotus tapahtui pankkiautomaattia muistuttavan järjestelmän kautta.
Ensin piti koneesta valita, että on täysi-ikäinen asiakas. Sen jälkeen setelit tungettiin automaattiin, joka laski ne ja antoi vaihtorahan takaisin. Raha tallentui suoraan koneen kassakaappiin.
Namban asemalta alkaa usean kilometrin pituinen Dotomborin katettu ostoskatu. Näky ja kokemus on mielenkiintoinen, kun edessä ja takana on tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Osakan kuuluisin paikka, Nipponbashi, sijaitsee Dotomborin kadun puolessavälissä.
Paras tapa tutustua alueeseen onkin vain kävellä vailla päämäärää ja katsoa mitä kaikkea mielenkiintoista tulee vastaan.
Matkalla Dotonborin kanava-alueelle jouduimme keskelle munkkien kulkuetta ja pientä pyhättö seremoniaa, jota jäimmekin sitten katselemaan ennen kuin jatkoimme matkaa.
Namban vilkkainta osaa on Dotonborin, jonka kanava-aluetta reunustavat lukemattomat neonvalot.
Yksi tunnetuimmista neonvaloseinän mainoksista on Glico juokseva mies, jonka edestä jokaisen turistin pitää ottaa kuva.
Itse menimme jokiristeilylle, jolta pimentyneessä illassa oli hauska seurata vaihtuvia valomainoksia, joenrantaa vaeltelevia ihmisiä ja erikoisia rakennuksia.
Osakan Namba on myöskin suosittu ravintola ja katukeittiöalue. Dotonborin kävelykadulla sijaitseva Osaka Food Theme Park on helppo paikka aloittaa tutustuminen japanilaisen ruuan makujen maailmaan.
Osakassa on maistettava takoyaki mustekalataikinapalleroita. Vaikka ne eivät ihan TOP 10 makuelämyksiin nouse, oli niiden valmistus ja pyörittely kahdella tikulla mielenkiintoista seurattavaa. Jonoista päätellen mustekapalapallerot ovat paikallisten suosiossa.
Vaikka Osakan kaupungilla on pitkä historia ja se ulottuu Kiotoakin kauemmaksi, oli temppelikiintiö saavutettu.
Alkuperäisenä ajatuksena oli vierailla Shitennō-ji temppelissä, jota pidetään Japanin ensimmäisenä buddhalaisena temppelinä sekä Sumiyoshi Taisha shinto pyhätössä, mutta ne me nyt kuitenkin skippasimme, sillä liika on liikaa.
Osakassa liikkuu kätevimmin metrolla tai paikallisjunalla.
Ostaa voi yksittäislippuja tai sitten hankkia ICOCA-kortin, jota myydään metroasemilla. Myös Tokion alueen Suica metrokorttia voi käyttää ja ladata Osakassa.
Kaikki julkiset kattava päivälipun hinta on n. kustantaa 850 jeniä. Millä tahansa liikutkin ja minne tahansa menetkin, joka paikassa on turvallista, siistiä ja järjestelmällistä.
Halvin tapa päästä lentokentälle on hyödyntää Nankai Rapid Servicen junayhteyttä, jossa matka-aika kentälle on n. 40 min. JR Haruka yhteydellä matka kestää n. 30 min.
Osakassa on kaksi lentokenttää. Kansainvälinen lentokenttä Kansai Airport ja kotimaanlentoliikennettä palveleva Itami Airport. Suuntasimme Kansain lentokentälle, josta meillä oli seuraava siirtymälento Australian Cairnsiin. Lentokenttä sijaitsee keinotekoisella saarella, ja sen vuoksi sinne pääsee ainoastaan maksullista siltaa pitkin.
Lentokentällä saimme seurata mielenkiintoista laukkuruljanssia.
Kaikki jonottivat kiltisti jättämään laukkunsa ja bookkaamaan itsensä sisään, niin myös aasialaistaustaiset matkustajat, joiden matkalaukut olivat lattialla auki ja sieltä puettiin lisää vaatteita päälle ja siirrettiin niitä irto kasseihin, jotta matkalaukun painoa saatiin pienemmäksi.
Välillä laukku käytiin punnitsemassa ja kun huomattiin, että laukkujen sisältö, joka oli siis täynnä ruokaa painoi vieläkin liikaa, alettiin ruokatavaroita poistamaan paketeista… ja taas punnittiin. Tätä jatkui ja jatkui. Jokaisella oli ruokaa laukut täynnä.
Tässä kohtaa tuli mieleen Australian rajalla ohjelma, jonka tapahtumat kertovat ruokaa kuljettavista matkustajista.
Kun pääsimme luukulle, oli siellä valtavat kyltit, mitkä asiat ovat kiellettyjä viedä Australiaan. Virkailija vielä kysyi erikseen jokaiselta, että olivathan he tietoisia rajoituksista. Seuraavaksi asiaa kuulutettiin koneessa ja maahantulokaavakkeessa luki isoilla kirjaimilla myös asiasta.
Matka jatkui JetStarin lennolla Cairnsiin. Oli siis aika vaihtaa mannerta.