Coimbra
Otimme junan Porton Camphanan asemalta kohti Coimbraa. Matka taittui 1½ tunnissa Inter-Regional (IR) junalla, joka on keskipitkän matkan liikenteeseen tarkoitettu juna. Nämä junat pysähtyvät vain pääasemilla. Juna oli aivan täynnä ja matkaajina oli nuorempaa väkeä matkalla Lissaboniin. Liekö syy ollut valmistuvien yliopisto-opiskelijoiden kotiinpaluu?
Meidän matkallemme ennen Lissabonia sattui sopivasti Coimbra ja Tomar.
Pienemmissä kaupungeissa vietetään myös Portugalissa siestaa, mikä on hyvä huomioida matkasuunnitelmissa.
Monet paikat ovat kiinni 12-14 välisen ajan. Kumpikin kaupunki vaikutti rauhallisuuden tyyssijalta. Turistejakin oli melko vähän vielä näin keväällä liikenteessä.
Saavuimme aamusta Coimbran B juna-asemalle.
Tälle asemalle saapuvat kaikki Coimbraan tulevat junat.
Asema sijaitsee noin kilometrin päässä kaupungista ja kaikkiin junalippuihin sisältyy lyhyt liittymäjuna kaupungin keskustassa sijaitsevalle pienemmälle Coimbran kaupunkiasemalle. Tämä juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.
Lipun hinta Portosta Coimbraan maksoi 9,70 € ja matkaan kului paikallisjunalla alle kaksi tuntia. Tarkoituksenamme oli jättää matkalaukut juna-asemalle säilöön, muuta itsepalvelusäilytyslokerot eivät toimineet, joten otimme suunnitelman B käyttöön. Menimme ensimmäiseen hotelliin ja kysyimme voimmeko jättää laukut sinne säilöön korvausta vastaan. Iloinen ja auttavainen hotellin respa otti laukut säilöön maksutta.
Hotellin läheltä otimme pikkubussin, jolla hurutimme ylös kukkulalla sijaitsevalle yliopistolle.
Tarkoituksena oli viipyä tässä kaupungissa vain päivä ja jatkaa siitä illalla matkaa Tomariin.
Coimbrassa on paljon nähtävää ja sinne kannattaakin poiketa, jos se matkareitille osuu.
Olimme varanneet yliopiston kirjastoon sisäänpääsyajan, miksi kiirehdimme campusalueelle. Mieleenkään ei tullut lähteä kävelemään yliopistolle, joka sijaitsee korkealla mäen päällä.
Coimbran kaupungin keskusta on jaettu Alakaupunkiin ja Yläkaupunkiin. 
Yläkaupunkiin kuljetaan Arco de Almedina portin kautta, joka oli aiemmin osa kaupunkimuuria.
Kaupunkimuurin tornissa – Torre de Antossa sijaitsee nykyisin muurista kertova info, jossa on saatavilla tietoa kaupunkia aikoinaan kiertäneestä muurista ja sen historiasta.
Kaupungissa on paljon mäkiä ja korkeuseroja sekä kapeita katuja. Kävellen Alakaupungista Yläkaupunkiin on melko mäkinen reitti tallusteltavana. Liikuntarajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa voi olla paikka paikoin haasteellista liikkua.
Tuk Tukit liikkuvat kaupunkikuvassa puikkelehtien. Ne onkin monelle turistille kätevä vaihtoehto napata kyyti sellaisiin paikkoihin mihin autolla ei pääse. Toinen hyvä vaihtoehto on säästää jalkoja ja ottaa Tuk Tukkia halvempi kyyti taxilta tai kulkea minisähköbussilla, jonka hinta on 1,60 €/kyyti.
Tietenkin myös Coimbrassa on mahdollista osallistua tunnin kestävälle Hop on Hop off pikkuturistibussi kierrokselle. Kierroksen hinta on 13 €.
Yläkaupungista voi sitten halutessaan kävellä Alakaupunkiin ja vaikkapa eksyä sokkeloisilla kaduilla.
Yläkaupungista pääsee kätevästi Alakaupunkiin myös hissillä.
Hissi sijaitsee lähellä kauppahallia.
Coimbran kaupunki liittyy läheisesti Portugalin perustamiseen, sillä ensimmäinen kuningas D. Afonso Henriques teki siitä valtakunnan pääkaupungin, jollaisena se pysyi 1200- ja 1300-luvuilla.
Praça do Comércio on Coimbran vilkas pääaukio.
Sen ympärillä on kahviloita, ravintoloita ja erilaisia kauppoja.
Aukion yhdessä kulmassa seisoo Igreja de São Tiago kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti pyörähtää.
Kirkon melko vaatimaton ulkoasu ei vastaa sisällä olevaan loistoon. Kirkko on avoinna päivittäin klo 8-20 ja sinne on vapaa pääsy.
Sé Velhan katedraalia voi pitää taianomaisena paikkana. Sen julkisivu muistuttaa linnoitusta ja sen seiniä koristavat kapeat kaari-ikkunat ja niiden yläosia sakaramuurit. Valtavan pääportin ovessa on heti esillä perinteiset arabialaiset koristeet. Katedraalin sisustuksessa huomion herättää seinille maalatut ja veistetyt arabialaisvaikutteiset kuviot, jotka näkyvät katedraalin lintu- ja kukka-aiheissa. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 paitsi torstaina klo 10-16. Kirkkoon ja pylväskäytäville sekä puutarhaan on pieni 2 € pääsymaksu.
Uusi katedraali Sé Nova on 1500-luvulta, joten ikää on silläkin.
Katedraali sijaitsee yhdessä kaupungin korkeimmista osista.
Katedraaliin on ”pakollinen”1 € lahjoitus, jolla pääsee myös museoon.
Myös tämä katedraali kätkeekin sisäänsä melkoista loistoa. Ehdottomasti kannattaa myös vierailla katedraalin museossa tai aarrekammiossa, jossa on esillä useita pyhäinjäännöksiä. Katedraali on avoinna tiistaista lauantaihin klo 8.30-12 ja 14-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-12.30 ja 17-19.
Toinen merkittävä nähtävyys Coimbrassa on sen yli 700 vuotta vanhan Universidade de Coimbra yliopiston campus, johon kannattaa tutustua. Paikka on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 9-19.30. 
Barokkityylisestä Paço das Escolas palatsista tuli osa yliopistocampusta vuonna 1544.
Rakennuksen ehdoton nähtävyys on käytävät, juhlasalit ja upea sisäpiha. Campuksen keskellä on Via Latinan pylväskäytävä, joka on varsin komea.
Samoin campuksen upea juhlasali on näkemisen arvoinen. Campus kokonaisuudessaan kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja se on avoinna vierailijoille, kunhan ei häiritse siellä tapahtuvaa opetusta.
Campuksen kellotornista, joka on yliopiston symboli, on varmaankin upea näköala Coimbran keskustaan.
Nyt 180 portaan kiipeäminen piti unohtaa, sillä sekä torni, että osa yliopiston rakennuksista oli korjaustöiden alla.
Campus sijaitsee kukkulan laella, joten näkymiä voi ihailla myös campuksen edessä olevalta valtavalta aukiolta.
Yliopiston campukseen kuuluu São Miguelin kappeli, jossa on mahdollista vierailla.
Kappelin ovea pidetään kiinni ja olikin hetken hieman hämmentävää, miten sinne pääsee sisälle. No, kopputtamalla oveen se aukesi ja iloinen yliopisto-opiskelija antoi aimo annoksen tietoutta paikasta.
Kun astuu sisään kappeliin, kiinnittyy huomio sen suuriin ikkunoihin ja kattomaalauksiin sekä upeisiin urkuihin.
Ehdoton käyntikohde Coimbrassa on yliopiston upea kirjasto Biblioteca Joanina.
Sen julkisivua koristavat näyttävät rappuset.
Kirjastossa on satoja tuhansia kirjoja, joista osa on harvinaisia niteitä.
Lisäksi kirjastossa on esillä 1500-luvulta peräisin olevia antiikkiesineitä.
Tähän kirjastoon pääsy edellyttää lippuja. Lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä tai sitten sen joutuu ostamaan Largo Marquês de Pomoalla olevasta lipputoimistosta, joka on vastapäätä kemian laboratoriota. Lipputoimisto on avoinna joka päivä klo 9-17. Liput sisältävät sisäänpääsyn kemian laboratorioon, yliopiston kappeliin ja saliin sekä kirjastoon. Yhteislippu kirjastoon ja yliopiston rakennuksiin maksaa 12,50 €. Huomioida kannattaa, että lipputoimisto sijaitsee eri paikassa kuin itse yliopistorakennus ja kirjasto. Lippu siis kannattaa ostaa ennen kiipeämistä kukkulalle, ellei halua kävellä takaisin Alakaupungin lipputoimistoon.
Kirjastoon pääsee tutustumaan vain ajoitetulla kierroksilla ja vain 10 minuuttia kerrallaan.
Paikkaa ei saa kuvata ja muutenkin vierailu siellä oli melkoista säätöä vierailijaryhmän sännätessä sinne tänne sekä ahtautuessa pieniin tiloihin odottamaan ovien aukeamista aina seuraavaan odotustilaan. (Kuva otettu ostetusta postikortista)
Kirjasto on ehdottomasti Coimbran yliopiston campuksen upein osa.
Mahtava rakennus ja sen koristeelliset yksityiskohdat ovat näkemisen arvoisia.
Kirjaston kellaritilat toimivat ennen yliopiston omana vankilana. Tämä ”akateeminen vankila” oli käytössä aikana, jolloin yliopistolla oli oma lainsäädäntöjärjestelmänsä kaupungin järjestelmän lisäksi.
Nykyään kellarissa on säilössä yliopiston muita arvokkaita teoksia. Vuonna 1290 perustettu Coimbran yliopisto on yksi maailman vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita yliopistoja.
Jardim Botánicon kasvitieteellinen puutarha on osa Coimbran yliopiston luonnontieteellistä tiedekuntaa. Puutarhassa on São Sebastiãon akvedukti sekä runsas ja eksoottinen kasvistokokoelma eri puolilta maailmaa.
Kasvihuoneiden ja kauniiden istutusten lisäksi puutarhassa on pieni kappeli Capela de São Bento sekä useita pieniä lampia.
Puutarhassa on kiva käyskennellä ja nauttia kevään lämmittävistä auringon säteistä.
Puutarha levittäytyy yliopiston alapuoliselle rinteelle ja sinne on vapaa sisäänpääsy.
Laajan alueen kiertäminen vie aikaa eli ihan pikavisiitillä tuosta paikasta ei selviä.
Igreja Santa Cruzin kirkko on komea niin sisältä kuin ulkoakin.
Se on hieman maltillisemmin kullattu kuin Porton muutamat kirkot olivat, mutta komea sekin oli.
Avoinna kirkko on arkisin klo 9-17 ja viikonloppuna hieman eri aikoina.
Kirkkoon pääsee tutustumaan 3 € pääsymaksulla. Kirkkoon on haudattu Portugalin kaksi ensimmäistä kuningasta. Kirkon yhteydessä on mahdollisuus tutustua 3 € hintaan sen luostariin. Kannattaa käydä kurkkaamassa.
Coimbran kaupungintaloon Camara Municipal de Coimbra on kaunis rakennus, mutta sisälle ei kannata vaivautua.
Teemapuiston Portugal dos Pequenitoksen pienoismaailma ja kuvaus Portugalin tärkeimmistä paikoista on mainio.
Portugal dos Pequenitosissa voi tutustua myös maan merenkulkuun ja siirtomaahistoriaan.
Paikka on avoinna päivisin klo 10-17. Puistossa järjestetään myös tilapäisiä näyttelyitä, jotka perehdyttävät esimerkiksi tietyn aikakauden miniatyyrihuonekaluihin ja portugalilaisten musiikkiperintöön. Pukumuseon 300 pientä asua heijastavat muodin kehitystä vuosisatojen aikana.
Convento de Santa Clara-a-Velhasta löytyy hyvin säilyneet 1300-luvulla rakennetun goottilaisen luostarin rauniot. Sen vierailijakeskuksessa järjestetään näyttelyitä, joissa on esillä alueen kiinnostavia arkeologisia löydöksiä ja luostarin arkkitehtuuria sekä historiaa. Tämän paikan skippasimme.
Santa Clara-a-Novan luostari on osa armeijan kasarmia, mutta joihinkin sen osiin on mahdollista vierailla.
Barokkikirkon sisällä on paljonkin katsottavaa. Samoin pienessä sotamuseossa.
Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 9-18.30. Yhteislippu maksaa 3 €.
Risteily Rio Mondegolla voisi olla kiva vaihtoehto tutustua kaupunkiin eri näkökulmasta. Risteilyjä on aiemmin ollut tarjolla myös iltaisin, jolloin maukkaan aterian kera on tarjolla fado esityksiä. Meidän vierailumme aikana risteilyjä ei järjestetty, koska laivalaituri oli suljettu korjauksen takia.
Machado de Castron kansallismuseo on yksi Portugalin merkittävimmistä kulttuurilaitoksista. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Museo sijaitsee entisessä piispanpalatsin rakennuksessa. Museo on yksi maan tärkeimmistä kuvataiteen ja arkeologian museoista, joka esittelee tärkeitä maalauksen, kuvanveiston ja koristetaiteen kokoelmia, jotka kattavat yli kahden tuhannen vuoden historian. Tämänkin museon ohitimme aikapulan takia. Sisäänpääsy olisi maksanut 6 €.
Coimbrasta jatkoimme iltajunalla Tomariin, jonne jäimme yöksi.
Ihan suoraa junaa Tomariin ei mene, vaan junaa pitää vaihtaa Lamarosassa, jossa oli 19 minuutin vaihtoaika.
Mikäpä siinä kauniissa illassa oli junaa odotella.
Lopun pikkumatka Tomariin kesti alle 20 minuuttia. Mieli oli iloinen, ilma kaunis ja vierailu Coimbrassa maino. Hyvä päivä siis!
Tomar
Saavuimme illasta Tomariin, veimme laukut hotelille ja painelimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.
Olimme tehneet 2½ tuntia matkaa Coimbrasta Tomariin, joten kävelyretki teki oikein hyvää. Tuntui, että alkuillasta kaupungissa ei ollut liikkeellä juuri ketään. Myös tämä junamatka maksoi maltilliset 9,70 €. Junaliput Portugalissa ovat melko edullisia ja kun vielä hyödyntää erilaiset alennukset, niin säästöä matkakassaan saa kivasti.
Matkasimme Coimbrasta Tomariin halki metsä- ja viljelysalueiden ja allergiaoireet pahenivat. Portugalin kevät oli tehnyt minusta ja muista siitepölyallergiasta kärsivistä nenää vuotavan, aivastelevan ja hengitystä kirraavan matkalaisen. Oli kiva junassa kohotella olkapäitä anteeksipyytelevästi jatkuvan aivastelu- ja niiskutuskohtausten keskeltä. Perhana, luulin niin selvinneeni tämän kevään kotimaisesta koivusta tämän kolme viikkoa kestävän tourneen ansiosta ja nyt sitten tämä. Mikäköhän puu se täällä moiset oireet aiheuttivat vai olisiko se heinä?
Tomarin kaupunki on perustettu Portugalin ensimmäisen kuninkaan myöntämälle maalle.
Sen perustivat temppeliritarit, joiden kädenjälki näkyy edelleen kukkulanpäällä olevassa luostarissa.
Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde yhdessä sitä suojelevan Castello de Tomarin linnan kanssa. Itse linna on enään rauniolinna, mutta kyllä sen jylhistä muureista ja profiilista voi päätellä sen mahtavuuden ja merkityksen alueelle.
Luostari ja linna sijaitsevat mäen päällä, joten emme todellakaan lähteneet kapuamaan sinne, vaan otimme keskusaukiolla päivystän Tuk Tukin kyytimään meidät kukkulalle.
Tomarin Tuk Tuk hinnat olivat oikeasti maltilliset, joten tämä oli hyvä diili tässä kohtaa.
Tomar on suosittu päiväkohde. Onneksi ennakoimme tämän ja lähdimme heti aamusta Convento de Cristo luostarille, sillä heti kohta puolen päivän aikaan paikalle kurvasikin melkoinen määrä busseja turisteineen.
Convento de Cristo luostarissa on luostarirakennus ja kaksi kirkkoa.
Kun katolinen kirkko lakkautti temppeliritarien veljeskunnan, muuttuivat Tomarin temppeliritarit Kristuksen ritarikunnaksi.
Paikka on merkittävä, samoin kuin temppeliritareiden rooli Portugalin löytöretkissä 1400-luvulla.
Vasco da Gama oli ritarikunnan jäsen ja hänen laivansa yhtenä lippuna liehuikin ritareille tuttu punainen risti valkoisella pohjalla, mikä lienee hyvin tunnettu temppeliritareiden tunnus kaikkialla maailmassa.
Myös Tomarissa merkki oli näyttävästi esillä monissa paikoissa.
Alueeseen kuuluu suuri metsäinen puutarha-alue. Puutarha-alueelle pääse kirkolta, mutta ei toisinpäin.
Eli ensin kannattaa suunnata ylös mäen päällä sijaitsevale linnalle ja kirkolle ja sieltä sitten laskeutua puiston kautta kaupunkiin.
Paikka kaikkineen on niin käsittämätön, että sen tutkimiseen kannattaa varata aikaa.
Eri tyylisuunnat nivoutuvat toisiinsa antaen paikalle aivan oman leimansa.
Luostariin on 6 € sisäänpääsymaksu ja avoinna se on lokakuusta toukokuuhun klo 9-17.30 ja muina kuukausina tunnin pidempään.
Onneksi olimme aikaisin liikenteessä ja saimme liikkua alueella ilman suurta turistipaljoutta. Minkäköhänlainen tungos alueella on suurimpaan turistiaikaan?
Pienenä vinkkinä luostarin sisällä on kahvila, mutta ulkopuolella ei ole mitään myyntiä, joten ainakin vesipullo on hyvä varata mukaan.
Luostarin upeat yksityiskohdat pistää hetken miettimään, millä välineillä ja miten tämä kaikki on kiveen saatu työstettyä? Onneksi ajankaan hammas ei ole turmellut näitä upeita ja mestarillisia kädentöitä.
Sisällä luostarissa on kerrassaan upea kirkko ja pelkistetyn luostarin ”sydän”.
Uskomattoman kauniit seinät, katto ja pilarit sekä mielettömät kiveen tehdyt veistokset saavat katsojan vangittua hetkeen.
Mielenkiintoa herätti myös paikan valtava pilli, joka oli aikoinaan ollut osa urkuja.
Luostari tarvitsi vesihuollon, josta muistona on aikoinaan yli kuuden kilometrin pitkä akvedukti.
Jos akveduktin haluaa nähdä kunnolla, kannattaa ottaa taxi, koska sen ihailemiseen paras paikka löytyy noin kolmen kilometrin päässä kaupungista.
Igreja De São João Batista kirkko on Tomarin keskustassa pääaukion reunalla. Kirkko on tärkeä osa joka neljäs vuosi järjestettävää Festa dos Tabuleiros juhlaa. Nyt kirkko oli korjaustöiden alla.
Joka neljäs vuosi juhlien aikaan kaupunki täyttyy ihmisistä, jotka tulevat katsomaa kulkueita, jossa nuoret tytöt käyttävät pilarimaisia päähineitä, jotka tunnetaan nimellä tabuleiro.
Perinne juontaa juurensa 1200-luvulle.
Igreja de Santa Maria dos Olivais kirkko on ensimmäisen temppeliherran, joka perusti Tomarin, kuten myös monen muun temppeliherran viimeinen leposija.
Muuten itse kirkko on kovin vaatimaton niin ulkoa kuin sisältäkin.
Kirkko on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10–13 ja 14–18. Kirkkoa vastapäätä on pieni hautausmaa, joka ei kylläkään ole lainkaan niin hieno kuin parin muun paikan hautausmaat komeine hautapaaseineen. Pitihän tuonnekin kurkkia.
Museu dos Fósforos tulitikkurasiamuseo on kiehtova.
Museon kokoelma on yksityinen, joten on siinä ollut keräilemistä. Suuri kokoelma käsittää yli 43 000 tulitikkirasiaa 127 maasta.
Ensikuulemalta voisi kuvitella paikan olevan mitäänsanomaton, mutta kuuluisien Hollywood tähtien kuvilla varustetut tikkurasiat samoin kuin 1800-luvun italialaiset tulitikkurasiat muuttavat kummasti ennakko-olettamuksen.
Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–12 ja 14–17. Maanantaisin se on suljettu. Tähän hauskaan museoon on vapaa sisäänpääsy.
Tomarissa sijaitseva synagoga on myös yksi suosittu vierailukohde.
Synagoga perustettiin 1400-luvun puolivälissä, mutta se ei ollut käytössä yli 50 vuoteen, koska kuningas Manuel I karkotti juutalaiset tai pakotti kääntymään katolilaisuuteen 1400-luvun lopulla.
Vuodesta 1939 lähtien synagogaa on kunnostettu ja nykyisin siinä on Tomarin juutalaismuseo, jossa voi vierailla kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10–13 ja 14–18. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta lahjoitusastia ovenpielessä melkein huutaa antamaan museolle vapaaehtoisen maksun.
Nucleo De Arte Contemporânea nykytaiteen galleria tai museo ohitettiin tällä kertaa vauhdilla.
V
iehättävää pientä kaupunkia oli ilo tutkia.
Kaupungin keskustassa on paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita sekä ravintoloita joihin poiketa sekä ihania pikku katuja minne eksyä.
Myös kaupunkia halkovan Nabão joki ja sen reunalla oleva puistoalue antaa paikalle mukavan tunnelman.
Ihanaa olikin käyskennellä joen äärellä ja ihailla pieniä vesijuoksuja ja suurta vesipyörää.
Castelo do Bode pato sijaitsee noin 13 kilometrin päässä kaupungista ja olisi varmaankin ollut vierailemisen arvoinen paikka, mutta kulkeminen sinne ilman omaa autoa osoittautui hieman hankalaksi, joten väliin jäi.
Tomarin kaupungin kiertää helposti päivässä ja niinpä me olimmekin jo iltapäivästä valmiita siirtymään Lissaboniin.
Paikallisjuna vei meidät Lissaboniin vajaassa kahdessa tunnissa.
Matka olikin tähän saakka sujunut yhtä bussirikkoa lukuunottamatta hyvin. Edessä odotti sitten seuraava haaste.