Espanja-Portugali junalla: osa 3 Santiago de Compostela ja Vigo

Santiago de Compostela ja Vigo

                                                                                             

Santiago de Compostela

No niin… matka jatkui Bilbaosta kohti Santiago de Compostellaa.

Lentokoneessa istuessamme tajusimme, että kaikki vierailukohteemme olivat olleet Pyhiinvaellusreitillä.

Bilbaosta ei kulje suoraa junayhteyttä Santiago de Compostellaan, joten alkuperäisenä vaihtoehtona oli napata kuusi ja puoli tuntia kestävä junapätkä Burgosista tai Madridin kautta AVE junalla Santiago de Compostelaan.

Reitti lienee suosittu pyhiinvaeltajien keskuudessa sillä kaikki junat oli loppuunmyytyjä. Tunnin lentomatka oli oikein hyvä ja näppärä sekä edullinen ratkaisu meidän ”pyhiinvaelluksemme” loppurutistukseen ilman sen suurempaa säätöä junareitin kanssa.

Lentomme oli siirtynyt kaksi tuntia eteenpäin, miksi olimme vasta tosi myöhään perillä. Helpointa tässä kohtaa oli napata taxi lentokentältä Santiago de Compostellaan. Taxien hinta on kiinteä 21 €, joten hintaakaan ei tarvinnut arvuutella. Toki yhdensuuntainen 3 € maksava bussilippu olisi tullut halvemmaksi. Santiagon iso lentoasema sijaitsee kaukana kaupungista, joten suoraan hotelille vievä taxi ei tässä kohtaa ollut lainkaan huono vaihtoehto.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hyvä. Mikä mainio fiilis aloittaa kaupunkiin tutustuminen.

Santiago de Compostela on Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä keskuksista heti Rooman jälkeen.

Tämän tiesinkin, kuten myös sen, että se on kuuluisan pyhiinvaellusreitin päätepiste.

Camino de Santiago eli Pyhän Jaakobin reitti on ollut yksi merkittävimpiä kristillisiä pyhiinvaellusreittejä jo keskiajalta saakka.

Tärkeäksi pyhiinvaelluspaikaksi se muodostui, kun paikalta oli löydetty Pyhän Jaakon hauta.

Pyhiinvaellukselle osallistui ennen koronaa yli 350000 vaeltajaa vuodessa, joten kaupungissa on ollut kuhinaa.

Nytkin Obradoiron aukiolle valui pyhiinvaeltajia tasaisena virtana mukanaan reppu ja vaellussauva sekä pyhiinvaeltajanpassi, jonne he olivat keränneet leimoja eri kohteista pyhiinvaellusreitiltä.

Todelliset pyhiinvaeltajat kävelevät vähintään 10 km päivässä ja hankkivat siitä todisteena leiman passiinsa.

Todistettava kävelymatka kirjaantuu puhelimen ladatun apin kautta.

Tapasimme aukiolla monien eri maiden pyhiinvaeltajia.

Jos haluaa kokea päivän pyhiinvaeltajana patikoinnin, on siihen mahdollisuus erillisillä opastetuilla turistikierroksilla, joiden hinta vaihtelee järjestäjän mukaan.

Aukiolla on muistolaatta Camiño de Santiagon pyhiinvaelluksen muistoksi, ja tämä muistolaatta onkin lopullinen määränpää kaupungissa.

Ei siis ihme, että moni kävi koskettamassa sitä tai seisoi sen päällä ja otti kuvia itsestään.

Kaupunki itsessään ei ole kovin suuri ja sen eri nähtävyydet kiertää hyvin jalkaisin.

Kaupungin sivuilta on ladattavissa ilmainen videopas tai sitten app ääniopas.

Lisäksi kaupunki järjestää useita maksullisia turistikierroksia sekä ilmaisen opastetun kävelykierroksen kaupungissa päivittäin klo 10.30 ja sesonkiaikana myös klo 17.00.

Ilmaisia opastettuja kävelykierroksia on tarjolla Freetour   ja GuruWalk sivustoilta, joissa varsinkin yökierros Santiago de Compostelassa houkuttaa. Kierroksella pääsee tutustumaan Vanhan kaupungin tarinoihin ja temppeliherrojen jälkiin kaupungissa.

Jos kuitenkin haluaa liikkua kauemmaksi tai katsella nähtävyyksiä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyydistä, niin silloin 6 € maksava kyyti Tren Turisticolla on hyvä vaihtoehto. Kaupunkijuna lähtee Obradoiron aukiolta ja valittavana on kaksi eri reittiä. Paikallisbussin yksittäislipun hinta on 1€.

Santiago de Compostelan Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde, eikä ihme kun seisoo Obradoiron aukiolla ja katselee ympärilleen.

Aukio on yksi Galician suurimmista aukioista, jota reunustaa useat upeat vanhat rakennukset, itseoikeutettuna upea katedraali. Tältä aukiolta puuttuvat muiden aukioiden tyypilliset ulkoilmaravintolat ja kahvilat kokonaan.

Aukio ympäristöineen on kaunis myös illalla.

Upeasti valaistut rakennukset ja mainio tunnelma saa viihtymään ja seuraamaan aukion päivästä jo rauhoittunutta elämää.

Kaupungin vanha osa onkin melkoinen ulkoilmamuseo.

Mihin tahansa pääsäänsä kääntää näkee upeita vanhoja ja hyvin säilyneitä rakennuksia.

Santiago de Compostelan katedraali on upea niin ulkoa kuin sisältäkin. Pyhien aikaan yhteen sen torniin sytytetään valo, joka aikoinaan toimi majakkana pyhiinvaeltajille. Aukion keskustasta lähteet ”säteet” kahdeksaan suuntaan, osoittaen suunnan kaupungista lähes kaikkialle kaupunkiin.

Santiago de Compostelan yksi tunnus on kampasimpukka.

Tämä tunnus esiintyy useissa kohteissa, niin maassa opasten kulkijaa oikealle reitille kuin seinissä kertoen rakennuksen merkityksestä pyhiinvaeltajille.

Jokaisella kunnon pyhiinvaeltajalla roikkui kampasimpukka repussa tai kävelysauvassa, joillakin housujen vyössä.

Jokaisessa muistoesineessä tai pyhiinvaeltajille myytävissä tuotteissa oli kampasimpukan kuva.

Erityisen suosittuja näkyivät olevan isot valkoiset kampasimpukat, joissa oli kuoressa punainen risti.

Myös muunlaista rekvisiittaa myytiin pyhiinvaeltajille.

Suosiossa olivat myös vaellussauvat, tosin monella oli mukanaan modernit kokoontaitettavat kevyet sauvakävelysauvoja muistuttavat sauvat.

Katedraalin pääalttaria valvoo Pyhän Jaakon patsas.

Alttarin takaa lähtee portaikko, jossa pyhiinvaeltajat jonottavat edelleenkin suudellakseen tai halatakseen Pyhän Jaakon patsasta takaapäin pitkän vaelluksensa päätteeksi.

Alttari kokonaisuudessaan on upea ja sen yksityiskohtia ihailessa kuluu tovi jos toinenkin.

Portaikkoa pitkin pääsee myös alttarin alla olevaan kryptaan, jossa kerrotaan olevan Jeesuksen apostolin Pyhän Jaakon jäänteet.

Jonottamaan joutui myös kryptaan.

Santiagon pyhiinvaelluksen päätteeksi pyhiinvaeltajat noudattavat vielä rituaalin katedraalissa, jonka jälkeen he suuntaavat pyhiinvaellustoimistoon saadakseen latinankielisen todistuksen pyyhiinvaellusmatkastaan.

Todistus tunnetaan nimellä ”La Campostela”.

Upean katedraalin yhteydessä on useampi museo, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Itse katedraaliin pääsee tutustumaan maksutta, mutta museolippu maksaa neljä euroa.

Ajoittain mesussa käytetään katosta roikkuvaa valtavaa suitsutusastiaa.

Aikoinaan suitsukkeiden tuoksulla pyrittiin peittämään matkalla vähemmän peseytyneiden vaeltajien lemua.

Katedraalin katolle järjestetään 12 € maksavia opastettuja kierroksia, mutta niihin on varattava paikka etukäteen ja jaksettava sekä uskallettava kiivetä kapeita kivisiä portaita ylös katolle.

Katedraali ja Apostoli Santiagon hauta on avoinna joka päivä klo 7-21.

Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19.

Sunnuntaisin se avoinna ainoastaan aamupäivän.

Katedraalia vastapäätä sijaitsee Pyhiinvaeltajien museo.

Museo koostuu kahdesta osasta.

Museo kertoo pyhiinvaelluksen historiasta ja vaiheista sekä pyhiinvaellusmatkoista ja niiden vaikutuksesta kaupungin kehitykseen.

Museoon on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna vaihtelevasti viikonpäivästä riippuen, joten sen aukioloajat kannattaa tarkistaa museon sivulta.

Hostal dos Reyes Católicos toimi aikanaan Santiago de Compostelan katedraalille saapuneiden pyhiinvaeltajien lepo- ja toipumispaikkana, tarjoten heille ilmaiseksi mahdollisuuden toipua pitkästä pyhiinvaellus- matkasta.

Paikasta sai niin ruumiillista kuin sielullistakin hoitoa, ruokaa, pedin ja lääkkeitä.

Paikkaa pidetäänkin maailman vanhimpana ”hotellina”. Nykyisin rakennuksessa toimii luksushotelli, joka tarjoaa yösijan ja palvelut melko suolaiseen hintaan. Paikan pihaan ja kappeliin pääsee tutustumaan 3 € hintaan maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 12-14 ja 16-18.

Upea Pazo de Raxoi kaupungintalo ja Galician maakunnan hallintokeskus reunustaa toria, samoin kuin Colexio de San Xerome – kaupungin yliopisto.

Näihin rakennuksiin ei pääse tutustumaan sisälle, mutta niiden ihailu ulkoapäinkin oli ihan Yes.

Alameda puisto on kaupunkilaisten suosiossa ja siellä onkin kiva levähtää ja nauttia upeista istutuksista ja monumenteista sekä puiden suomasta varjosta. Useiden pyhiinvaeltajien matka kaupunkiin taittuukin tämän puiston kautta.

San Martín Pinarion muinaisessa benediktiiniluostarissa toimii hotelli ja yksityinen pappisseminaari, sekä kirkko ja museo.

Tämä vanha luostari pitää sisällään arvokkaita maalauksia, pyhiä esineitä ja kultaesineitä.

Siellä kannattaakin ehdottomasti vierailla.

Museon sisällä katse kiinnittyy välittömästi upeaan alttariin, jonka luostarin munkkien kerrotaan kaivertaneen. Kaksipuolisen alttarin takana on piilo-ovi, jonka kautta munkit saapuivat ennen kirkkoon.

Rakennuksessa on myös vanha paino sekä kiinnostava historiallinen apteekki. Aukioloajat vaihtelevat tapahtumien mukaan mutta pääsääntöisesti se on avoinna joka päivä klo 11-14 ja 16-19. Sisäänpääsymaksu on 4,50 €.

Mercado de Abastos de Santiago on yksi Espanjan tunnetuimmista maatalousmarkkinoista. Sen kojuissa myydään kasviksia, runsas kirjo erilaisia mereneläviä, lihaa, hedelmiä, juustoja, viinejä ja muita alkoholituotteita maanantaista lauantaihin aamusta aikaiseen iltapäivään. Tori on vilkas kauppapaikka, josta myös paikalliset hankkivat ruokansa.

Torilla ja muuallakin kaupungissa myydään galicialaista erikoisuutta polbo á feiraa, joka on mustekalasta valmistettu ruoka-annos.

Mustekala keitetään ja sen lonkerot pilkotaan sopiviksi suupaloiksi, johon sitten lisätään mausteet ja oliiviöljy.

Ateria popsitaan hammastikuilla ja paremmissa ravintoloissa haarukalla.

Nykytaiteen museo Centro Galego de Arte Contemporánea jäi käymättä. Nykytaidetta onkin jo tällä reissulla ihailtu ja jotenkin se ei nyt vaan sopinut tämän kaupungin ja omaan moodiin. Itse rakennuskin näytti kuuluvan jonnekin muualle, kuin tähän kaupunkiin.

Galician alueen museossa – Museo do Pobo Galego voi tutustua Galician kulttuuriin.

Museo ja sen historiallinen miljöö antaa hyvän kuvan perinteisestä elämästä Galiciassa.

Museo tunnetaan parhaiten upeasta 1200-luvun kierreportaikostaan.

Museossa on yhdeksän näyttelytilaa, joissa on eri teemaiset näyttelyaiheet.

Musiikkiosastolla on esillä muun muassa vanha säkkipilli ja kirjaosastolla antiikkia oleva kirjapaino.

Säkkipillimusiikkia kaupungilla kuulikin joka paikassa.

Mieleen muistui taas käynti Edinburghissa, jossa myös pillipiipareita oli siellä täällä.

No hetken tuota jaksoi silloin ja nyt kuunnella, mutta pian tämä musiikkielämys tulikin täytettyä.

Sisäänpääsymaksu Museo do Pobo Galegoon  on 4 € ja se on avoinna tiistaista lauantaihin klo 11-18 ja sunnuntaisin se on auki vain klo 14 saakka.

Plaza de las Platerías on pienin Santiago de Compostelan katedraalia ympäröivistä neljästä aukiosta.

Aukio on nimetty keskiajalta asti siellä työskennelleiden hopea- ja kultaseppien mukaan.

Alueella on tänäkin päivänä monia korukauppoja.

Kaupoissa myydään mustilla Azabache kivellä valmistettuja erilaisia koruja ja muistoesineitä.

Kiven uskotaan tuovan onnea ja vapauttavan omistajansa negatiiviselta energialta, pelolta, päättämättömyydeltä sekä pahalta.

Hyvin on uskomus sisäistetty, sillä lähes jokainen pyhiinvaeltaja vieraili myös näissä koruliikkeissä ja hankki Azabache muistoesineen.

Jos vaan on mahdollisuus, kannattaa vierailla Monte do Gozo kukkulalla, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Se on uskonnollisesti merkittävä, sillä sen tiedetään olevan pyhiinvaeltajien viimeinen pysäkki ennen kuin he saapuvat lopulliseen määränpäähänsä Santiago de Compostelan katedraaliin.

370 metriä korkealta kukkulalta pyhiinvaeltajat voivat nähdä ensimmäisen vilauksen katedraalista.

Paikalta on myös erittäin kauniit näkymät kaupunkiin.

Seuraavaksi olikin aika vaihtaa maata.

Iso osa Espanjaa on nyt vuosien varrella kierretty, joten tämän reissun loppuosuuden Ronda ja fiilistelyt Fugessa ja Malagassa päättävät varmastikin pitkäksi aikaa vierailut tähän maahan.

Ei kun Portugaliin. Edellisellä reissullamme jäi hieman kutkuttamaan paluu Portugaliin ja erityisesti Portoon. Se oli toteutumassa nyt.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

Vigo

Hyppäsimme junaan Santiago de Compostelassa ja matkasimme Espanjan puolella olevaan rajakaupunki Vigoon, Vigo Urzáizin asemalle.

Vigosta on kaksi päivittäistä pikajunayhteyttä Portoon.

Matka Santiago de Compostelasta Vigoon kesti 50 minuuttia ja hintaa sille tuli 11 €. Matkustaessa ja junanvaihtojen yhteydessä kannattaa huomioida, että Portugali on tunnin jäljessä Espanjan ajasta.

Junat Portoon lähtevät Vigo Guixarista , joka on jonkin matkan päässä kaupungin keskustasta toisesta asemasta, Vigo Urzaizista. Myös Vigon bussiasema sijaitsee tosi kaukana keskustassa ja muutenkin Vigo oli melkoisen mäkistä aluetta. Voinen siis taata, että matkalaukkua vetäessä mäkiä ylös ja alas kiroaa idean useamman kerran. Taxi kannattaakin ottaa alle ja siirtyä sillä asemien välit.

Vigon Urzáizin asema sijaitsee isossa ostoskeskuksessa ja jos aikeina on hankkia matkalle evästä, niin se kannattaa todellakin tehdä tuolla.

Jos matkustaa junalla, kannattaa istumapaikka varata junan oikealta puolelta, jotta voi matkalla ihailla maisemia junan kiitäessä Atlantin rantaa pitkin.

Me kuitenkin jatkoimme Bragaan, joka on sisämaan puolella,  puolessa välissä matkalla Portoon.

Olisi ollut ajanhaaskausta mennä ensin Portoon ja sieltä toisella junalla takaisin päin Bragaan. Niinpä päätimme siirtyä tämän väli linja-autolla ja nopeuttaa hieman matkustusaikaa.

Vigon linja-autoasema on karmea betonihökötys, jossa ei ole minkäänlaisia palveluita paria onnetonta juoma-automaattia ja wc:tä lukuun ottamatta. Asema myös sijaitsee sen verran sivussa, että ihan lähellä ei ollut ainuttakaan kauppaa. Linja-autoaseman alakerta oli täynnä laitureita, joista suurinosa oli kuitenkin aivan tyhjiä. Istumiseen ja odotteluun tarkoitettuja penkkejä ei näkynyt missään. Ei myöskään info-tauluja. Kaamea paikka.

Nappasimme aikataulusyistä ja suorana reittinä Altan linja-auton Vigosta ja kuvittelimme olevamme 1½ tunnissa Baragassa.

Alkumatka sujuikin mallikkaasti ja ohitimme maiden rajan lennossa ilman muodollisuuksia, sillä raja oli sillalla.

Rajamerkkinä oli maiden liput omalla puolella siltaa ja tervetuloa Portugaliin kyltti tien vieressä. Tässä kohtaa olimme jo melko lähellä Bragaa, matkaa oli jäljellä reilu puoli tuntia.

Bussilippu tälle välille ei ollut kuin 7 euroa, mutta loppumatkan takia se oli pelkkää säätöä koko rahan edestä. Muutaman kerran matkoillamme olemme joutuneet turvautumaan siirtymissä bussikyyttiin ja aina on ollut ongelmia. On ollut pysähdyksiä, ratsioita ja ties mitä. Ja kuinka ollakaan, niin tällä kertaa levisi bussi.

Vesiletku poikki, bussi motarin sivuun ja silleen.

Bussikuski kantamaan litran pullolla vettä moottoriin, ja kukaan ei oikein tiennyt mitä tapahtuu.

Pyhiinvaeltajia kuljettanut bussi oli täynnä kotiinpalaavia matkalaisia ja monella rupesi keittämään linja-auton moottorin tavoin, sillä he olivat matkalla lentokentälle ja aikaa vaan kului ja kului.

Letku ”pikakorjattiin” jesarilla, jotta bussi pääsi pois motarilta ja sitten odottamaan uutta kyytiä. Kun kaksi  apukyydiksi tilattua pikkubussia vihdoin saatiin paikalle alkoi uusi säätö.

Ensin kaikki lentokentälle menijät yhteen bussiin ja muut toiseen. Kun matkalaukut ja ihmiset oli saatu kyytiin, niin ei kun ihmisiä ja laukkuja siirtämään toiseen kyytiin.

Lentokentälle menijöillä alkoi taas tunteet kuumenemaan, sillä aika monella oli jo todellinen huoli siitä, ehtivätkö he ollenkaan paluulennolle. Kaikki saatiin kyytiin ja pikkubussitkin liikkeelle, mutta kivasti hukkui tähän säätöön kaksi tuntia. Eli, en siis liputa bussilla kulkemisella.

Takaisin alkuun