All Posts By

kaksi reissaajaa

Matkailua maailmalla

Junailua osa 1: Amsterdam – Harlem – Haag – Delft

Amsterdam – Harlem – Haag – Delft – Antwerpen – Brugge – Gent -Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

Selvittelimme ennen matkaa, miten päässee helpoiten ja kustannustehokkaasti liikkumaan junalla Beneluxmaissa. Beneluxpassi osoittautui kalliiksi vaihtoehdoksi matkustaa junalla Belgiassa, Alankomaissa ja Luxemburgissa. Eurail Benelux-lippu on saatavilla 3, 4, 5 tai 8 matkapäiväksi yhden kuukauden sisällä kohteessa Benelux-maat.  3 pv maksaa 145 €, 4 pv  175€, 5 pv 203 €, mikä on kallista, sillä siirtymät alueella ovat todella lyhyitä ja paikallisjunat kulkevat sujuvasti ja tiheään sekä halvalla alueen sisällä.

Vaihtoehtona oli myöskin Eurail Pass Benelux-Ranska yhdistelmä, mutta sekään vaihtoehto ei meidän reittivalinnassa tullut halvemmaksi. 4 pv 2 kk sisällä olisi maksanut 257 €, 5 pv 2 kk sisällä 290 € ja 6 pv 319 €. Kaikki suurnopeusjunat kun vaativat vielä erillisen paikkavarausmaksun, joka sitten olisi vielä nostanut lipun hintaa merkittävästi. Lisäksi meillä oli käytössä +60 alennukset, jotka joillakin reittiosuuksilla laskivat yksittäisiä hintoja merkittävästi.

 

Harlem

Saavuimme Schipoin lentokentälle, josta ostimme liput suoraan jo Harlemiin sekä Haagiin saakka.

Huruttelimme ensin junalla Amsterdamin Centraal asemalle, jossa piipahdimme ulos asemalta tarkastamaan tutut maisemat ja juomaan yläkerran ihanaa ravintolaan matkan alkajaisviinit. Siitä sitten jatkoimme suoraan Harlemiin.

Amsterdamista Harlemiin pääsee paikallisjunilla, joita kulkee yhtenään paikkojen välissä. Junat lähtevät Amsterdamin juna-asemalta.

Yhdensuuntaisen lipun hinta on 4,50 €, mutta jos ottaa yhdistelmälipun, jonka hinta on 12,20 € voi matkustaa paikallisjunilla minne haluaa päivän aikana. Meille lipun hintaa tuli hieman tuon yli, koska ostimme lipun Schipolista suoraan Harlemiin ja siihen ei voinut yhdistää lippua Haagiin. Joka tapauksessa, koko pätkä Haagiiin saakka maksoi noin 16 €/ nenä.

Hollannissa kannattaa varata kolikoita mukaan, koska lippuautomaatit toimivat ainoastaan kolikoilla. Lippupisteistä voit toki ostaa myös liput ja silloin käy muutkin maksuvälineet.

Matka Harlemiin junalla kestää n. 20 min. Harlemin juna-asema sijaitsee kaupungin reunalla.

Harlem sijaitsee lähellä merta ja sieltä pääsee helposti Zandvoortin ja Bloemendaalin rannoille, minne emme suunnanneet huhtikuun alussa.

Harlemin kaupungin sydän on Grote Markt keskustori, jossa pidetään viikonloppuisin ruokamarkkinoita.

Aukiolla sijaitsee myös Grote Kerk, jonne sisäänpääsy maksaa 2,50 €. Kirkossa ei ollut juurikaan muuta hehkutuksen aihetta, kuin todella upeat urut.

Grote Marktin toria ympäröi muitakin merkittäviä historiallisia rakennuksia ja aurinkoisella säällä näytti kaikki terassitkin olevan täynnä.

Harlem on tunnettu ruokakaupunki, jossa löytyy useita Michelin tähti ravintoloita. Myös olutkulttuuri on Harlemissa vahvaa ja Jopenkerkin kotitekoista olutta voi maistella vanhaan kirkkoon pystytetyssä panimossa.

Harlemissa on myös useita hyviä museoita, jos on niitä ihmisiä, jotka tykkäävät kierrellä museoissa.

Yksi Harlemin ehdoton nähtävyys on Molen De Adriaan tuulimylly, joka sijaitsee ihan keskustan vieressä. Tuulimyllyyn tehdään opastettuja n. tunnin pituisia esittelykierroksia. Esittelykierros maksaa 3,50 €. Tuulimylly oli hieno näky.

Harlemissa on muutama kirkko, jotka kannattaa kiertää. Kathedrale Basiliek Sint Bavo sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, mutta on näkemisen arvoinen, jos sinnepäin suuntaa.

Tämän matkan alkuun sattui kaikenlaisia kommervenkkejä. Yhtenä niistä, toinen matkalaukuistamme lukkiutui juna-aseman säilytykseen. Varsinainen show oli saada se ulos lokerosta ja todistaa omaksi. Isona plussana voi kaikenlaiselle sähläykselle matkan alkuun antaa huumorintajuiset ja hyväntuuliset hollantilaiset ihmiset.

Olimme varanneet Harlemiin puolipäivää, josta sitten illaksi siirryimme alle puolen tunnin junamatkan päässä olevaan Haagiin. Harlem on sen verran pieni paikka, että sen nähtävyydet on kierretty helposti päivässä.

Harlem oli kiva ja leppoisan rauhallinen paikka. Ilmapiirin kiireettömyys tarttui, myös meihin.

 

Haag

Haarlemista jatkoimme matkaa läpi ihanien tulppaanipeltojen kohti Haagia. Olimme sopivasti liikkeellä huhtikuun alkupuolella – tulppaanien sesonkiaikaan. Junan ikkunasta oli ihanaa ihastella kukkameren moniväristä loistoa silmänkantamattomiin. Hauskaa oli myös seurata kukkien koneellista keräämistä pelloilta.

Tulimme Haagiin iltapäivästä ja veimme tavaramme hotelliin, josta sitten lähdimme nauttimaan iltapäivän keväisestä auringosta.

Haag Centraal on Haagin keskusasema ja sen läheisyydessä sijaitsevat kaikki merkittävät nähtävyydet, paitasi Rauhan palatsi, joka on hieman kauempana.

Haagissa on myös useita museoita sekä kuuluisa Scheveningenin hiekkaranta, jonne pääsee raitiovaunulla 1 reilussa vartissa. Huhtikuussa, siellä ei paikallisten mukaan ole muita, kuin surffaajia ja purjelautailijoita, joten emme sinne siis menneet.

Haagin keskustassa on Chinatown, pieni aasialainen kaupunginosa, jonka alueelta löytyy hyvä valikoima eksoottisia ruokapaikkoja.

Hotellimme sijaitsi Chinatoweninssa, josta oli kätevää kulkea jalan, joka paikkaan. Hieno kokonaisuus on Hofvijver lammen vieressä oleva  Binnenhofin palatsialue. Paikka oli upea iltavalaistuksessa, mutta päivä näytti sen todellisen kauneuden.  Alueelta löytyy Mauritshuis museo, joka on kooltaan pieni, mutta jonka kokoelmat ovat varsin häikäisevät. Voitte vaan arvata mitkä jonot paikalle on päivittäin. Kaupungintalo ja muut näyttävät rakennukset tekivät kävelyretkestä pimenevässä illassa miellyttävän. Aamulla päivänvalaistuksessa palatsialueen keskuspiha Ridderzaal, tuli esiin upeana historiallisena rakennuksena, jota käytetään edelleen valtion vastaanottoihin ja parlamentin avajaisiin syyskuussa.

Alkuillasta kierrellessämme Haagin katuja tapasimme Haagissa työskentelevän ulkosuomalaisen jonka kanssa hieman ehdimme turista ja hän antoi ”paikallisen” vinkin hyvään pasta/pitza paikkaan. Suositus oli mainio, kiitos siitä. Jaan sen nyt tässä, eli kannattaa mennä.

Statenkwartierin alue on tunnettu 1800-luvun huviloistaan ja siellä sijaitsee näyttävä Rauhan Palatsi, Vredespalais.

Paikalle voi toki kävellä, mutta sen verran kaukana se on, että kannattaa ottaa joko bussi 24 tai ratikka 1.

Rauhanpalatsi-Vredespaleis toimii kansainvälisenä tuomioistuimena. Sen ympärillä on tiukat turvatoimet. Viikonloppuisin on mahdollista päästä opastetuille kierroksille. Varaukset pitää tehdä vierailukeskuksen kautta.

Louwmanin automuseo Haagin kupeessa, on ehkä yksi maailman hienoimmista yksityiskokoelmista. Museosta löytyy todellisia helmiä, tavallisempia autoja sekä myös runsaasti autourheilun legendoja. Paikka kannattaa ehdottomasti bongata, vaikka se onkin hieman kauempana turistien liikkuma-alueelta.

Penthouse skybariin kannattaa myös eksyä, jos haluaa ihailla Haagia ylhäältäpäin ja antaa jaloille mahdollisuuden levätä.

 

Delft

Seuraavan päivän puoliltapäivin kiiruhdimme Den Haag Centraal juna-asemalle josta nappasimme junan Delftiin. Paikallisjunia kulkee yhtenään, joten otimme aikatauluumme sopivan junan ja maksoimme alle 3 € maksavan paikallisjunan hinnan.

Delftin juna-asema on keskustan laidalla, mutta sieltä kipittää nopeasti kaupungin nähtävyyksille.

Delft oli täynnä turisteja. Vaikka kaupunki ja sen kadut tuntuivat pursuavan ihmisiä, oli vaikutelma paikasta leppoisan kiireetön.

Hollannissa kannattaa huomioida, että kirkot eivät ole avoinna yleisölle sunnuntaisin.

Onneksi olimme liikenteessä lauantaina ja pääsimme käymään sekä Nieuwe Kerkissä, että  Oude Kerkissä. Oude Kerkiin on haudattu lukuisia tunnettuja hollantilaisia. Kirkot olivat komeampia ulkoapäin kuin sisältä. Niihin pääsee tutustumaan 7 € hintaisella yhdistelmälipulla. Nieuwe kerkkiin sisäänpääsy on myös 3,50 € ja siellä pääse kapuamaan kirkontorniin, josta onkin upeat näköalat Delftiin. Pienellä alueella oli valtavasti kirkkoja. Oli melkoisen hämmentävää miettiä ja ajatella sitä, että kuka on ne aikoinaan rakentanut ja maksanut. Yksi kirkon torneista olikin ihanasti hieman kallellaan.

Delftissä ei todellakaan ole pulaa ruokapaikoista. Kaupungista löytyy jokaisen makuun jotakin. Söimmekin perinteiset bitterballenit ja ihan kohtuu hintaan. Olisin tarjonnut miehelleni (kamalaa) hollantilaista perinteistä sinapinsiemensoppaa, mutta sitä ei valitettavasti ollut tässä paikassa tarjolla.

Delftin ilmapiiri on rauhallisen ja turvallisen leppoisa. Paikka oli kaikenpuolin siisti ja hyvä valinta vierailukohteeksi.

Tosin kuin monessa muussa Hollantilaisessa kaupungissa, Delftissä kanavia käytetään niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Niissä kulkee paljon proomuja, jotka kuljettavat tavaroita paikasta toiseen sekä taxi veneitä.

Harmillisesti emme päässeet Delfitissä torstaina pidetyille markkinoille, joissa olisi ollut myös kukkamarkkinat. Juustokaupan ihanaan tarjontaan pääsimme kuitenkin tutustumaan.

Het Prinsenhof museossa voi tutustua Alankomaiden tasavallan syntyhistoriaan, jos se kiinnostaa. Kuten monissa muissakin Hollantilaisissa kaupungeissa, voi kaupungissa tehdä kanaaliristeilyn. Hinta tälle olisi ollut 6,50 € / henkilö, mutta me jätimme sen tällä kertaa väliin.

Delftin kuninkaallinen porsliinin valmistus on myös kiinnostava tutustumiskohde. Royal Delftin blue Delftiin ja sen valmistukseen pääsee tutustumaan alle 13 €. Turistiaikaan voi olla järkevää hankkia lippu etukäteen netistä.

Delftissä meni reilu puolipäivää, jonka jälkeen otimme junan Antwerpeniin. Junia kulkee tunnin välein Antwerpeniin, joten sen voi kätevästi napata itselleen sopivaan aikatauluun. Junalipun hinnaksi tuli 21 €/hlö.

Juna-asemalla oli mainio pyöräparkki – eikä noita pyöriä muuten ollut ihan vähän. Pyörät ajettiin sinne, kuten autot autopakkiin, saatiin paikkalappu ja maksettiin pyörän ”parkkimaksu”. Monet kuljettivat myös pyöriä mukanaan. Junissa oli erikseen vaunuja jonne sai mukaan pyörän. Suosittuja tuntui olevan myös erilaiset kokoontaitettavat pyörät.

Matkailua maailmalla

Frankfurt – Heidelberg – Strasbourg

Frankfurt

Lensimme Frankfurtiin Lufthansalla. Monesta muusta lentoyhtiöstä poiketen Lufthansalla tarjoillaan edelleen ilmaiseksi sekä syötävää, että juotavaa. En tiedä onko iso+, vai vain merkittävä ja silmiinpistävä poikkeama.

Frankfurtin lentoasema on valtavan iso. Olemme pariinkin kertaa lentäneet sen kautta muualle ja sen koko tulee kyllä hyvin selville, kun seikkailee eri terminaalien ja porttien väliä, joiden etäisyydet toisistaan ovat melkoiset.

Itse kenttä ei ole kovin kaukana keskustasta, eikä sieltä ole hankalaa matkustaa junalla päärautatieasemalle tai muulle keskeiselle paikalle. Paras tapa onkin ottaa S8 tai S9- juna ja siirtyä sillä keskustaan. Matka kestää noin 15 minuuttia ja kertalipun hinnaksi tulee alle viisi euroa. Frankfurtissa on tyypillisesti saksalaisittain tarjolla mitä ihmeellisempiä kausi-, viikonloppu-, kerta- ja combolippuja. Niistä kannattaa todellakin ottaa selvää, koska ne voivat olla erittäinkin edullisia.

Keskustan Hauptbahnhof päärautatieasemalta on hyvä yhteys metroverkostoon, jolla sitten pääseekin ympäri kaupunkia.

Liput maksavat alle kolmen euron kertalipusta kätevään reilun 7 € päivälippuun. Kannattaa myös tarkistaa nuo ryhmäliput, joilla voi matkustaa 1-5 henkilöä päivän aikana.

Vaikka Frankfurt on iso kaupunki, on sen keskusta-alueella mahdollista kävellä paikasta toiseen. Matkat eivät ole niin pitkiä, että tarvitsee turvautua metroon tai raitiovaunuun, jotka kylläkin ovat hyvä vaihtoehto, kun tarvitsee siirtyä keskusta-alueelta kauemmaksi.

Heti alkuun on sanottava, että Frankfurt oli melkoinen pettymys. Jos olisi taide- ja museoihmisiä paikka olisi ollut varsinainen Mekka, mutta tavalliselle silmänruokaa rakastavalle tallaajalle, no joo.

Frankfurtin värikkäin kaupunginosa on Bahnhofsviertel ja tätä nykyä myös ”trendikäs” paikallisten mielestä – APUA! Otimme hotellin tukikohdaksi sieltä, koska se oli lähellä juna-asemaa ja koska alueen trendikkyyttä mainostettiin; ”Kaiserstrassen varrella ja sivukaduilla, kuten myös rautatieaseman kummallakin puolella ja lähikaduilla, on melkoinen määrä mitä erilaisimpia hotelleja, joissa kuka tahansa voi huoletta viettää yönsä” – karmea virhe!

Osa kaduista oli pelkkiä ilotyttökatuja, jossa riideltiin ja huudettiin aamuyön tunneille. Huumehörhöjä makoili avoimesti sekaisin pitkin katuja, kun aamulla lähti liikkeelle.

Aikaisina aamun liikkujina todistimme, miten pesuauto korkealla paineella pesi katujen ja talojen kivireunustat ihmiseritteistä, neuloista ja muusta roskasta pois, ennekuin tavallinen kansa palasi kaduille.

Myös hotelli lukitsi sekä ulko-oven, että hissin yöksi. Emmepä ole vastaavaa aiemmin kokeneet ja toivottavasti emme myöskään koe. Vaikka olemmekin seikkailunhaluisia, jotkut seikkailut jätämme mielellämme väliin.

Frankfurtin pienehkön vanhankaupungin Altstadtin keskus on Römerberg, joka on kokonaan rakennettu uudelleen sodan pommitusten tuhojen jälkeen. Rakennukset on taidolla korjattu ja hienoa on, että edes Alte Nikolaikirche kirkko on alkuperäinen.

Paikka ei ole kummoinen kaikkien käymiemme hienojen torien, raatihuoneiden ja kirkkojen jälkeen. Vanhan kaupungin aukion laitamilla on lukuisia turistien suosiossa olevia kahviloita ja ravintoloita, joissa on kuitenkin mukava nauttia aukion tunnelmasta.

Aukiolla on myös kaikenlaisia tapahtumia, ja sieltä on helppo kulkea kohti muita nähtävyyksiä. Vanhan kaupungin viereinen osa oli juuri saatu valmiiksi ja se olikin mielenkiintoinen versio modernista rakennuksista vanhankaupungin henkeen ja tyyliin sopivaksi rakennettuna. Siitä kyllä tykkäsin.

Frankfurtin tuomiokirkko ei ole kovin kummoinen sisältä, mutta iltapäivisin siellä pidetään usein konsertteja ja niitä kannattaa jäädä kuuntelemaan jos kohdalle osuu.

Tuomiokirkon torniin voi kavuta ihailemaan vanhan kaupungin ja joenrannan maisemia. Vaikka itse kirkko ei ole kummoinen, on vastapäätä olevassa Haus am Dom katsottavana kirkon aarteita ja kuvauksia kirkon maineikkaasta historiasta.

Hauptwache aseman ympäristö on Frankfurtin keskeisin osa, jossa on paljon ruokailu- ja shoppailupaikkoja. An der Hauptwache aukiolla on tunnettu kahvila, jonka terassilta on voi tarkkailla alueen vilkasta elämänmenoa. Isona plussana on pakko mainita, että myös monien retkiemme paras Spagetti Carbonara löytyi täältä.

Eksyimme myös maukkaille ruokamarkkinoille, jossa oli tarjolla vaikka mitä. Kiva oli nauttia lasi viiniä ja ostaa erilaisia maistiaisia pikku kojuista. Kiva kokemus.

Tällä kertaa vetoa ei ollut pilvenpiirtäjien täyttämään keskustaan, vaan ihailimme niitä  Mainjoen toiselta puolelta samalla kun kävelimme joenrantaa pitkin.

Selvittelin kuitenkin, minkä tornin huipulla olisi ollut näköalatasanne, jos sinne olisimme suunnanneet.

Euro Towerin lähellä olevaan Main Towerin huipulle pääsee maksamalla 7 € hintaisen lipun. Ilmeisesti paikka on niin suosittu, että nettisivuilla kehotetaan hankkimaan sinne etukäteislippu, jos haluaa vältellä jonoja.

Main joen rannalla on monia korkeatasoisia museoita ja siellä olikin lenkkeilijöiden ja aikaa kuluttavien turistien lisäksi bussilasteittain ”museo- ja taide ihmisiä” liikkeellä. Rantabulevardilla on myös erilaisia tapahtumia ja lauantaisin siellä pidetään kirpputoreja. Harmillisesti vierailupäivämme Frankfurttiin ei osunut lauantaille.

 

Heidelberg

Otimme paikallisjunan Frankfurtin asemalta ja suuntasimme kohti Heidelbergiä. Matka kesti noin tunnin ja edestakaisen lipun hinnaksi tuli alle 40 € yhteensä. Pieni pettymys, koska aiemmin samanpituisia matkoja olemme saaneet Saksassa paljon edullisimmin.

Heidelberg on hyvin säilynyt, melko pieni opiskelijakaupunki. Juna-asemalta vanhaan kaupunkiin pääsee bussilla 33.

Vanha keskusta on parin kilometrin päässä juna-asemasta, joten menimme toisen suunnan bussilla ja toisen kävelimme.

Kävelymatkalla saattoi ihailla Neckar joella kulkevia jokilaivoja ja kukkuloiden rinteille rakennettuja upeita rakennuksia.

Heidelbergiin voi itsekin tutustua jokiristeilyllä, mutta sen jätimme aikataulun takia tekemättä.

Vanhankaupungin halki kulkevalle kävelykadulle on mukava istahtaa kahville tai drinkille ja vaan seurailla ihmisvilinää.

Heidelbergiin tehdään paljon pistomatkoja Frankfurtista ja parkissa joenrannassa oli myös useita jokilaivoja, joiden pääosin amerikkalaiset hieman iäkkäämmät turistit näkyivät katukuvassa. Jokiristeilyt ovatkin tällä hetkellä suosiossa Euroopassa. Risteilyalukset pysähtyvät Euroopan jokia halkovissa isoissa kaupungeissa aina puoleksi päiväksi, jolloin voi ihailla usein opastetusti paikan nähtävyyksiin.

Heidelberg osoittautui oikein sympaattiseksi käymiskohteeksi. Karls torille päättyvä riemukaari ja Heidelberg vuorella oleva linna ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Vuorella kohoava linna yhdistettynä vanhaan toriin ja keskustaan luovat satukirjamaisen tunnelman. Heidelbergin vanhakaupunki on täynnä ihania terasseja, ravintoloita ja viinitupia.

Kukkulalla olevalle linnalle voi nousta joko kävellen tai vanhankaupungin Kornmarktin kulmalta lähtevällä funikulaarilla.  Me nappasimme rinnejunan, jonka lippu sisältää kyydin lisäksi myös sisäänpääsyn linnaan sekä linnan tiloissa toimivaan apteekkimuseoon. Apteekkimuseo oli muuten varsin kiehtova paikka.

Linnassa oli myös oma viinikellari ja linnan viinituvassa sai maksua vastaan maistella paikallisia Neckarin laakson viinejä tai vertailla Saksan eri alueiden kuohuviinejä.

Yksi linnan viinikellarin osasta oli omistettu 1700-luvulla rakennetuelle mielettömän isolle, 220 000 litran viinitynnyrille, joka on niin suuri, että sen päälle pitää nousta portaita pitkin.

Linnalta on upeat maisemat alas laaksoon ja alueen lähiympäristöön.

Yksi paikka jonne olisimme halunneet päästä, oli Studentenkarzer, Saksan vanhimman yliopiston opiskelijavankila. Olisi ollut mahtavaa nähdä vuosisatoja vanhat huoneet, jotka ovat täynnä seinäkirjoituksia ja piirroksia, joita nyttemmin kuuluisat, silloin rangaistut opiskelijapolot ovat jättäneet rangaistushuoneisiinsa.

Piru vieköön, paikka meni kiinni nenämme edestä. Tiukkailmeinen saksalaistäti ei antanut mitään armoa, vaikka näimme edellisten sisään päässeiden asiakkaiden selät oviaukossa.

Juoksujalkaa kohti yliopiston luentosalia.

Sama juttu, paikkaa oltiin juuri sulkemassa kun saavuimme paikalle. Pienen neuvottelun jälkeen tämä täti heltyi ja kaivoi taskustaan avainnipun ja päästi meidät kuvaamaan yliopiston lukusalia. KIITOS – oli se sen arvoinen.

Kokemuksen jälkeen pidimme neuvoa antavan juomatauon ja mietimme, missä ihmeen kohdassa olimme haksahtaneet aikatauluongelmaan?

Any way kohta taukopaikkamme sillanportin valtasi mieletön joukko selffiekeppikiinalaisia, joiden apinapatsaan hivelyn katsominen oli melko viihdyttävää puuhaa.

Sillan portin vieressä on pronssinen apinapatsas jonka koskeminen tuo kuulemma onnea.

Vanhassa kaupungissa oli muutama ihan käymisen arvoinen kirkko ja paljon kauniita rakennuksia. Kokonaisuudessaan ihan kiva ja käymisen arvoinen paikka.

 

Strasbourg

Seuraavana aamuna siirryimme Strasbourgiin. Varasimme junan jo etukäteen Frankfurtista Strasbourgiin, koska tämä väli, niin täältä kuin Pariisistakin on EU-parlamentissa työskentelevien suosiossa, sillä lähimmät  lennot laskeutuvat näiden kaupunkien kentille. Juna olikin aivan täynnä.

Matka taittui nopeasti ICE-junalla, mutta hinnassa huomasi, että tätä reittiä matkaavat ne joilla, on siihen varaa, tai jonka matkakustannuksen maksaa joku muu. Edestakaisenmatkan hinnaksi tuli 142 € yhteensä.

Matkaan kului aikaa alle kaksi tuntia ja junassa oli kaikki mukavuudet wifi yhteyksineen. Frankfurtista menee suoria junia Strasbourgiin juurikin ”työmatkalaisten” aikataululla, muuten junaa pitää vaihtaa kerran matkan aikana. Junanvaihto ei juurikaan vaikuta matka-aikaan, eikä myöskään lipun hintaan.

Strasbourgissa varaamamme hotelli sijaitsi aivan vanhan kaupungin kupeessa ja siitä oli mainiot etäisyydet joka paikkaan. Vaikka paikassa ehkä oli pienoinen EU-lisä, ei hotelliyö ollut juurikaan kalliimpi kuin muualla Ranskan merkittävissä kaupungeissa.

Myös juna-asema oli kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista. Juna-asema oli melkoinen. Uusi moderniosa yhdistettynä ihanaan vanhaan rakennukseen. Joku tykkää – joku ei.

Olemme matkustelun onnenpyörässä onnistuneet välttämään aina parin viikon aikajanalla maailmalla tapahtuneet useat ikävät luonnonkatastrofit ja muut härdellit ja taas se lävähti silmille Strasbourgin juna-asemalla. Mieletön arsenaali ihmisten turvaamiseksi varusteltua väkeä vartioimassa liikkumista. Ikävä kyllä vain hetki tämän jälkeen tapahtui kauheuksia myös Strasbourgissa.

Monissa paikoissa matkustaneena täytyy sanoa, että tämä paikka sai aivan oman paikan sydämessä. Sen lisäksi, että Strasbourgissa on EU-toimintaa, on se yksi maanosan parhaista ja unohtumattomimmista kaupunkilomakohteista. Mieleeni tulikin, että joulumarkkinat täällä voisi olla näkemisen ja kokemisen arvoinen juttu – laitetaan mietintään.

Kaupunkiin voi hankkia alle 17 € maksavan Strasbourg passin, jolla saa erilaisia alennuksia ja ilmaisia sisäänpääsyjä moniin paikkoihin. Passi maksaa helposti itsensä takaisin, sillä sitä voi käyttää mm. jokiristeilyyn.

Kaupunki on aivan ihana, niin päivällä kuin yölläkin.

Keskustassa selviää hyvin kävellen ja kävelyn aikana voi ihastella lukuisia upeita rakennuksia. Jos kuitenkin mielii kaupungin keskustan ulkopuolelle, kätevä liikkumisväline on raitiovaunu.

Julkisilla liikkuminen on melko edullista ja vaihtoehtoisia lippuja löytyy monia. Jos liikkuu päivän aikana useammankin matkan, paras vaihtoehto on 4,50 € maksava 24 h matkalippu. Lippujen hinta kannattaa tarkistaa erikseen.

Myös kaupunkipyörä on kätevä liikkumisväline Strasbourgin ympäristöalueella.

Vanhassa keskustassa – Petite Francessa on kanaaleja.

Ehdottomasti kannattaa mennä reilun tunnin pituiselle jokiristeilylle, jonka hinta on 13,50 €.

Risteily on mahdollista tehdä myös ilta-aikaan, jolloin näkee kaupungin kauneuden iltavalaistuksessa. Vanhassa kaupungissa on ihana vaellella ja ihailla upeita rakennuksia. Yksi merkittävä rakennus on Kammerzellin talo, jonka julkisivun koristeet ovat saaneet inspiraationsa Raamatusta, kreikkalaisesta ja roomalaisesta antiikista ja keskiajalta. Talo on ulkoapäin komean koristeellinen. Rakennuksen sisäpuolella voi ihailla Leo Schnugin merkittäviä freskoja.

Vanhakaupunki sisältää myös kuuluisat katetut sillat, kaupungin keskustan, ja Strasbourgin katedraalin.

Strasbourgin katedraali eli Cathédrale Notre-Dame de Strasbourg kohoaa korkeuksiin erottuen muusta ympäristöstä.

Sisäänpääsy katedraaliin on reilu 4 €. Katedraalissa on yksi maailman suurimmista astronomisista kelloista, ja näköalatasanteelle pääsee, jos intoa riittää kavuta 332 porrasta ylöspäin. Torniin on 3 € hintainen pääsymaksu ja kerrallaan sinne pääsee vain 20 ihmistä. Torniin on jono, joten täytyy varautua jonottamaan jos sinne haluaa mennä. Katedraalin lähellä kannattaa olla klo 12.30, jolloin kello avautuu ja alkaa kahdentoista apostolin marssi.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla St. Thomas, St. Pierre-le-Vieux, St. Pierre-le-Jeune, ja St. Étienne kirkoissa. Näihin on vapaa sisäänpääsy.

Museoita on Strasbourgissa paljon ja jos haluaa nostaa jonkun esille, niin Palais Rohan, on paikka, jossa ovat asuneet niin kardinaalit kuin ruhtinaatkin. Nykyään palatsissa on kolme aikakaudesta kertovaa erillistä museota. Kannattaa ostaa combolippu kaikkiin museoihin.

Pakkohan se oli ikuistaa myös Eu-parlamentin tilat.

Ruoka oli erinomaisen hyvää, samoin kuin palvelu. Myös kaduilla liikkuminen tuntui turvalliselta ja kiireettömältä. Vanhassa kaupungissa mikään ei tuntunut siltä, että olisi yhdessä kiireisimmistä EU:n pääkaupungeista.

Aivan mahtava paikka, jota voi todellakin suositella.

Matkailua maailmalla

Hong Kong – Japani –Australia- Macao – Hong Kong osa 5 (Macao ja Hong Kong)

Macao – Hong Kong

Hong Kong – kotimatka

Lensimme Melbournesta Hong Kongiin Hong Kong Airlinesilla. Onneksi kone ei ollut ihan täynnä ja sain itselleni keskipenkkirivin kokonaan ja pääsin nukkumaan makuuasentoon. Juhlaa!!! Sain nukuttua melkein koko matkan, paria turbulenssikohtaa lukuun ottamatta, mutta silloinkaan kukaan ei halunnut häiritä nukkuvia matkustajia.

Saavuimme melkein 10 h lennon jälkeen perille Hong Kongiin. Lento oli kaikkineen erittäin mukava ja halpa. Hintaa kahdelle lipulle tuli 555 €.

Terminaalin 1 itä- ja länsisiipien välillä kulkee automaattijuna, jolla matkustimme tuloaulaan.

Matkalaukkujen saannin jälkeen edessä oli samat maahantulomuodolli-suudet kuin aiemminkin ja sen jälkeen suuntasimme kohti kaupunkia ja hotellia.

Kentältä otimme Airport Express junan Hong Kongin keskustaan, Kowloon puolelle. Matka kesti n. 20 minuuttia. Yhdensuuntainen lippu maksaa hieman yli 10 €/ hlö.

Taxilla ja linja-autollakin pääsee keskustaan. Taxin hinnaksi tulee n. 30 €, ehkä ylikin, riippuen missä hotelli sijaitsee. Taxi ei ole kovin kallis, mutta ruuhkista johtuen matka-aika usein venyy junakyytiä pidemmäksi.

Otimme Kowloon asemalta taxin, ja siitäkö seikkailu syntyi. Meillä oli hotellin osoite kirjoitettuna kiinaksi, mutta siitä ei juurikaan ollut apua, kun taxikuski ei osannut lukea kiinaa, ymmärtänyt englantia saati saanut kiinaksi käännetystä Google äännetyistä lauseista selvää.

Pyörimme jonkun aikaa ympyrää, jonka mieheni sitten määrätietoisesti keskeytti. Taxi pysäytettiin, mieheni meni johonkin hotelliin ja toi respaneidin mukanaan lukemaan taxikuskille hotellimme kiinankielisen nimen ja osoitteen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin – pääsimme oikealle hotellille.

Laukut huoneeseen ja pikainen virkistäytyminen ennen baanalle lähtöä. Aikaeron tasaamiseksi oli pysyttävä taas liikkeellä, että pääsee paikallisen kellon mukaisessa aikarytmissä nukkumaan.

Hotellilta ulos tullessa vastaan iski mieletön kuumuus ja kosteus. Pysähdyimme hotellin kulmalla olevaan kauppaan hakemaan juotavaa ja mitä, mitä? Siellä myytiin aitoa lonkeroa.

Vesipullon lisäksi matkaan lähti myös muutama aito Hartwallin lonkero.

Olimme varanneet Hong Kongiin ja Macaoon kolme päivää, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. Saimmekin melko hyvin aikaeroa tasattua ja ehdimme nähdä kaiken haluamme.

Ensimmäiseksi suuntasimme Kowloosta lahden yli Hong Kongin varsinaiseen keskustaan. Matkan teimme ikonisilla vihreillä Star Ferry Hongkongin lautoilla.

Lahden toiselle puolelle pääsee myös metrolla ja linja-autoilla tunnelia pitkin, mutta 8 minuutin lauttamatkassa oli sitä jotakin.

Merimatkalta avautuvat upeat maisemat Hongkongin keskustaan, eikä kyyti maksa kuin paikallislipun verran, eli n. 30 centtiä. Liput ostetaan sataman automaatista.

Mikäli liikkuu matkan aikana paljon paikasta toiseen, hyvä vaihtoehto on hankkia lentokentältä Octopus kortti, jolla voi kulkea metrossa, lautoilla, busseissa ja raitiovaunuissa.

Hong Kong on mainio pysähdyspaikka. Tiesinkin sieltä monta paikkaa aiemmalta reissultani, joten osasimme maksimoida ajankäytön eri kohteisiin tutustumiseen.

Aloitimme perinteisellä kaksikerros-raitiovaunukyydillä kohti Victoria Peakia.

Raitiovaunulla ajoimme pitkät pätkät kumpaankin suuntaan kaupunkia, ihan vaan nähdäksemme matkalla mahdollisimman paljon Hong Kongia.

Raitiovaunulla matkustaminen on edullinen elämys. Matkan pituudesta riippumatta, hintaa sillekin tulee 30 centtiä. Ratikkaan noustaan takaosasta ja maksu suoritetaan etuoven kautta ulos poistuttaessa. Ratikat ovat persoonallisia ja värikkäitä, mutta myös liikkuvia mainoskylttejä.

Victoria Peakille pääsee myös linja-autolla tai taxilla, mutta me menimme sinne funiculaarilla, joka kiipeää kohti vuorta uskomattoman jyrkässä kulmassa.

Jonot kaapelivaunuun ovat pitkät ja kannattaakin varautua jonottamaan. Menopaluu lippu maksaa n. 6 €. Vaikka lipun varaisikin ennakkoon, jonottamaan joutuu silti.

Ylhäältä vuorelta näkymät alas kaupunkiin ja kirkkaalla säällä myös lähiseudun saarille ovat kerrassaan upeita. Victoria Peakille pääsee myös illalla ja se on silloinkin erittäin suosittu valokuvauspaikka.

Sisäänpääsy The Peak Towerin kattoterassi 428:lle maksaa 6 €/ hlö.

The Peak Towerissa on kauppoja, näköalatasanteita, näyttelyitä, ravintoloita ja Madame Tussauds Hong Kong  vahakabinetti. Alueella on myös mahdollisuus tutustua Victoria Peakin puistoon.

Paikalla saa helposti kulumaan useamman hetken. Söimme ylhäällä olevassa ravintolassa ja pakko oli maistaa Dim sumeja.

Hong Kong centraalin alue on kalliimpi kuin lahden toisella puolella oleva Kowloon alue.

Centraali on merkkikauppojen ja businessimaailman puoli Hong Kongista.

Siellä on myös Hong Kong Park, jota pidetäänkin keitaana betoniviidakon keskellä.

Puistosta löytyy myös valtavan häkin alla oleva lintutarha sekä lampi, jossa on kilpikonnia ja isoja karppeja. Puistossa voi nähdä myös erilaisia esityksiä.

SoHon kaupunginosassa voi kulkea Mid-Levels Escalatorin 800 metriä pitkissä ulkoilmarullaportaissa. Aamuisin ne rullaavat alaspäin vieden ihmisiä töihin, ja muun ajan päivästä ne kulkevat ylöspäin.

Hotellimme oli Kowloonin puolella, mikä on paljon enemmän kiinalaisempi ja perinteisempi.

Kowloossa sijaitsevaa Mong Kokia sanotaan maailman tiheimmin asutuksi alueeksi, ja iltaisin alueella vellova ihmismeri onkin aikamoinen kokemus.

Kävimme sekä Ladies Marketilla, että Temple streetin yömarkkinoilla.

Myyntikojuissa riitti myytävää laidasta laitaan, mutta alueilla oli myös ruokaa ja erilaisia ennustajia sekä ihmeparantajia, joiden kojut olivat melkoinen nähtävyys.

Kowloonin puolella ovat myös Tsim Tsa Tsuin kävelyalue sekä Hongkongin Hollywoodin kaltainen tähdillä koristeltu kävelypromenadi Avenue of Stars, jossa on mm. Bruce Leen patsas ja kuuluisa kellotorni.

Kowloon puoleisesta rannasta avautuvat upeat maisemat lahden yli Hongkongin liikekeskustaan. Jos maisemia haluaa ihastella korkealta, kannattaa suunnata Sky100 Observation deckille, joka sijaitsee aivan Kowloon aseman vieressä olevassa pilvenpiirtäjässä.

Näköalatasanteelta on hyvät näkymän kaikkiin ilmasuuntiin ja hyvällä säällä se onkin käymisen arvoinen paikka. Pääsylipun hinta näköalatasanteelle on n.21 €.

Joka ilta kello kahdeksalta on turisteille tarjolla Symphony of Light. Yhteensä 44 rakennusta molemmilla rannoilla aloittavat musiikin säestämän valoshownn.

Paras paikka seurata valoshowta on Kowloon rantabulevardin alueelta tai lahdella risteileviltä aluksilta. Saavuimme paikalle melkoisella kiireellä Macaon paluumatkalta ja kaikki kuvauspaikat oli tupaten täynnä.

Hong Kongin yllä riippuneet paksut pilvet repesivät hieman ennen valoshown alkua ja taivaalta tuli vettä kuin kaatamalla rajun tuulenpuuskan kera.

Kuvausasemiin linnoittautuneet turistit juoksivat sateensuojaan ja koko rantabulevardi tyhjeni hetkessä.

Meillä oli sateenvarjot mukanamme, joten teimme valtauksen parhaalle kuvauspaikalle ja odotimme valoshown alkua.

Kuin taikaiskusta sade lakkasi hetki ennen esitystä ja matalla roikkuneet pilvetkin katosivat. Saimme kuin saimme melkoisen hyviä kuvia 13 minuuttia kestävästä valoshowsta. Todellisuudessa valoshow oli ehkä hieman odotusarvoa heikompi esitys.

Olin erään tilaisuuden päätösjuhlassa aikoinaan Jumbo Floating restaurantissa ja halusin viedä mieheni sinne. Matkustimme paikalle metrolla ja jäimme pois Wong Chuk Hang asemalla.

Tiesin paikan muistista suunnilleen ja halusin tehdä vaikutuksen ohjaamalla meidät ilman karttapalveluita paikalle. Pieleen meni, sillä vasta pienen mutkan kautta, löysimme oikeaan satamaan.

Mutka taitettiin paikallisen veneenkorjaus-telakan kautta, jossa työntekijät, ehkä hieman ihmettelivät meidän vierailuamme siellä.

500 m toiseen suuntaan ja kas, oikea paikka löytyi.

Hong Kongin pääsaarella olevassa Aberdeenin kaupungissa on maailmankuulu kelluva ravintola Jumbo, jossa ovat vierailleet mm. Queen Elisabeth II ja monet muut superkuuluisuudet, joiden listaa pystyi ihailemaan ravintolan yhden loosin seinältä.

Ravintolaan pääsee satamasta ilmaisella yhteysveneellä ja siellä voi itse valita haluamansa kalan suoraan lautan altaasta.

Palvelu ja puitteet ruokailulle ovat upeat. Niin myös hinta. Illalla paikka on kerrassaan lumoava, kun tummaa taustaa vasten loistavat valot saavat kauniin ravintolan näyttämään vieläkin upeammalta. Myös ravintolan sisätilat ovat hienot.

Jumbon vieressä on kalastajien satama- ja asuntolaiva-alue.

Kun lähdimme Jumbosta, otimme veneen toiselle pysäkille Aberdeen Pierille.

Matkalla ajoimme kalastajayhteisön läpi ja kieltämättä näkymä oli mielenkiintoinen.

Aberdeen Pieristä on suora linja-autoyhteys keskustaan. Bussimatka kestää melkein tunnin.

Matkalla oli kiva katsella Hong Kongin erilaista puolta, jossa asuu lähinnä vain paikallista väestöä.  Osa alueen rakennuksista oli melkein hökkeleitä.

Hongkongin läheltä löytyy useita saaria, joilla voi vierailla. Lamman saari on suosittu vierailupaikka turistien keskuudessa. Me emme sinne menneet, mutta minä olen siellä käynyt aiemmin.

Saaren ehdoton juttu on kalaravintolat, mutta muuten siellä ei ole juuri mitään.

Pieniä kalastajakyliä, jotka joo, on ihan idyllisiä, mutta jos niitäkin reissullamme nähtiin kymmeniä, niin nyt ne jätettiin väliin.

Kalaravintoloiden edessä on isoja verkotettuja kala-altaita ja kalastusveneitä. Sok Kwu Wanin alue on pieneltä osalta ihan kiva ja kuvauksellinen ja se onkin saaren ns. pääpaikka. Lautalla pääsee Sok Kwu Wanille tai Yung Shue Wanille. Kylien välissä on merkattu n. 7 km pituinen kävelyreitti, jonka varrella on rantoja ja luontoa.

Hung Shing Yehin rannalla on karmea voimalaitos, mikä onkin kuuluisa nähtävyys rumuudessaan. Autoja saarella ei ole, joten käveleminen on ainoa mahdollisuus siirtyä näiden kahden paikan välillä.

Yleiseltä hintatasoltaan Hong Kong ei ole kovin halpa kaupunki.

Matkustaminen on halpaa samoin ruoka jos tietää mistä etsiä.

Ihmisvilinästä huolimatta Hong Kong on turvallisen oloinen kaupunki ja se on myös erittäin siisti.

Macao

Lähdimme Macaoon aamuvarhaisella Kawloon satamasta, joka sijaitsee isossa ostoskeskuksessa. Macaoon menee lauttoja myös lentokentältä ja Hong Kongin centraalista.

Satamassa matkaan tarvittavat muodollisuudet sujuivat nopeasti ja pääsimme odottamaan hienoon terminaalin lähtöhalliin, jossa oli tax free kauppa ja muita myymälöitä + kahvioita.

Matkustaminen Hongkongin ja Macaon välillä on helppoa. Suomalaiset eivät tarvitse viisumia, matka kestää reilun tunnin ja se taitetaan nopeilla katamaraanialuksilla, joissa on kaikki tarvittavat mukavuudet.

Aluksia kulkee tiheään näiden kahden paikan välillä, mutta silti lippu kannattaa ostaa ennakkoon.

Sekä meno- että tulomatkalla alukset olivat aivan täynnä.

Menopaluulipun hinta oli n. 40 €/ hlö. Maksaminen Macaossa onnistuu Hongkongin dollareilla, mutta vaihdoimme hieman rahaa, jotta saimme kokoelmiimme Macaon seteleitä.

Matkalla Macaon satamaan näimme melkein valmiin maailman pisimmän merisillan, joka sitoo toisiinsa Hongkongin ja Macaon erityisalueet ja Manner-Kiinan Zhuhain kaupungin Helmijoen suistossa. Näkemämme pieni pätkä siltarakennelma oli melkoisen näyttävä.

Myös laskeutuvien lentokoneiden määrä oli melkoinen. Päivän edetessä ymmärsimme, että Macao on erittäin suosittu kiinalaisten kotimaanmatkailijoiden keskuudessa, koska se on Kiinan alueella ainoa paikka, missä saa laillisesti pelata uhkapelejä.

Saavuimme Macaon satamaan aivan aikataulussa. Päästyämme ulos satamarakennuksesta kimppuun kävi joukko erilaisia kuljetuksia ja retkiä myyviä henkilöitä. Suunnitelmissamme oli ensin käydä katsomassa nähtävyydet ja sitten vierailla 1-2 kasinolla. Siis otimme paikallisbussin kohti keskustaa.

Kiertelimme kalasatamassa ja sen läheisyydessä olevilla pikkukujilla.

Olisimme kovasti halunneet syödä tuolla alueella kalaa, mutta paikkoja vasta valmisteltiin ruoanlaittoa varten, sillä olimme niin aikaisin liikkeellä.

Macaon vanhassa kaupungissa pärjää hyvin kävellen. Kaikki nähtävyydet ovat lähellä toisiaan.

Kävimme myös A-Mánin temppelissä, joka on yksi Macaon nähtävyyksistä.

Kaikille nähtävyyksille on hyvät opasteet kaduilla. Toinen vaihtoehto on seurata ihmismassojen kulkusuuntaa ja liittyä jonon jatkoksi.

Macaon pitkä historia Portugalin vallan alla näkyy vieläkin kaupunkikuvassa.

Olihan tuossa portugalilaisessa kaupungin osassa jotain portugalilaista.

Alue ei nyt kovin kummoinen oikeasti ollut ja se rajoittui aika pienelle alueelle.

Muutamat koloniaaliset rakennukset ja seassa olevat kiinalaistemppelit sekä montaakin aikakautta edustavat asuinrakennukset loivat paikkaan melkoisen kontrastin.

Mietimme hetken ruokailua.

Katukeittiössä olisi ollut tarjolla  sisäelimiä, joita kehuivat paikalliseksi herkuksi sekä bakkwaa, joka on ohuina levyinä myytävä kuivattu lihaa.

Pastel de natojakin olisi ollut tarjolla, mutta jätimme kaikki nämä herkut väliin ja tyydyimme Nutriletin patukoihin. Päivä oli niin kuuma ja hiostava, että ruokahalukin katosi, vettä sen sijaan kului monta litraa.

Kävimme myös katsomassa UNESCOn maailman perintölistalla olevan Pyhän Paavalin kirkon raunioiden pystyssä olevaa kuuluisaa päätyä, josta onkin tullut yksi Macaon maamerkeistä.

Paikalla oli aivan mielettömästi väkeä, ja kiinalaiseen tapaan selfieitä otettiin ja otettiin…

Jatkaessamme matkaa vastaan tuli monenlaisia ja useita mahtipontisia kasinorakennuksia.

Kulta kimalsi ja valot vilkkuivat. Ihmisvilinä oli myös melkoinen.

Otimme linja-autoasemalta paikallisbussin kohti Venetian kasinoa, jonka julkisivu on kopio Dogen palatsista.

The Venetian kasino on maailman suurin kasino ja kolmanneksi suurin rakennus. Paikka on kopio Venetsiasta.

Kasinossa pääsee gondolikyydille ja saa vielä aarian kaupanpäälle.

Kanava on satoja metrejä pitkä ja sen yli kulkee useita siltoja, jotka ovat kopiota aidoista Venetsiassa olevista silloista.

Pitkin kanavia reunustavat renessanssipalatsien kopiot. Paikka oli niin ulkoa, kuin sisältäkin häkellyttävä. Venetianissa on 3 000 hotellisviittiä, kauppakeskus, 15 000 katsojaa vetävä viihdeareena, 3 400 peliautomaattia sekä 800 uhkapelipöytää ja katolla on  lisäksi 18 reiän puttausrata.

Pelialueelle emme edes menneet. Pimputus ja rahakoneiden kilinä sekä puheensorina oli sellaista kakofoniaa, että kauas siitä.

Kasinorakennuksen hotelli ja viihdekes-kusosa on rakennettu satelliittimaisesti siten, että keskellä eri kerroksissa on erilaiset teemat ja käytävinä keskustasta aukeaa hotellisiivet sekä kauppa-alueet, joissa myydään vain kaikenlaista merkkitavaraa.

Yksi taso kanavineen oli kuin olisi ollut ulkoilmassa kauniissa auringon paisteessa. Iltaisin taivas kuulemma muuttuu kirkkaaksi tähtitaivaaksi.

Seuraavassa kerroksessa oli kopio Pyhän Markuksen torista, jossa sijaitsi ruokailualueet jne…

Kasinolla oli aivan mielettömästi ihmisiä, suurin osa kiinalaisia.

Jossain vaiheessa elämyskanavat menivät niin tukkoon, että oli kerta kaikkiaan päästävä pois. Kiintiö oli täytetty.

Olimme ajatelleet vierailla vielä toisessa kasinossa, mutta se jäin nyt väliin. Liika on liikaa.

Ihailimme hulppeita kasinorakennuksia vain ulkopuolelta ja mietimme, miten hemmetin paljon rahaa ja väkeä noissa laitoksissa liikkuu päivittäin.

Venetian edessä on oma linja-autoasema, jonne tasaisena nauhana saapui bussilasteittain vierailijoita. Palveluna oli myös ilmainen kyyti lauttasatamaan ja sieltä kasinolle.

Koska emme menneet toiseen kasinoon jäi meille melkoisesti ylimääräistä aikaa. Lennosta päätimme yrittää vaihtaa liput aikaisempaan lauttaan takaisin Hong Kongiin.

Jouduimme venttalistalle, mutta virkailijat antoivat toivoa siitä, että todennäköisesti vaihto onnistuu ja niinhän se onnistuikin.

Macaon vierailusta jäi hyvinkin hämmentävä ja ristiriitainen tunnelma.

Mieletön luxus ja vaurauden korostaminen yhdistettynä reuna-alueilla olevaan aivan erilaiseen ja vaatimattomaan elämiseen sai kyllä miettimään.

Macao ei tule toisten olemaan matkakohteenamme, sen tiedän jo nyt. Ainoa minkä ehkä olisi näin jälkikäteen vielä halunnut nähdä, olisi ollut kasinoiden iltavalaistus.

Kotiinpäin oli kiva palata pitkältä, mutta antoisalta ja erittäin kokemusrikkaalta reissulta.

Illan laskeuduttua Hong Kongiin ajoimme vielä taxilla lentokentälle, koska halusimme nähdä lentokentälle menevältä sillalta Hong Kongin vilkkaan satama-alueen ja sen edustalla satamaan pääsyä odottelevat sadat alukset. Näky on aika huikea.

Lentomatka Suomeen päin Finnairilla oli juurikin yhtä huono, kuin matka toiseenkin suuntaan.

Henkilökunta oli aasialaista ja palvelua oli rakennettu palvelemaan täysin matkustajina enemmistönä olleita aasialaisia matkaajia. Suomea ei matkalla juurikaan puhuttu.

Matkailua maailmalla

Hong Kong–Japani–Australia-Macao-Hong Kong osa 4 (Sydney-Melbourne)

Australia: Sydney- Goulburn – Gundagai – Albury – Melbourne

 

Sydney

Saavuimme Sydneyihin lentäen ja koska kyseessä oli maansisäinen lento, sujui kaikki muodollisuudet leikiten. Meitä oltiin kentällä vastassa, joten ihan tarkkaan en osaa sanoa, mikä on paras ja nopein vaihtoehto kentältä keskustaan. Plan B:tä varten kuitenkin katsoin, että kentältä pääsee keskustaan sekä junalla, että taxilla n. 20 minuutissa.

Sydney on iso kaupunki ja toisin kuin monet luulevat, on se matala kaupunki.

Kaupungin rakennustyyli on pitkälti englantilaista ja monet asuvat kaupunkia ympäröivillä omakotitaloalueilla, jotka ovat levittäytyneet laajalle alueelle.

Pilvenpiirtäjiä on vain Sydneyn satama-alueen puoleisessa keskustassa, jossa on myös Sydneyn liike-elämän keskus. Päivisin alue kuhisee kiireisiä ihmisiä. Varsinkin ilta-aikaan pilvenpiirtäjät loistavat upeina vasten tummaa satama-aluetta ja ovat osana luomassa upeaa tunnelmaa, jonka paikalla voi kokea.

Joka lauantaiset markkinat The Rocks alueella on mainio paikka vierailla.

Siellä piti maistaa vartaissa grillattua kengurua ja alligaattoria sekä emua.

Kaikki maistuivat itse asiassa ihan hyviltä.

Lisäksi alueelta löytyy pubeja, baareja ja ravintoloita.

Oopperatalo on yksi Sydneyn suosituimmista nähtävyyksistä ja jos sinne aikoo mennä vierailemaan, kannattaa varautua ajoittaisiin ruuhkiin.

Oopperatalon ympärillä on jatkuvasti paljon ihmisiä. Osa ihmisistä lenkkeilee rantabulevardilla ja kiertää kääntöpisteenään Oopperatalon.

Alueella on myös paljon ravintoloita, joissa riittää ruokailijoita.

Oopperatalon edestä olevalta satama-alueelta lähtee paljon erilaisia lauttoja, jotka kuljettavat sydneylaisia koteihin, mutta myös monia erilaisia illallis- ja nähtävyys risteilyjä tehdään satamasta, jolloin voi ihailla kauniisti loistavaa Sydneytä mereltä käsin.

Oopperatalon vieressä on paikallisten suosima Royal Botanic Garden puutarha, jossa on lounasaikaan paljon työpaikka picnic ruokailijoita sekä työporukoiden kimppalenkkeilyä/ hyötyliikuntaa. Näin voi kuulemma maksimoida ajankäytön tehokkaimmin.

Sydneyn keskustassa pystyy liikkumaan hyvin kävellenkin. Keskustasta lähiöihin kulkee raitiovaunuja, joita täydentää kattava bussiverkosto. Jos kuitenkin haluaa mennä muillekin alueille, kuin vaan keskustaan, kannattaa käyttää paikallisjunia tai lauttoja.  Itse kuljimme erilaisilla lautoilla, jotka toimivat vesibusseina eri osiin Sydneytä. Matka taitetaan ostamalla yksittäislippu, jonka hinta riippuu kuljettavan matkan pituudesta tai sitten lataamalla Opal matkakortille rahaa. Me hankimme Opal matkakortit ja niillä kulkeminen sujuikin mutkattomasti. Lautat olivat monesti nopeampia liikkua, kuin jos olisi tehnyt matkan bussilla tai junalla.

Sydneyssä oli olympialaisten aikaan jonkinlainen viritys metrosta, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin nyt kesällä 2019 olisi aukeamassa yksilinjainen metro Sydneyhin.

Ehdottoman hieno reissu oli Manlystä keskustaan vanhalla perinteisellä vihreäkeltaisella yhteysaluksella. Puolen tunnin mittainen lauttamatka kannattaa kokea jo pelkästään upean maiseman vuoksi.

Ympäri Sydneytä vastaan tuli monia upeita rantoja.

Manly on yksi Sydneyn suosituimmista rannoista. Manlyn alue on myös rento ja mukavan oloinen surffareiden suosima paikka.

Noin yhden kilometrin pituinen Bondi Beach on yksi maailman legendaarisimmista auringonotto- ja surffauspaikoista.

Australian talvessa siellä oli lähinnä ulkoilijoita ja surffareita, mutta kesäaikaa ranta on aivan täynnä auringonpalvojia.

Bondin ranta-alueen palvelutarjonta on kattava. Ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi näin talviaikaan rannalle oli avattu Bondi Winter Land, josta löytyi lumikone, ulkojäärata ja muuta ns. ”talvista aktiviteettia”.

Sydneyn Harbour ja Darling Harbour ovat kohtauspaikkoja, jossa viihdytään. Darling Harbourissa, on paljon turistikauppoja ja ravintoloita ja siellä sijaitsee mm. Australian kansallinen merenkulkumuseo, joka esittelee nimensä mukaisesti australialaista merenkulun historiaa ja laivoja.

Alueella on myös mainio vanha kääntösilta ja paljon muuta tekemistä ja katsomista. Ihan kiva paikka vierailla.

Sydney Harbour Bridge on kaunis silta niin illalla, kuin päivälläkin. Se on yksi Sydneyn maamerkki ja hyvinkin tunnettu uuden vuoden ilotulituksista. Silta yhdistää kaupungin pohjois- ja eteläosat. Sillan pääsee ylittämään kiipeämällä ohjatusti turvaköysissä sen kaaren mukaisesti. Reilu kolme tuntia kestävä BridgeClimb on erittäin suosittu, miksi siltakiipeily kannattaakin varata hyvissä ajoin etukäteen. Sillan huipulta on upeat näkymät ja siellä on mahdollisuus kuvata itsensä ja saada matkamuistoksi tuulinen kuva. Melko hintavasta huvista on kysymys, sillä lippu maksaa n. 180 €/ hlö. Sillalle järjestetään myös yökiipeilyjä.

Sillan kaakkoistorniin pääsee myös kiipeämään ja matkalla torniin voi tutustua sillan rakentamisesta ja historiasta kertovaan pieneen näyttelyyn. Tornistakin varmasti avautuu upeat maisemat.

Me menimme Sydneyn Sky Toweriin, jonka pyörivään ravintolaan pääsee ilmaiseksi, jos ostaa tietyllä summalla ruokaa tai juomaa. Menimme ylös drinkille ja ihailimme korkeuksista Sydneyn upeita maisemia.

Jos haluaa mennä näköalatasanteelle, pitää sinne maksaa erikseen n. 15 € pääsylippu. Tornin yläosassa olevalla näköalatasanne on kokonaan lasitettu ja noin tunnin mittaisella oppaan johtamalla alle 30 €  maksavalla Skywalk kierroksella kävellään torni ympäri lasisella lattialla ja ihaillaan Sydneytä lintuperspektiivistä.

Kävimme myös Sidneyn Olympia puistossa, jota pyritään parhaan taidon ja keinon hyödyntämään ja muokkaamaan uusiokäyttöön. Alueella sattui juurikin olemaan iso maatilaeläinten näyttelytapahtuma, minne emme eläinallergiamme takia menneet, mutta kauempaa katsottuna touhu olisi ollut varmaankin kokemisen arvoinen.

Olin aina haaveillut näkeväni oikeita valaita luonnossa, niinpä ostimme liput valasretkelle. Reilu kolmen tunnin retki maksoi n. 35 € / hlö. Australian talviaikaan valaiden muuttoreitti etelästä pohjoiseen kulkee juurikin Sydneyn edustan ohi, eli mahdollisuus nähdä valaita oli suuri.

Laiva, jolla menimme ulos merelle n. 1 tunnin päähän Sydneystä, oli ihan tilava. Kaikki mukana olijat halusivat parhaat kuvauspaikat ja hetkessä peräkansi oli kansoitettuna ja laivan sisätilat tyhjänä. Lievä harmitus nousi siinä kohtaa mieleen. Merenkäynti onneksi karsi heikkovatsaisimmat ja pian takakannella oli vain me ja muutama muu. Muut makoilivat sisätilojen penkeillä.

Kuvauspaikoista ei siis tarvinnut taistella.

Retkellä näimme useita valaita, jotka kulkivat pareittain tai yksinään.

Oli melkoinen kokemus tajuta valaan suuruus veneen vieressä, jossa ne uivat. Myös hengitysreiästä ulospurskautettu vesisuihku piti melkoisen äänen ja sen näki jo kaukaa.

50 kilometrin ja tunnin juna- tai ajomatkan päässä sijaitseva Blue Mountains vuoristo on jyrkkine rotkoineen ja jylhine hiekkakiviylänköineen hieno kokemus.

Kaukana siintävä, siniseltä hohtava metsä on kaunis ja erikoinen. Sinisen värin on arveltu johtuvan eukalyptuspuista höyrystyvästä eteerisistä öljyistä.

Blue Mountains vuoriston historia on erittäin mielenkiintoinen, sillä asuihan alueella aikoinaan Australian alkuperäisasukkaat aboriginaalit.

Alueella on paljon eri pituisia patikointireittejä, näköalatasanteita ja muuta aktiviteettiä. Blue Mountains laakson yli pääsee kulkemaan erilaisilla Scenic Worldin köysiradoilla ja funikulaarilla, josta voi ihailla maisemia. Yhteislipun hinta on n. 30 €.  Paikka on hyvin suosittu, joten kannattaa varautua jonottamaan.

Three Sisters kalliomuodostelma on juurikin niin kaunis, kuin miltä se kuvissa näyttää.

Kuljimme patikointireittejä pitkin sademetsäalueella, joka yli hyvin erilaista kuin Pohjois-Australian sademetsät. Patikoinnin jälkeen kävimme vielä pikaisesti tutustumassa Katoombaan, jossa myös söimme ennen kotiin lähtöä.

Teimme tämän matkan perhetuttumme autolla, mutta junalla matkan hinta olisi ollut n. reilu 10 € edestakaisin.

Kävimme vielä Ku-ring-gai Chase National Park luonnonsuojelualueella, jossa pääsimme ”bushwalkille” avarassa pensaikkomaisemassa. Mielenkiintoinen kokemus sekin. Saimme aimo annoksen tietämystä australialaisista kasveista ja eläimistä sekä historiasta ja varoituksen alueen isoista muurahaisista. Paikka oli kaunis ja kokemus mainio.

Sydneyn hintataso oli ihan ok ja se onkin ihan keskihintainen paikka, jossa oli myös ihan turvallista ja rauhallista liikkua. Isoksi kaupungiksi Sydney oli mukavan oloinen. Kaupungissa on myös niin paljon erilaista tekemistä, että jokaiselle löytyy aivan varmasti jotakin. Heinäkuussa Australian aurinkoisessa talvessa piti suomalaisenkin laittaa takkia niskaan, sen verran kylmää ilma oli.

Seuraavaksi olikin aika ottaa vuokra-auto alle ja jatkaa matkaa kohti Melbournea. Matkalla pysähdyimme kuitenkin useampaan paikkaan jalottelemaan, syömään ja yöpymään.

 

Goulburn

Goulburnin alue on tullut tunnetuksi merinovillasta.

Yksi tärkein nähtävyys ja suosittu pysähdyspaikka on valtavan kokoinen The Big Merino lammas.

Patsaan ympärillä olevat huoltoasemat, ruokapaikat ja outlet myymälä ovat erityisen suosittuja.

Mekin pysähdyimme tuonne syömään ja kävimme myös kiertelemässä outlet myymälässä.

Parkkialueella ihmettelimme valtavan kokoisia ja pituisia rekkoja.

Goulburn itse mainostaa itseään merkittävillä historiallisilla nähtävyyksillä, mutta todellisuudessa kaupunki on hyvinkin vaatimaton.

 

Gundagai

Goulburnista ajoimme vielä moottoritietä parituntia kohti Gundagaita.

Vähän ennen Gundagaita pysähdyimme moottoritien lähellä olevalle Tucker Boxin koirapatsas kahvilalle.

Paikka on erittäin suosittu pysähdyspaikka. Kuuluisan koiran legenda elää edelleen monissa lauluissa ja runoissa, jotka ovat tehneet tästä pienestä uudisraivaajien kylästä maailmankuulun. Pysähdyspaikan edessä on koiralle pystytetty pieni pronssinen patsas.

Kahvitauon jälkeen jatkoimme matkaa Gundagaihin, jossa kävimme tutustumassa alueen nähtävyyksiin.

Ajoimme Rotaryn näköalapaikalle, josta oli upea panoraamanäköala.

Sen jälkeen menimme pienelle, mutta legendaariselle Gundgain juna-asemalle, jossa toimii nykyään juna-aseman museo. Rataosuus Gundagaihin on suljettu aikoja sitten.

Kävimme myös katsomassa kuuluisan Gundagain sillan, josta on olemassa suosittu australialainen laulu.

Silta on yksi Australian perintökohteista.

Pikkuinen uinuva Australialais-kaupunki oli monen muunkin matkaajan yöpymiskohde.

Kaduilla ja nähtävyyksillä ei juuri muita näkynyt myöhään iltapäivästä, kuin pitkän ajomatkan jälkeen kävelyllä ja jaloittelemassa olleita matkaajia.

Illalla kävimme vielä syömässä paikallisessa ravintolassa ja ruoka oli oikein maistuvaa.

Olimme varanneet paikallisesta Poets Recall motellista huoneen.

Huone maksoi n. 65 €/yö. Motelli oli ihan ok, joskin yksikerros- ikkunalaseineen melkoisen kylmä. Onneksi sängyssä oli sähkölämmitteinen peitto. Se oli oikein mukava, kunhan ensin sai lämpötilasäädöt kohdilleen.

Aamulla söimme motellin toisella puolella olevassa kahvilassa aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme ajamaan vuokra-autollamme kohti Alburya. Aamulla asteita oli vain pari ja ilma tuntui todella kylmältä.

 

Albury

Kylmän yön jälkeen ilma oli sumuinen. Matkalla Alburyhyn laskimme yöllä autojen alle jääneitä eläimiä, joista suurin osa oli kenguruita. Niitä oli muuten paljon.

Moottoritiellä olikin paljon varoituskylttejä erilaisista tietä mahdollisesti ylittävistä eläimistä.

Jaksoimme myös laskea aikamme tienvieressä pomppivia kenguruita, mutta pian siihenkin kyllästyi.

Albury on New South Walesin ja Victorian rajalla oleva kaupunki, joka olikin jo hieman isompi paikkakunta.

Kaupungissa on myös jonkun verran teollisuutta, sillä aluetta ympäröi isot maatalousalueet.

Ennen junan lähtöä ehdimme vielä kierrellä hetken Alburytä, eikä siellä ollut juuri mitään erityistä katsottavaa tai koettavaa.

Tällä ajoreitillä tuli tutuksi pienet ja ilmeiltään hieman kulahtaneet pikkukaupungit. Ostimme vielä matkaevääksi take away ruokaa junassa syötäväksi.

Jätimme vuokra-automme Alburyhin, josta jatkoimme junalla kohti Melbournea.

Junalippu Alburystä Melbourneen maksoi  n. 30 € / hlö ja matka-aika oli n. 3½ h.

Junat eivät kyllä olleet ollenkaan Eurooppalaista tasoa. Hieman kulahtaneet junat olivat kuitenkin aivan täynnä, joten lippu kannattaa varata hyvissä ajoin.

Junassa oli ravintolavaunu, jonka tarjonta oli melko heikko. Vielä kun kuumanvedenkeitin oli rikki, ei ostettavaksi jäänyt mitään.

Onneksi olimme varautuneet matkalle take away ruoalla ja omilla juomilla. Taas matka Scrable esiin ja matka sujui oikein rattoisasti.

Myöhään iltapäivästä saavuimme Melbournen uudelle juna-asemalle, josta suuntasimme hotellille.

 

Melbourne

Tiesimme, jo mennessämme Melbourneen, että se ei ole varsinainen nähtävyyskaupunki vaan enemmänkin kokemuskaupunki. Hotellimme sijaitsi alueella, jossa oli runsaasti katutaidetta. Katutaide onkin yksi Melbournen nähtävyys ja useampi kuja Melbournen keskustassa onkin omistettu katutaiteelle.

Meidät kuitenkin yllätti täysin Melbournen keskusta-alueen pienuus. Keskustassa voi hyvin liikkua jalan.

Toinen mahdollisuus on liikkua ilmaisella City Circle –raitiovaunureitillä, joka kiertää Melbournen merkittävimpien nähtävyyksien kautta.

Kaupungin Circle Tram Tour raitiovaunut ovat tärkeä osa Melbournen julkisen liikenteen järjestelmää. Raitiovaunut kulkevat 12 minuutin välein ja koko kierroksen kiertäminen kestää noin 50 minuuttia.

Melbournen keskustassa oleva Chinatown on melko pieni, eikä se ole yhtä värikäs kuin monissa muissa suurkaupungeissa. Chinatown onkin nykyään suosittu ruokapaikka-alue, jossa on paljon erilaisia ruokapaikkoja tarjolla.

Melbournessa on hyvä mahdollisuus nauttia makuelämyksiä myös maapallon jokaiselta kolkalta. Myös erilaiset noutoruokalat ja ruokatoimitukset ovat erittäin suosittuja. Sellaiseen mekin sorruimme.

Parlamenttitalo on avoinna yleisölle sellaisina päivinä kun siellä ei ole istuntoa. Meiltä parlamentin sisätilat jäivät väliin, mutta aivan keskustassa oleva parlamenttitalo kerää runsaasi ihmisiä istuskelemaan sen portaille.

Southbank rantakatu on täynnä sisä- ja ulkokahviloita, ravintoloita ja elävää viihdettä.

Alueella onkin kiva istuskella ja nauttia maailman menosta tai sitten voi lähteä vaikka jokiristeilylle Yarra-joelle.

 

Alue on erittäin suosittua ulkoilualuetta ja siellä on paljon ihmisiä liikkeellä. Alueella on myös paljon katsottavaa.

Melbournen ehkä kuuluisin nähtävyys on Federation Square, jota voi pitää keskustan olohuoneena.

Paikka sijaitsee lähellä Southbankkia.

Federation Squaren sisätiloista löytyy museoita ja ulkona on erilaisia tapahtumia. Paikalla on aina paljon ihmisiä.

St Paulin katedraali sekä historiallinen Flinders Streetin juna-asema sijaitsevat aivan Federationin Squaren vieressä. Juna-asemaa vastapäätä on suuri julkisen liikenteen keskus.

St Paulin anglikaani kirkko oli ihan mielenkiintoinen paikka. Tosin katolisten kirkkojen loistoon se ei yltänyt.

Queen Victoria Market on ihan käymisen arvoinen paikka ja sieltä löytyy vaikka mitä. Maanantaisin ja keskiviikkoisin tori on kiinni, mutta muina aikoina se on vilkas kauppapaikka.

Torilla on toimintaa ympäri vuoden ja Australian talvella on torilla Winter Night Market. Tuolloin tori on auki myös keskiviikkoiltaisin kesäkuusta aina elokuuhun.

Tunne on melkoinen, kun hehkuviiniä tarjoillaan keskellä meidän kesää ja ihmiset lämmittelevät ulkotulien luona toppatakeissa.

Tori on aivan Melbournen keskustan tuntumassa ja sieltä onkin hauska näkymä ympäröiviin pilvenpiirtäjiin.

Melbournen kasvitieteellinen puutarha Royal Botanic Gardens on valtava puisto, jossa on runsas kasvimaailma. Paikkaa kehutaan kovasti. Siellä voi nähdä monia harvinaisempia kasveja, mutta myös kasveja joita kasvaa yleisesti isojen kaupunkien ulkopuolella. Me emme vierailleet puistossa, koska lähdimme katsomaan samoja kasveja Great Ocean Roadin varrella oleviin kohteisiin.

Great Ocean Road on yksi maailman hienoimmista maisemareiteistä. 250 km mittainen, merimaisemainen, vuoristoinen ja metsäinen maisemaosuus tarjoaa mainion katsauksen alueen luontonähtävyyksistä.

Olimme varanneet itsellemme paikat kokopäivän retkelle, jonka hinta oli reilu 80 €/ hlö.

Minibussi tuli hakemaan meidät hotellilta, jonne se myös meidät iltamyöhällä palautti.

Noin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta oleva Torquayn kaupungin Bell Beach oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme, jossa nautittiin teet ja pientä syötävää. Paikka on etenkin surffareiden suosima ja myynnissä alueen kaupoissa olikin paljon lautailuun liittyvää.

Matka jatkui eteenpäin tien kulkiessa aivan rannan vieressä. Maisemat olivat kerrassaan upeita. Pysähdyimme lounastamaan Apollo Bayssä, josta jatkoimme matkaa kohti the Great Otway National parkkia.

Matkalla bongasimme tien vierestä luonnonvaraisia koaloja, joita pysähdyimme kuvaamaan.

Paikalle oli pysähtynyt myös paljon muita, jotka halusivat kuvan puussa ruokailemassa olevasta koalasta.

Puissa oli myös upeita eri kokoisia ja papukaijoja, joiden upeaa väriloistoa ihailimme. Linnut olivat kovin äänekkäitä ja ne pitivätkin melkoista meteliä.

Luonnonpuistoalueella pääsimme kiertämään patikointireitin sademetsässä, joka oli taas aivan erilainen kuin pohjoisosan tai Blue Mountainin sademetsät.

Luonnonpuistossa olisi ollut paljon erilaisia patikointireittejä ja myös vesiputouksia, mutta aikaa niille patikoimiseen ei tällä retkellä ollut.

Vaikka retkellä oli paljon erilaisia pysähdys ja vierailukohteita, ei missään tullut liian kiireisen oloista tunnetta.

Matkan aikataulu oli onnistuttu laatimaan hyvin, ja 13 tunnin retkestä jaksoi hyvin nauttia.

Sademetsävierailun jälkeen ajoimme kohti Port Campbellin luonnonpuistoa, jossa sijaitsee 12 apostoliksi nimetty kalkkikivimuodostelma, joka oli ehkäpä koko reitin parasta antia.

Paikka oli kerrassaan upea ja jylhät pystysuorat kallioseinämät ja niitä vasten iskevät aallot olivat todellakin mykistävä näky.

Alueen tutkimiseen oli varattu reilusti aikaa ja halutessaan pääsi laskeutumaan rappusia pitkin osalle ranta-aluetta.

Alueella oli valtavasti turisteja ja parkkialueet olivat tupaten täynnä.

Viivyimme paikalla aina auringonlaskuun saakka ja saimme vangittua upean ja värikkään auringonlaskun juuri ennen paluumatkaa takaisin Melbourneen.

Auringonlaskun värit olivat juurikin tämän kuvan kaltaisia.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ruokailemaan ja siitä sitten ajoimmekin pimeässä illassa kohti Melbournen kaupunkia.

Vaikka retki oli pitkä ja siihen sisältyi paljon istumista rallikuski Vataseksi itseään luulleen bussikuskin kyydissä, oli se hintansa väärtti.

Melbourne Museum ja Royal Exhibition Building rakennus ja sen ympärillä oleva puisto ovat kuvauksellisia.

Museossa ja näyttelytilassa on taiteen ja kulttuurin harrastajille paljonkin katsottavaa.

Jos ei kuitenkaan halua tutustua rakennuksen sisäosiin on sen ulkopuolella olevassa  puistossa mainio  mahdollisuus rentoutua ja viettää aikaa.

Melbournea pääsee ihailemaan korkeuksista monestakin paikasta. Me tyydyimme tällä kertaa ihailemaan yöllistä Melbournea oman hotellihuoneen koko seinän kokoisen ikkunan takaa.

Jos haluaa katsella Melbournea korkeuksista, kannattaa mennä Eureka Towerin 88 kerrokseen, jossa on muusta rakennelmasta ulkoneva lasikotelo, joka ulottuu kolmen metrin etäisyydelle rakennuksen seinästä, siis aivan tyhjän päälle.

Tämä kokemus maksaa yhteensä n. 24 €. Ensin maksetaan  14 € hintainen lippu näköalatasanteelle ja sitten maksetaan erikseen pääsystä lasiselle ulokkeelle 10 €.

Lasiulokkeella lippuun sisältyy lasin rikkoutumisen äänitehosteet, joka antaa tunteen jalkojen alla olevan lasin särkymisestä. Torniin voi ostaa kokopäivälipun, jolloin näköaloja pääsee ihailemaan myös illalla.

Toinen mainio paikka ihailla Melbournea korkeuksista on mennä Rialto Towersin 55 kerrokseen, jossa sijaitsee Melbourne Observation Deck näköalatasanne ja ravintola. Pääsymaksu on n. 8 €.

Tutustuimme myös yhteen Melbournen lähiöistä.

Matkustimme junalla n. 20 minuuttia ja kiertelimme paikkaa ja ihmetellen, miten lähiö oli kuin oma pieni kaupunki.

Kävimme lounaalla mainiossa ruokapaikassa, joka oli tehty entiseen kirkkoon. Kauempaa oli myös hienoa ihailla Melbournen siluettia.

Meillä oli myöhäinen lento ja olimmekin vielä varanneet hotellihuoneemme ylimääräiseksi vuorokaudeksi, jotta saimme levätä hieman ennen pitkää seuraavaa lentoa Hong Kongiin.

Otimme hotellilta taksin Melbournen lentokentälle. Taxi maksoi n. 45 €. Kentälle olisi päässyt myös lentokenttäbussilla n. 9 € kertalipulla, mutta myöhäisen ajankohdan takia halusimme levätä hotellilla niin pitkään kuin mahdollista ja mennä kentälle mahdollisimman täsmästi.

Matkailua maailmalla

Hong Kong–Japani–Australia-Macao–Hong Kong osa 3 (Cairns-Port Douglas)

Australia: Cairns – Kuranda- Port Douglas

Cairns

Lento Osakasta Cairnsiin kesti reilu 7 h ja hintaa sille tuli kahdelta ihmiseltä yhteensä hieman alle 360 €. Lento oli kaikin puolin mukava ja saapui aikataulussa Cairnsiin. Kun saavuimme lentokentälle, ensimmäisenä oli vastassa joukko virkailijoita, jotka puhuivat monia kieliä ja infosivat kaikkia vielä kerran maahantulotarkastuksesta ja tullimääräyksistä. Koko alue oli täynnä erilaisia infokylttejä kielletyistä tuotteista, joita ei maahan saa tuoda.

Kun pääsimme passin tarkastuksesta läpi, väkijoukko jaettiin kolmeen osaan. Kaikki aasialaiset joutuivat biotarkastukseen.

Hieman hirvitti niiden Osakassa ruokatavaroita matkalaukkuihin hamstranneiden puolesta.

Australialaiset saivat mennä ja sitten me muutamat muut, jotka olimme ilmoittaneet kiltisti yksittäisesti pakatut muutamat energiapatukat, jouduimme omaan jonoon. Biokoira haisteli meidät ja patukat vilkaistiin ylimalkaisesti, jonka jälkeen toivotettiin hauskaa matkaa.

Iso joukko koneessa olleita jäi jonottamaan tarkempaa tarkastusta siihen ensimmäiseen jonoon.

Lentokenttä on melko pieni vaikka sieltä lennetään sekä kotimaan, että ulkomaan lennot.

Kentältä on hyvät yhteydet seitsemän kilometrin päässä olevaan Cairnsin kaupunkiin.

Pohjois-Australia on suosittua juurikin meidän kesälomien aikaan, koska silloin Australiassa on talviloma ja monet ihmiset Etelä-Australiasta tulevat trooppiseen pohjoisosaan nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

Hotellit ja lennot ovat silloin täynnä ja monet vuokraavat etelästä asuntoauton, jolla he sitten ajavat läpi Australian. Tuttumme kertoikin, että lomasesongin jälkeen ne, jotka haluavat tehdä matkan takaisin etelään tai puoliväliin Australiaa halvalla, saavat usein asuntoauton vuokran ilmaiseksi ja ehkäpä vieläpä pienen korvauksen vaivanpalkaksi siitä, että ajavat vuokratut asuntoautot lähtöpaikkaan.

Harvoin olemme saaneet aivan jotain muuta, mitä olemme hotellihuoneeksi varanneet. Yleensä hotellien taso on edes sinnepäin mitä esitteessä luvataan.

Perhetuttumme varoitteli jo etukäteen, että Cairns on etenkin reppureissaajien suosiossa ja tasokkaita kunnon hotelleja ei kohtuu hinnalla onnistu ehkä löytämään, varsinkaan kuumimpaan lomasesonkiin, joka siis sattui meidän matka-ajankohdallemme.

Varaamamme hotelli Cairns Rainbow Resort oli parhaat päivänsä nähnyt ja kun äänieristeistä ja kylmänsuojalta rakentamista ei tarvita, niin voi rakentaminen olla hieman sinnepäin.

Hotellin esitteeseen oli ”hieman” photoshopattu allasaluetta ja huoneita, joten ihan niin tasokasta ja siistiä emme saaneet, mitä tilasimme. Lisäbonuksena saimme valtavia hämähäkkejä hotellihuoneen seinille ja muutaman ikkunan, jotka olivat ja pysyivät hieman raollaan.

Taisimme olla alueen hiljaisimmat hotellivieraat. Kaljaa kannettiin laatikoittain huoneistoihin ja parvekkeilta huudeltiin ja juteltiin äänekkäästi toisille ja naapureille. No pari yötä meni just ja just – retkihengessä.

Itse Cairnsin kaupunki ei ole kummoinen. Vaikka kaupunki on veden äärellä, ei meressä saa uida.

Cairnsissa ei ole omaa uimarantaa. Jos haluaa rantaelämää, on hakeuduttava hieman kauemmaksi esim. Palm Coveen tai Yorkey’s Knobiniin, Ellis Beachille, Trinity Beachille tai paikallisten suosimalle  Holloways Beachille.

Koska Cairnissa ei ole omaa rantaa on keskustaan rakennettu iso allasalue Cairns Lagoon, jossa hyvällä säällä on melkoinen kuhina. Allasalueelle ei peritä pääsymaksua ja sitä käyttävät niin paikalliset kuin turistitkin.

Allasalueen ympäristön puistoissa on useita isoja grillauspisteitä, jossa voi valmistaa oman pic nic aterian tai vain henggailla ja lokoilla auringossa.

Itse kaupungissa ei ole oikeastaan muuta katsottavaa kuin rantakatu, jossa on useita kauppoja ja baareja, jotka ovat lähinnä suunnattu turisteille. Iltaisin Cairns Esplanaden ravintolat ja baarit täyttyvät ihmisistä ja vilkkaasta puheensorinasta. Australialaiset ovat ystävällisiä ja kovin puheliaita, joten juttuseuraa löytyy varmasti.

Night Marketin lähellä on valtavat lepakkopuut, joissa roikkuu tuhansia kissan kokoisia lepakoita päiväunilla.

Iltaisin niiden lentoonlähtö on melkoinen spektaakkeli. Tuhansien lepakoiden täyttäessä hetkessä taivaan, pääsee mielikuvitus hetkeksi valloilleen.

 

Kuranda

Olin ostanut miehelleni syntymäpäivälahjaksi junamatkan Kuranda Scenic Railway Gold Class and Skyrail Rainforest Cableway paketin. Hinta oli aika suolainen n. 270 € / 2 hlö, mutta olihan tuo kokemus myös melko mainio.

Meidät haettiin hotellilta ja vietiin hieman Cairnsin ulkopuolella olevalle Freshwaterin pienelle ja historialliselle juna-asemalle, josta nousimme maisemajunaan.

Meillä oli liput Golden cabiniin, jossa oli upea tarjoilu koko junamatkan ajan. Myös matkustusmukavuus ihanissa ajanhenkeen olevissa luxus nojatuoleissa oli mainio tapa matkata.

Junamatka ylös vuorenrinnettä Kurandaan kesti n. 1½ h. Juna pysähtyi välillä ja matkustajilla oli mahdollisuus ottaa valokuvia upeista maisemista. Golden cabinin vaunut pysähtyivät aina parhaille kuvauspaikoille.

Kurandassa kiertelimme eri paikoissa sekä myymälöitä ja yllätykseksi yksi kaupanomistaja rupesi puhumaan meille suomea. Hän kertoi muuttaneensa Australiaan kauan sitten ja omistavansa nykyään korukivikaupan. Kaupassa olikin myynnissä todella kauniisti hiottuja erilaisia korukiviä.

Kielitaito oli hyvin säilynyt ja hän oli kovin ilahtunut kun sai puhua suomea ja kuulla juttuja Nyky-Suomesta.

Pienessä kylässä suunnistimme paikalliseen kapakkaan, joka oli hyvin Krokotiili Dundeemainen. Kapakassa oli paljon alueella asuvia aboriginaaleja. Kylässä olisi ollut tarjolla myös erilaisia aboriginaalien esityksiä ja muuta aktiviteettiä, mutta ne me jätimme väliin.

Aikamme kierreltyämme jatkoimme köysiradalla matkaa alaspäin.

Lippumme hintaan olisi kuulunut lasipohjainen cabini, mutta minä halusin ihan perinteisen kiinteän lattian.

Maisemat sademetsän yllä olivat huimat samoin erilaisten sademetsän lintujen äänet, jotka kuuluivat korkeuksiin.

Hissiä piti vaihtaa puolessavälissä. Tällä osuudella pääsi myös kiertämään reitin sademetsässä. Oli muuten melkoinen kokemus.

Loppumatkan köysirata kulki metsässä ja perille päästyämme meillä olikin kyyti jo odottamassa, joka vei meidät hotelille. Hieno päivä kaikkineen.

 

Port Douglas

Cairnsista jatkoimme matkaa Port Douglasiin, joka tunnetaan monen kuuluisuuden lomanviettopaikkana.

Varsinaisia reittibusseja ei Port Douglasiin kulje, mutta eri firmojen shutle minibusseja kulkee ja niihin voi varata kuljetuksen. Menopaluun hinta oli n. 40 € / henkilö. Toinen hyvä vaihtoehto on vuokrata auto.

Port Douglasiin menevää rantatietä pidetään yhtenä maailman kauneimmista rantateistä.

Tunnin kestävän ajomatkan varrella avautuvien mielettömien maisemien vuoksi voisin jopa uskoa, että varmaan ainakin 20 parhaan joukkoon tämä sijoittuu.

Port Douglasissa olimmekin sitten viisi päivää. Hotelimme oli aivan mielettömällä paikalla aivan sademetsän reunassa ja iltaisin sekä aamuisin parvekkeella istuessamme kuuntelimme mitä erikoisimpia ääniä metsästä.

Port Douglas on aika pieni paikka ja sen ehdottomasti kuuluisin paikka on neljä mailia eli kuutisen kilometriä pitkä palmujen reunustama 4 Miles Beach.

Port Douglasista löytyy myös ihania pikkuputiikkeja ja mahtavia ravintoloita. Port Douglasissa itsessään ei ole paljoa nähtävää, mutta kuten tunnin päässä olevasta Cairnsistakin, sieltä pääsee moneen eri luontokohteeseen vierailulle. Näihin tehdään paljon laadukkaita ja kohtuuhintaisia opastettuja retkiä.

Olisimme halunneet mennä vaikka mihin niistä, mutta valitettavasti aikataulu ei vain antanut myöden.

Yksi mieheni pitkäaikainen haave oli päästä sukeltamaan Isolle valliriutalle, Great Barrier Reefille.

Lähdimme aamulla Port Douglasista laivalla kohti Isoa valliriuttaa. Laivamatka riutalle on huomattavasti lyhyempi Port Douglasista kuin Cairnsista.

Satamasta lähti riutalle useita eri kokoisia ja näköisiä aluksia, joiden retkien hinnat myös vaihtelivat jonkin verran. Riutan ylle tehdään myös helikopterilentoja sekä Cairnsista että Port Douglasista.

Satama-alue oli melko uusi ja alus jolla menimme, oli onneksi melko iso. Merenkäynti oli mennessä melkoinen ja suurin osa matkustajista (aasialaisia) voivat pahoin.

Merimatka riutan edustalla olevalle ponttonirakennukselle kesti hieman alle 2 h / suunta. Hintaa kokopäiväretkelle tuli n. 150 € / henkilö. Hintaan sisältyi matkat riutalle, snorklausvälineet ja ruokailu sekä mahdollinen kiertely riutalla lasipohjaveneellä. Laitesukellus piti varata erikseen ja sille oli oma hintansa.

Ponttonirakennuksia oli matkanjärjestäjien taholta alueella useita. Meidän retkemme ponttonissa oli iso ruokailualue, suihkut ja snorklausvälineiden lainauspiste sekä yläkannella auringonottopaikka. Ponttoniin oli rakennettu myös laiturit lasipohjaveneajelulle riutalla ja helikopterin lentoonlähtö- ja laskeutumisalusta.

Aluksella kulki mukana sekä henkilökunta, että tavara- ja ruokahuolto ponttonille ja takaisin.

Ponttonista oli snorklaajille merkitty rajattu alue riutan tietyn osan katseluun. Mukana oli kaikenlaista snorklaajaa. Useimmat joutuivat käyttämään kelluntaliiviä, koska olivat uimataidottomia. Huh huh mitä touhua.

Laitesukeltajat olivat sitten ihan eri asia ja he pääsivät tutkimaan myös muuta kuin snorklaajille rajattua riutan osaa. Paljon ja monissa maailman kolkissa sukeltaneelleni miehelle riutta oli pettymys. Korallit olivat todella huonossa kunnossa ja kaikki väriloisto oli poissa. Myös eläinlajisto niillä kohteilla, jonne turistit viedään oli kehno.

Sukellusvastaavat myönsivät itsekin, että tilanne alueella on huono ja olivat samaa mieltä, että parempiakin sukelluskohteita maailmalta löytyy.

Jätimme siis yhden lisäpäivän extra sukellusoption kokonaan väliin. Sukellusoppaat antoivat sen verran huonon kuvan sukelluskohteista, että se siitä.

Olimme varanneet vielä toiseksi synttärilahjaksi helikopterilennon riutan ylle. Se oli hieno kokemus ja koko rahansa väärtti.

Hintaa helikopterilennolle tuli  reilu 100 €/ henkilö. Ylhäältä sai hyvän käsityksen riutasta.

Ruokailu kuului riuttamatkan hintaan, joten söimme lautalla bufee ruokailun, joka oli ihan ok. Iltapäivästä lähdimme takaisin kohti Port Douglasia ja laivassa päädyimme samaan pöytään aussimiehen kanssa, jonka seurassa keskusteltavaa riitti.

Tunnelma Port Douglasissa oli kaikin puolin mukava ja rento. Paikan useissa ”avo” baareissa oli rento ja mukava tunnelma, joka levisi kaduille ja ympäristöön.

Myös ruoka oli oikein hyvää kaikissa paikoissa joissa söimme. Parasta oli kuulemma krokotiilin lihasta tehty annos, jonka mieheni söi yhtenä iltana. Hintataso Pohjois-Australiassa oli muutenkin ihan keskitasoa.

Port Douglas on sen verran pieni paikka, että siellä selviää helposti kävellen. Jos suunnistaa kauemmaksi, kannattaa soittaa suoraan shutle bussiin, jotka kulkevat ilman mitään säännöllisen säännöllistä aikataulua, mutta ottavat tarpeen tullen kyytiin hotellilta ja palauttavat ”paikallismaksun” hinnalla takaisin.

Yksi kohokohta matkallamme oli aamupala paikalliseläinten puistossa, jossa eläimet olivat aidatulla alueella vapaasti.

Aamupalalla seurassamme oli erilaisia lintuja, joista jotkut olivat hyvinkin uteliaita sekä äänekkäitä. Puistossa kului puoli päivää mitä ihmeellisimpien paikallisten eläinten seurassa. Aivan upea kokemus.

Viimeisenä iltana menimme vielä muiden paikallisten sekä turistien kanssa ihailemaan luonnon omaa spektaakkelia, auringonlaskua  ja sen viimeisiä säteitä…

Palasimme takaisin Cairnsiin, josta otimme lennon seuraavaan kohteeseemme Sydneyhin.

 

Matkailua maailmalla

Hong Kong–Japani–Australia-Macao–Hong Kong osa 2 (Tokio-Kioto-Osaka)

Japani: Tokio – Kioto – Osaka

Tokio

Seuraava lentopätkä olikin Hong Kongista Tokioon. Olin jo useamman vuoden ihmetellyt, miten  perhetuttumme lentelee Aasiassa aina niin halvalla. Nyt se sitten todentui myös omalle kohdallemme. Koko matkan halvimmat osuudet lennoissa oli juurikin nämä Aasian ja Australian väliset ja sisäiset siirtymät. Ostimme liput HK Expressille ja hintaa niille tuli kahdelta ihmiseltä 2,536 HKD, eli reilusti alle 300 €.

Neljän ja puolen tunnin lento sekä  palvelu lennolla olivat erinomaiset. Aikani jaksoin katsella ja hymyillä japanilaisia lentoemoja, jotka kumarsivat tullessaan cabiiniin ja poistuessaan sieltä. He myös kumarsivat tarjoillessaan jotakin. He siis kumarsivat koko ajan.

Parin viinin ja yli vuorokauden univajeen jälkeen olikin hyvä nukkua tai oikeammin sanottuna torkkua loppumatka. Mainiosti sujuneen lennon jälkeen saavuimme Tokion Hanedan kansainväliselle lentokentälle.

Tokiossa on kaksi suurta lentoasemaa, kaupungin itäpuolella sijaitseva Naritan kansainvälinen lentoasema ja Tokion kansainvälinen lentoasema Haneda.

Noin 30 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevalta Hanedalan lentokentältä pääsee keskustaan näppärästi junalla tai bussilla. Matka-aika on n. 30-40 minuuttia. Lentokentältä pääsee Tokion keskustaan joko Tokyo Monoraililla ja Keikyu linjalla.

Ensimmäinen rasti oli vuokrata mukana kannettava oma nettiasema. Niitä vuokrattiin lentokentällä ja myös jotkut hotellit vuokraavat niitä.

Vuokrasimme pienen taskuun laitettavan tukiaseman, jonka sitten palautimme Osakan lentokentän vastaavaan vuokrauspisteeseen kun lähdimme pois maasta. Vehje osoittautui tarpeelliseksi, jos myös välttämättömäksi avuksi Japanin suurkaupungeissa ja metrossa. Vuokrahinta oli reilusta viikosta alle 30 €.

Toinen rasti oli hankkia juna/metrolippu liikkumiseen.

Japani on automaattien maa, myös lippuautomaattien…Olihan niissä jotakin englanniksikin, mutta kyllä siinä hieman apuakin tarvittiin, että saimme ostettua haluamme liput.

Tokion metroverkko on maailman laajin. Siellä liikkuminen lipunhankkimisen lisäksi oli jo itsessään melkoinen seikkailu. Ensi näkemältä metro-ja junakartta näyttää mahdottomalta tulkita, mutta pian sekin alkoi sujua ja kattavan rataverkon avulla oli erittäin kätevää liikkua paikasta toiseen.

Metrolinjat ovat yksityisiä ja linjaa vaihdettaessa on aina ostettava uusi lippu, ellei ole kaikkien linjojen kattavaa korttia. Kertaliput vaihtuvine hintoineen tuntuivat liian mutkikkailta, joten hankimme tokiolaisen matkakortin eli Suican, jolle pystyi lataamaan arvoa, eikä siis tarvinnut välittää matkojen hinnoista ja yksittäisten lippujen ostamisesta.

Se, mikä meidät tosissaan yllätti,oli että Tokiossa täytyy maksaessa olla käteistä rahaa. Kortit kyllä käyvät joissakin paikoissa, mutta pienemmissä paikoissa, maksuautomaateissa ja monissa kaupoissa pankkikortti ei toimi. Tokio on hintatasoltaan keskihintainen. Toki rahaa saa kulumaan, mutta esimerkiksi monet nähtävyydet ovat ilmaisia, liikkuminen julkisilla liikennevälineillä on kohtuu edullista ja ruokakustannukset riippuvat kulinarismisyyden tasosta.

Kujilta saa hyvinkin edullista katuruokaa ja automaateista voi tilata halpoja ruokia tai sitten voi nauttia hintavan sushi aterian.

Hotellimme APA Hotel Higashi-Nihombashi-Ekimae oli mainiolla paikalla metroaseman vieressä.

Alue oli rauhallinen ja hotelli erittäin hyvä ja melko edullinen. Mielenkiintoisen ja runsaan, tosin kattauksesta aina moninaisiin mielenkiintoisiin ruokalajeihin saakka japanilainen buffee aamiainen saatiin sujuvasti suuhun mukaan varta vasten ostetuilla lusikkahaarukkaveitsi apuvälineillä, jotka osoittautuivat matkan aikana melkoisen käteviksi ja tarpeelliseksi.

Mielenkiintoisilta vessakokemuksiltakaan ei Japanissa voi välttyä. Ja kokeiltavahan se oli kaikki mahdolliset toiminnot, lämmitettävästä istuinosasta aina mitä ihmeellisempiin soiviin, pulputtaviin ja erilaisiin pesutoimintoihin saakka. Kokemus oli …hämmentävä.

Olisimme halunneet ehtiä Tsukijin kalamarkkinoilla pidettyyn kalahuutokauppaan, jonne turisteilla oli mahdollisuus varata paikka, mutta lento ei tullut sopivasti ja kun vielä piti viedä tavarat hotellille, olimme markkinoilla vasta aamu kahdeksan aikaan. Huutokauppa oli siihen mennessä jo ohi.

Meille kävi kuitenkin säkä, että Tsukijin kalatori oli vielä viimeisen kesän toiminnassa, koska 2018 vuoden lopussa se suljettiin ja siirrettiin lähellä olevaan Toyosuhun aivan uuteen ja moderniin kalamarkkina-alueeseen.

Tsukijin kalatorilla oli mieletön väenpaljous ja esillä oli myytävänä mitä ihmeellisempiä mereneläviä, niin raakana kuin ruoaksi valmistettuna. Osa kaloista oli aivan valtavan isoja.

Alue oli myös erittäin laaja ja siellä kului hetkessä monta tuntia.

Kaupungin vilskettä voi hyvin paeta Tokion moniin isoihin puistoihin. Sujahdimme valtavaan Shinjuku Gyoen puistoon, jonka läpi kävellessä päädyimme Harajukuun Meiji pyhäkölle, joka on yksi Japanin isoimmista shintopyhäköistä.

Japanissa oli kesäkuussa mieletön kuumuus ja kosteus. Puisto antoikin mukavasti pientä viilentävää suojaa porottavalta auringolta. Isossa puistossa väenpaljouttakaan ei huomannut.

Seurailimme ihmisiä, nautimme hetken hiljaisuudesta sekä rauhasta ja pääsimme osallisiksi japanilaiseen nimenantoseremoniaan sekä häihin.

Matkoillamme olemme aiemminkin eksyneet kuokkimaan moniin häihin ja pariin hautajaisiin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta ristiäisissä.

Keskustassa oleva maailman korkein torni Tokyo Skytree on suosittu näköalapaikka ja sinne on usein pitkät jonot. Sisäänpääsy näköalatasanteelle maksaa n. 25 €. Jos haluaa välttyä jonottamiselta, kannattaa Tokyo Sky Treehen ostaa etukäteen skip the line -lippu.

Me hoidimme näköalahomman ilmaisella hissikyydillä Tokyo Metropolitan Government rakennuksen 45 kerrokseen, jonka ilmaiselta näköalatasanteelta sai myös hyvän yleiskuvan ja käsityksen Tokion laajuudesta.

Shinjukunissa on myös Golden Gai kortteli, jossa on ihania pieniä max 7-20 hengen baareja. Baarit ovat kiinni päivisin, mutta heräävät eloon illan tullen.

Sisään astuessa maksat istuinmaksun, johon sisältyy yksi juoma. Sen jälkeen saat istua paikallasi koko illan ja maksat vain juomista. Paikkamaksun suuruus on merkattu baarien ulkopuolelle.

Yhdessä tällaisessa pikku baarissa törmäsimme iloiseen japanilaisseurueeseen, joiden kanssa keskustelu sujui hyvin Google kääntäjän avulla. Juttu luisti ja kaikilla oli mukavaa.

Katsomassa oli käytävä maailman kenties kuuluisin risteys Shibuyan. Risteys ja sen mieletön väenpaljous sekä hallittu kaaos olivat kerrassaan näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Risteyksessä jalankulkijat voivat ylittää kadut kerralla joka suuntaan. Myös Shibuyan tungoksinen juna-asema oli melkoinen kokemus.

Shibuyan on neonvalojen ja mainostaulujen kaupunginosa, jossa kirkkaus valaisee alueen illallakin ja kovaääniset pauhaavat.

Kauppakeskuksia ja tavarataloja on paljon, samoin ravintoloita, peliluolia ja karaokepaikkoja.

Vaikka Tokio on iso ja siellä on tungokseen asti ihmisiä, tuntui Tokio ja koko Japani reilun viikon matkalla kaikin puolin turvalliselta paikalta. Kohteliaisuussäännöt ovat tärkeässä osassa japanilaista arkea ja toimintaa. Myös jonottaminen metroon ja juniin sekä niissä matkustaminen oli melkoinen kokemus.

Mentävä oli myös Akihabaraan, jota voisi kuvailla tietokonenörttien ja valokuvaajien taivaaksi.

Akihabarassa on tavaratalo toisensa jälkeen täynnä elektroniikkaa. Yhteen sellaiseen sitten eksyimme kaksikin kertaa matkan aikana.

Jos matkamme matkatavaramäärä ei olisi ollut rajattu, voin arvata, että mukaan olisi tarttunut muutakin kuin käytössä hyväksi osoittautunut kameratarvikkeille tarkoitettu vetolaukku.

Akihabarassa näkee myös Manga-hahmoja, jotka usein mainostavat jotakin paikkaa tai tuotetta. Hahmoja on liikkeellä monenlaisia, joten katsottavaa riittää.

Paikassa on myös paljon erilaisia pelihalleja, joissa ei saa kuvata, mutta jonne käy tasainen ihmisvirta ja joiden automaattiovien auettua niistä kuuluu melkoinen pelikoneiden pimputus, kilinä ja kolina.

Asakusan kaupunginosasta löytyy temppelialue, jossa on Tokion vanhin temppeli Senso-ji.

Temppelille mennään kahden puisen portin läpi, jossa on kuvattavien ja kuvaajien melkoinen suma.

Porttien jälkeen Asakusaan johtaa, Nakamise-dōri katu, joka on täynnä pieniä kauppoja.

Aika tuntuu pysähtyneen Asakusassa ja paikan historia sekä eletty elämä kontrastina sivukujien taustamaisemassa kohti korkeuksia kurottavia kymmeniä ja kymmeniä pilvenpiirtäjiä onkin melkoinen.

Kävimme myös katsomassa Keisarillista palatsia ja sitä ympäröivää puistoa. Taas melkoinen kontrasti – kaunis ja luonnonläheinen ympäristö keskellä sykkivää ja vilkasta suurkaupunkia.

Itse palatsiin ja sen sisäpihalle pääsee vain kahtena päivänä vuodessa, mutta palatsialueen laajalla puistoalueella voi vierailla ihastelemassa maisemia.

Pois lähtiessämme ja tietä ylittäessämme näimme mielenkiintoisen tavan tehdä turistikierros Tokiossa.

Vuokrattavilla mikroautoja muistuttavilla kulkupeleillä turistit ajavat oppaan perässä, kaiken muun vilkkaan liikenteen seassa ympäri kaupunkia. Oli jokseenkin mielenkiintoinen ja vaarallisen oloinen tapa…

Myös Fuji vuorelle voi tehdä päiväretken Tokiosta. Me ihailimme lumihuippuista vuorta juna ikkunasta matkalla Kiotoon, koska matka-aikamme oli sen verran kiireinen, että tällä kertaa Fuji vuori ei mahtunut suunnitelmiimme.

Jo pelkästään Tokion vierailun jälkeen tuli ymmärrys maan niin hienosta ja erilaisesta historiasta ja kulttuurista, että halu vierailla Tokiossakin uudestaan oli hiipinyt mieleemme.

Jos aikoo reissata muuallakin kuin Tokiossa, kannattaa miettiä Japan Rail passin hankintaa. Se on rahaa ja aikaa säästävä tapa nähdä paljon ja matkustaa JR-junilla tai Shinkansen luotijunilla paikkakunnalta toiselle.

Passi pitää hankkia ennen matkaa Suomesta tai muualta Japanin ulkopuolelta, ja se aktivoidaan jollakin JR:n asemalla ennen käyttöä. Passin hinnat vaihtelevat sen mukaan valitseeko 7, 14 tai 21 päivän junapassin. Viikon junapassi olisi maksanut n. 230 euroa.

Passia voi käyttää myös Tokion sisäisessä liikenteessä kaikilla JR-linjoilla. Koska junamatkamme rajoittuivat tällä matkalla kahteen pidempään siirtymään, laskimme että tulee halvemmaksi ostaa pelkät yhdensuuntaiset liput.

 

Kioto

Olimme ostaneet yhdensuuntaiset junaliput Shinkansen luotijunaan. Lippujen hinnaksi tuli hieman yli 100 €/ henkilö, mikä oli aika kallista kun vertaa muuhun liikkumiseen matkamme aikana.

Olisi ollut halvempaa lentää Tokiosta Osakaan, mutta luotijunan vaivattomuus ja kokemus painoivat vaakakupissa.

Junamatka kestää hieman yli 2 tuntia ja junassa on kaikki mukavuudet. Junan vaunut ovat ns. ”hiljaisia” eli siellä on kielletty puhelimeen puhuminen ja oman kännykän media-äänet.

Junaan ostetaan omat eväät mukaan asemalta ja erilaiset sushi yms. muut ”eväspaketit” olivat kuin lahjapaketteja. Kauniisti käärittyjä, taidokkaita rasioita. ”Eväspaketteja” myyviä kauppoja oli juna-asema täynnä.

Junaan odotellessa mennään seisomaan oman junavaunun viivan kohdalle jonoon. Aseman uniformuun puettu valkohanskainen vahti ohjaa asiakkaat jonossa junaan.

Junia tulee ja menee raiteilla ja ne eivät myöhästy sekuntiakaan. Eli 3 minuuttia ennen oman junasi lähtöaikaa voi raiteelle tulla vielä toinen juna, joten älä hosu, menet juuri ja täsmästi kellonajassa olevaan junaan, jotta pääset oikeaan kohteeseen.

Junan istuimet olivat tilavat ja mukavat. Ainoana miinuksena oli, että säilytystilaa matkatavaroille oli tosi vähän. Onneksi suuriosa matkaajista oli pukumiehiä pienen käsiveskan kanssa. Miesten laukut muistuttivat enemmän naisten käsilaukkua kuin tyypillistä salkkua.

Matka kului mukavasti Scrabblea pelaten.

Junassa mieleen tuli, että oliko järkevää valita Japanin kohteiksi kolme isointa kaupunkia. Hetken aikaa ajatuksena oli, että kaikki olisi jo nähty Tokiossa. Ajatusmalli osoittautui täysin vääräksi, sillä kaikki nämä kolme kaupunkia olivat aivan erilaisia ja erilaista nähtävää riitti jokaisessa. Kioto on tunnettu lukusista temppeleistään ja sen erilaisen, vanhaa Japania edustavan ilmapiirin ja arkkitehtuurin vuoksi.

Kioto on matala kaupunki, eikä siellä samanlaista kuhinaa ja vilskettä kuin Tokiossa tai Osakassa. Myös julkisilla kulkeminen on huomattavasti simppelimpää kuin Tokiossa ja Osakassa. Kiotossa on vaatimaton metro, mutta junilla ja busseilla pääsee kaikkialle kaupungissa.

Kiotossa sijaitsee yhteensä neljä keisarillista temppeliä, joista tunnetuin lienee aivan keskustassa sijaitseva Kyoto-gosh. Mikäli haluaa vierailla näissä temppeleissä, on vierailuun anottava lupa Imperial Household Agency toimistosta. Nämä jäivät meiltä väliin.

Kioton temppeleistä tunnetuin on Kinkaku-ji, Kultaisen paviljongin temppeli. Lehtikullalla päällystetty temppeli seisoo lammen rannalla, josta sen kultaiset seinät heijastuvat lampeen.

Paviljongin sisälle ei pääse, vaan sitä on ihailtava vain ulkopuolelta. Onneksi polku kiertää paviljongia niin, että sitä pääsee ihailemaan monesta eri suunnasta.

Temppelin alueella on muutakin katseltavaa. Menimme paikalle linja-autolla ja kävelimme pysäkiltä pienen matkan temppelin sisäänpääsyalueelle.

Linja-autokyyti on kätevin ja halvin keino päästä paikalle. Keskusasemalta laituri B3 pääsee bussilla 205 ja B2 laiturilta 101 bussilla aivan lähelle Kinkaku-jiitä. Matkaa bussilla kuluu n. 40 minuuttia, mutta samalla saa melkoisen hyvän käsityksen Kioton kaupungista. Linja-autokyydistä veloitetaan alle pari euroa.

Sisäänpääsy temppeliin on hieman yli 3 € / hlö. Paikan suosion huomasi jo heti puiston portilla ja ”parhailla” kuvauspaikoilla oli hieman ruuhkaisaa, sillä kaikki halusivat tietyn kuvan paviljongista juuri samasta kulmasta. Jonotuksen ja ruuhkan välttämiseksi kannattaa olla liikenteensä mahdollisimman varhaisesta aamusta. Temppeli on auki 9-17.

Kioton kultainen temppeli on toiminut esikuvana hopeiselle temppelille, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Sinne emme eksyneet, koska Kiotossa oli niin paljon katsottavaa ja etäisyydet eri kohteiden välillä olivat melkoiset.

Šintolainen Fushimi Inari-taisha on yksi Kioton vierailluimmista alueista.

Sinne pääsee joko junalla tai bussilla. JR:n Nara Line junalla pääsee  Inarin juna-asemalle tai sitten voi ottaa Keithan Main Linen, joka ajaa myös Fushimi Inarin asemalle.

Yhdensuuntainen hinta on n. pari euroa.

Fushimi Inarin alue on melko laaja ja se sijaitsee vuoren kupeessa. Vuorelle voi kiivetä ja kiertää sen ympäri, mutta meille riitti nähtävää ihan temppelialueella.

Temppelialueelle johtava tie oli kummankin puolen täynnä mitä erilaisempia myyntikojuja.

Pääasiallisesti niissä myyntiin erilaisia ruokia ja juomia.

Vaihtoehtoja oli paistetuista varpusista, kuningasravun jalkoihin tai vaikka jäädytettyihin kurkkutikkuihin. Myös kaikenlaista muutakin oli myynnissä.

Se minkä Japanissa on hauskaa kaikesta ruoasta on tehty muoviset näköismallit, mikä todellakin helpotti kielimuurin ylittämistä ruokaa tilatessa.

Ruokaa valitessa voikin itse arvioida näköismallista ruoan sopivuuden ja sitten vaan valitsee itselleen sopivan annoksen,helppoa ja kätevää:)

Fushimi Inarin alueella on tuhansia oransseja portteja sekä näyttäviä temppelirakennuksia.

Oli melkoinen työ estää sadasosahetkeksi takana tulevien ihmiset eteneminen, jotta tyhjä käytävä saatiin kuvaan. Myös pyhäkön eri rakennukset ovat upeita ja kuvauksellisia.

Fushimi Inari on suosittu vierailu kohde, jossa on aina paljon matkailijoita. Jos mahdollista, kannattaa suunnata paikalle arkipäivänä ja mahdollisimman aikaisin.

Fushimi Inarille ei ole pääsymaksua ja useimmista temppeleistä poiketen se on auki myös illalla.

Kiyomizu-dera sijaitsee hieman sivummalla vuoren rinteellä Kioton yläpuolella. Kiyomizu-deraan johtavalla tiellä ja Gion Geisha-alueen lähistöllä on useita kimonovuokraamoja, joista ihmiset käyvät vuokraamassa kimonon päiväksi käyttöönsä.

Asukokonaisuuteen kuuluu myös meikkaus ja kampaus.

Sadat perheet, pariskunnat ja kaveriporukat olivat pukeutuneet perinneasuihin ja kipittivät kapeissa vaateissaan ja varvastossuissaan ylös mäkeä ja portaikkoa kohti Kiyomizu-derran temppelialuetta.

Sieltä he sitten jatkoivat sipsuttaen matkaa alas Gionin historiallista geisha-aluetta jossa otettiin kuvat autenttisessa miljöössä.

Tämä lysti vei osallistujalta koko päivän, eikä pukujen vuokrauskaan kampauksineen ollut ihan halpaa. Hinta liikkui puvun käyttötarkoituksesta yms. n. 40 € aina 400 € ja ylikin.

Kiyomizu-derrassa oli myös paljon katsottavaa ja sieltä oli hyvät näköalat alas kaupunkiin.

Mielenkiintoinen oli vainajien muistopaikka. Sisäänpääsy alueelle on reilu 3 €.

Parhaiten paikalle pääsee linja-autoilla 100 tai 206.

Yhdensuuntaisen lipun hinta on alle kaksi euroa. Kiotossa ja Osakassa voi käyttää myös Tokion Suica korttia, joten sen turvin pääsee kätevästi liikkumaan, ilman jatkuvaa miettimistä lipuista. Suicasta maksetun pantin saa takaisin kun sen palauttaa matkan lopussa, paitsi jos sen palauttaa eri kaupunkiin. Eli meidän Suicat jäivät matkamuistoiksi, koska niitä ei voi palauttaa esim. Osakaan.

Me otimme taxin Kiyomizun-derrasta alas Gionin Geisha-alueelle ja hyvä niin, nimittäin matka oli luulemaamme pidempi.

Gionin historiallisella Geisha-alue on hyvin tunnelmallinen ja huokuu historiaa. Alueella on paljon pieniä kujia ja vanhoja taloja.

Varmin tapa nähdä geishoja on osallistua Gion Cornerin esitykseen, jossa geishat esittelevät perinteisiä japanilaisia taiteita. Näitä maksullisia esityksiä mainostetaankin alueella.

Alueella on myös useita teehuoneita, joissa voi nauttia perinteisen japanilaisen teen n. 30 € hintaan. Gion Geisha -alueella on useita hyviä ravintoloita.

Meille sattui ehkä säkä tai sitten oikeita geishoja vierailee turistien iloksi aina silloin tällöin alueella. Oikeat geishat erottaa turisteista monellakin tapaa, yksi selvin merkki on valkoiseksi maalatut kasvot, jalkineet ja puvun materiaali ja tyyli sekä ikä.

Oikeat geishat myös kaikkoavat kameroiden edestä. Näimme niitä useammankin reissullamme, jos nämä edellä mainitut olivat tunnistettavuuden kriteerit.

Yasaka-Jinja pyhäkkö on helppo katsastaa samalla kun käy Gion Geisha -alueella, sillä se on aivan sen vieressä. Alueella on satoja lyhtyjä jotka sytytetään iltaisin ja ne valaisevat pyhäkköä kauniisti.

Pyhäköltä pääsee myös kävelemään Maruyaman puistoon, joka on keväisin suosittu kirsikankukinnan katselupaikka.

Iltaa odotellessamme kävimme Kamogawa joen rantaa ja ihailimme paalujen päälle rakennettuja ruokapaikkoja ja baareja. Tunnelma niissä oli oikein mukava, mutta jotkut paikat olivat myös erittäin kalliita.

Yksi käymisen arvoinen paikka on juna-aseman 15 kerroksessa oleva Happy Garden tai Sky floor, jonne on ilmainen sisäänpääsy ja ihan kivat näkymät yli Kioton. Paikka on vihreä hengähtämiskeidas keskellä kaupunkia.

Nijonin linna sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja se oli hyvin lähellä hotelliamme.

Sisäänpääsyn yhteydessä saimme mukaamme englanninkielisen audio-opastuksen, jonka avulla oli helpompi käsittää ja ymmärtää palatsin historiaa ja aluetta.

Palatsialueella on mahdollisuus tutustua palvelijoiden työhuoneisiin, riisivarastoon, kokoushuoneisiin ja asuintiloihin.

Palatsin lattiat rakennettiin tarkoituksella nariseviksi, jotta ääni varoitti nukkuvia asukkaita tunkeilijoista.

Alueella on upeita puutarhoja. Erityisen kaunis on Ninomarun puutarha, jossa lammen kolme saarta on yhdistetty toisiinsa silloilla. Sisäänpääsy linnaan maksoi n. 5 €.

Nishi Honganji temppeli sijaitsi myös aivan kävelyetäisyydellä hotellistamme. Paikka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja hiljaisuudessaan käymisen arvoinen.

Kaunis Karamon portti ja pihan keskellä oleva iso Gingko puu olivat heti alueelle tultaessa katseen vangitsijoita.

Alueelle on ilmainen sisäänpääsy ja osaan rakennuksista pääsee tutustumaan myös sisältäpäin. Paikka kuuluu 16 muun Kioton kohteen kanssa UNESCOn maailmanperintölistalle.

 

Osaka

Siirryimme Kiotosta Osakaan alle puolentunnin Shinkansen junalla. Hintaa tälle välille tuuli n. 12 € ja aikaa siirtymään kului n. 15 min.

Toinen yhtä kätevä vaihtoehto olisi ollut JR:n pikajuna, jonka matka-aika on 23 minuuttia ja hintaa matkalle tulee vain n. 5 €.

Hotellimme Hotel My Stays Sakaisuji-Honmachi sijaitsi hyvällä paikalla, eikä hintakaan kahdelta yöltä ollut paha. Hotelli maksoi 101 €/ 2 yötä ja voikin sanoa, että hinta-laatusuhde oli erittäin kohdillaan.

Veimme laukut hotellille ja jatkoimme matkaa Osaka-johon, samuraiden Osakan linnaan.

Linnan ympärillä oli leveä kaksiosainen vallihauta, jossa oli sightseeing veneitä.

Alue oli myös tosi laaja ja sen muurien kiertäminen ulkokautta vei jokusen hetken. Ylhäällä linnoituksessa oli upea samuraiden linna, jossa toimii nykyään samurai teemaan liittyvä museo.

Linnanpihalla oli kaunis lampi pikkupuistoineen. Linnan pihalle on vapaa pääsy, mutta museoon on maksettava noin viiden euron sisäänpääsymaksu.

Osakassa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten jokaiselle löytyy tästäkin kaupungista jotakin. Otimme metron ja suuntasimme Kaiykanian akvaariolle. Parhaiten paikalle pääsee Chuo Linen metrolla ja pois pitää jäädä Osakakon asemalla, josta on pieni kävelymatka akvaariolle.

Olemme käyneet jos jonkinlaisissa akvaarioissa, mutta en yhtään enää ihmettele, miksi Osakan akvaariota Kaiyukania pidetään yhtenä maailman hienoimmista meriakvaarioista.

En usko, että jatkossa viitsimme kovin moneen enää mennä. Sen verran vaikuttavasta kokemuksesta oli kyse.

Akvaario on iso ja aulasta mennään pitkillä liukuportailla rakennuksen ylimpään kerrokseen, josta sitten laskeudutaan hitaasti altaiden ohi sekä ympäri aina alas saakka.

Rakennuksen keskellä on valtava akvaario, jonka eri kerroksissa elää erilaisia meren eläviä.

Keskusaltaassa uiskentelee mm. valtavia paholaisrauskuja sekä useampi todella iso valashai ja muita hai lajeja.

Lisäksi sivuilla on ”pienempiä” erillisiä altaita ja akvaarioita, joissa on aivan mieletön lajikirjo tarjolla.

Vaikka paikalla oli paljon ihmisiä, oli akvaariossa tilaa liikkua, eikä valtava väenpaljouskaan tuntunut mitenkään häiritsevältä. Pääsylippu akvaarioon maksoi reilut 18 €.

Akvaarion vieressä pyörii mahtava Tempozanin maailmanpyörä, jonka valaistus ennustaa seuraavan päivän säätä. Valaistuksen ollessa oranssi, on luvassa aurinkoista ilmaa. Vihreä valaistus ennustaa pilvistä ja sininen puolestaan sadetta. Maailmanpyörästä on aivan mahtavat näkymät Osakan lahdelle.

Osakassa on ehdottomasti käytävä Umeda Sky Buildingissä. Paikalle pääsee parhaiten Osaka Station  asemalta, josta on vielä reilun 10 minuutin kävelymatka kohteeseen.

Erikoisen näköisen pilvenpiirtäjän kattotasanteelta avautuvat parhaat näkymät Osakaan. Kattotasanteelle on erillinen n. 12 € pääsymaksu. Sen sijaan kattokerrosta alemmalle kerrokselle pääsee lasiseinäisellä hissillä. Tässä kerroksessa maisemia voi ihailla lasien läpi ja shoppailla.

Tältä tasolta pääsee lasisen käytävän sisällä kulkevilla rullaportailla kerrosta alemmas. Melkoisen hurja tunne korkeuksissa. Ympärillä on vain avointa taivasta ja alhaalla olevaa kaupunkinäkymää silmänkanta-mattomiin.

 

Kattoterassin näkymistä hahmottaa hyvin Osakaa, mutta näkee myös sen mielenkiintoisuuksia, kuten risteileviä moottoritie-rakennelmia ja kiintoisia rakennuksia. Yhden rakennuksen läpi kulkee vilkkaasti liikennöity moottoritie.

Rakennuksen alaosassa on maanalaiset markkinat ja ulkopuolella mielenkiintoinen puutarha riisinviljelypalstoineen.

Kävimme juomassa lasilliset aivan Umeda Sky rakennuksen lähellä ja taas saimme hämmästellä kekseliäisyyden valjastamista arkeen. Baarissa työskennellyt tarjoilijanainen ei koskenutkaan rahoihin, koska velotus tapahtui pankkiautomaattia muistuttavan järjestelmän kautta.

Ensin piti koneesta valita, että on täysi-ikäinen asiakas. Sen jälkeen setelit tungettiin automaattiin, joka laski ne ja antoi vaihtorahan takaisin. Raha tallentui suoraan koneen kassakaappiin.

Namban asemalta alkaa usean kilometrin pituinen Dotomborin katettu ostoskatu. Näky ja kokemus on mielenkiintoinen, kun edessä ja takana on tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Osakan kuuluisin paikka, Nipponbashi,  sijaitsee Dotomborin kadun puolessavälissä.

Paras tapa tutustua alueeseen onkin vain kävellä vailla päämäärää ja katsoa mitä kaikkea mielenkiintoista tulee vastaan.

Matkalla Dotonborin kanava-alueelle jouduimme keskelle munkkien kulkuetta ja pientä pyhättö seremoniaa, jota jäimmekin sitten katselemaan ennen kuin jatkoimme matkaa.

Namban vilkkainta osaa on Dotonborin, jonka kanava-aluetta reunustavat lukemattomat neonvalot.

Yksi tunnetuimmista neonvaloseinän mainoksista on Glico juokseva mies, jonka edestä jokaisen turistin pitää ottaa kuva.

Itse menimme jokiristeilylle, jolta pimentyneessä illassa oli hauska seurata vaihtuvia valomainoksia, joenrantaa vaeltelevia ihmisiä ja erikoisia rakennuksia.

Osakan Namba on myöskin suosittu ravintola ja katukeittiöalue. Dotonborin kävelykadulla sijaitseva Osaka Food Theme Park on helppo paikka aloittaa tutustuminen japanilaisen ruuan makujen maailmaan.

Osakassa on maistettava takoyaki mustekalataikinapalleroita. Vaikka ne eivät ihan TOP 10 makuelämyksiin nouse, oli niiden valmistus ja pyörittely kahdella tikulla mielenkiintoista seurattavaa. Jonoista päätellen mustekapalapallerot ovat paikallisten suosiossa.

Vaikka Osakan kaupungilla on pitkä historia ja se ulottuu Kiotoakin kauemmaksi, oli temppelikiintiö saavutettu.

Alkuperäisenä ajatuksena oli vierailla Shitennō-ji temppelissä, jota pidetään Japanin ensimmäisenä buddhalaisena temppelinä sekä Sumiyoshi Taisha shinto pyhätössä, mutta ne me nyt kuitenkin skippasimme, sillä liika on liikaa.

Osakassa liikkuu kätevimmin metrolla tai paikallisjunalla.

Ostaa voi yksittäislippuja tai sitten hankkia ICOCA-kortin, jota myydään metroasemilla. Myös Tokion alueen Suica metrokorttia voi käyttää ja ladata Osakassa.

Kaikki julkiset kattava päivälipun hinta on n. kustantaa 850 jeniä. Millä tahansa liikutkin ja minne tahansa menetkin, joka paikassa on turvallista, siistiä ja järjestelmällistä.

Halvin tapa päästä lentokentälle on hyödyntää Nankai Rapid Servicen junayhteyttä, jossa matka-aika kentälle on n. 40 min. JR Haruka yhteydellä matka kestää n. 30 min.

Osakassa on kaksi lentokenttää. Kansainvälinen lentokenttä Kansai Airport ja kotimaanlentoliikennettä palveleva Itami Airport. Suuntasimme Kansain lentokentälle, josta meillä oli seuraava siirtymälento Australian Cairnsiin. Lentokenttä sijaitsee keinotekoisella saarella, ja sen vuoksi sinne pääsee ainoastaan maksullista siltaa pitkin.

Lentokentällä saimme seurata mielenkiintoista laukkuruljanssia.

Kaikki jonottivat kiltisti jättämään laukkunsa ja bookkaamaan itsensä sisään,  niin myös aasialaistaustaiset matkustajat, joiden matkalaukut olivat lattialla auki ja sieltä puettiin lisää vaatteita päälle ja siirrettiin niitä irto kasseihin, jotta matkalaukun painoa saatiin pienemmäksi.

Välillä laukku käytiin punnitsemassa ja kun huomattiin, että laukkujen sisältö, joka oli siis täynnä ruokaa painoi vieläkin liikaa, alettiin ruokatavaroita poistamaan paketeista… ja taas punnittiin. Tätä jatkui ja jatkui. Jokaisella oli ruokaa laukut täynnä.

Tässä kohtaa tuli mieleen Australian rajalla ohjelma, jonka tapahtumat kertovat ruokaa kuljettavista matkustajista.

Kun pääsimme luukulle, oli siellä valtavat kyltit, mitkä asiat ovat kiellettyjä viedä Australiaan. Virkailija vielä kysyi erikseen jokaiselta, että olivathan he tietoisia rajoituksista. Seuraavaksi asiaa kuulutettiin koneessa ja maahantulokaavakkeessa luki isoilla kirjaimilla myös asiasta.

Matka jatkui JetStarin lennolla Cairnsiin. Oli siis aika vaihtaa mannerta.

Matkailua maailmalla

Hong Kong – Japani –Australia- Macao – Hong Kong osa 1 (Hong Kong)

Hong Kong – Japani – Australia – Macao – Hong Kong

Hong Kong, menomatka

Tämä matka sisältää poikkeuksellisesti vain kolme pidempää junamatkaosuutta. Muutoin liikuimme lentäen tai laivalla. Meillä oli henkilökohtainen syy mennä Australiaan ja siihen samaan sitten ymppäsimme kauan suunnitellun Japanin matkan.

Tämän matkan eri osuudet oli suurelta osin mietitty ja buukattu etukäteen.

Olimme matkassa reilun viisi viikkoa ja lentokilometrejä matkaan kertyi jokunen. Kokemusreppuun kertyi matkalta myös monta elämystä ja kokemusta sekä hieno reissu kaikkineen.

Hong Kong sujahti mukaan matkakohteeksi aikaeron tasauskohteena ja pitkien siirtymien ja lentotuntien katkaisijana.

Vertaillessamme lentohintoja, Finnair osoittautui edullisimmaksi ja kätevimmäksi vaihtoehdoksi suoralla reitillään, mutta myös matka-ajassa.

Matka-ajankohta ei meille ihanteellisesti suuntautunut Etelä-Australian kesään ja lämpöön, vaan Australian koleaan ja kosteaan talveen.

Hong Kong

Lensimme heti lomamme alettua juhannuksesta Finnairilla Hong Kongiin. Vaikka itse matka oli aikataulullisesti nopea ja hinnaltaan kilpailukykyinen muihin lentoyhtiöihin verrattuna, ei matkustusmukavuudesta saati laadukkaasta palvelusta kannata tässä yhteydessä puhua.

Lensimme yötä vasten ajatuksena saada nukkua koneessa. Koneen takaosa, jonne meidät oli sijoitettu, oli täynnä meluavia ja röyhkeitä kiinalaisia, jotka rasvasivat itsensä yötä vasten karmealle haisevalla käärmebalsamilla. Itse hajuallergikkona yritin pyytää lentoemäntiä puuttumaan tilanteeseen, mutta kohteliaisuussyistä maamiehiään kohtaan, he eivät voineet sitä tehdä. Ensin väittivät, etteivät haista mitään ja sitten, että eivät näe ko. toimintaa ja lopuksi vaan jättivät asian hoitamatta. Ei auttanut, vaikka muutkin suomalaiset matkustajat asiasta valittivat.

Koneessa oli yksi ainoa huonosti suomea puhuva stuertti muun cabiinihenkilökunnan ollessa kokonaan kiinaa puhuvia. Selväksi tuli, ketä näillä lennoilla palvellaan ja mistä se raha näille reiteille tulee. Kaikki kuulutukset tulivat koneessa joko englanniksi tai kiinaksi, suomeksi tärkeimmät kuulutukset tulivat sentään nauhoitteina. Koneessa tarjottu ruokakin oli sopivasti mietitty aasialaiseksi. Miten lie mahtavat ne matkustajat selvitä, jotka eivät osaa muuta kuin suomea? Ruotsin kieltä puhuvia ei tällä lennolla huomioitu mitenkään.

Kierrellen ja kaarrellen, asiaan kantaa ottamatta Finnairin asiakaspalvelu hieman pahoitellen vastasi kirjalliseen reklamaatioon ja ohitti siten ongelman.  Oli muuten viimeinen kerta kun tuohon suuntaan lennän Finnairilla.

Pääsimme onnellisesti Hong Kongiin melkein 10 tunnin huonosti levätyn yölennon jälkeen. Lentoasema on rakennettu saarelle siten, että sitä ympäröi ihanasti kimalteleva meri.

Hong Kongin lentoasema koostuu kahdesta erillisestä siivestä ja matka näiden välillä tehdään automaattijunalla.

Passi- ja maahantulotarkastuksessa meille annettiin maahantulolupa, joka kerättiin pois maasta lähtiessä. Veimme matkatavarat säilöön lentokenttäsäilytykseen ja lähdimme kiertelemään aluetta koko päiväksi.

Hong Kongin lentokenttä sijaitsee Lantaun saarella ja ajattelimmekin ihan käytännön syistä ja ajallisesti hyödyntää käytettävissä olevan ajan Hong Kongin tuon osan tutkimiseen.

Otimme lentoasemalta taxin ja ajoimme n. 30 km päähän saaren toisella puolella olevaan Tai O kalastajakylään. Taxi maksoi hieman reilun 20 € ja aikaa matkaan kului noin 40 minuuttia.

Taxeilla on omat värikoodit, joiden mukaan heillä on lupa kyyditä asiakkaita. Meidän värikoodi oli sininen, eli taxilla oli lupa ajaa Lantaun saarella.

Matkalla oli hyvä ihailla kauniita maisemia, jotka vaihtelivat ajotien kulkiessa vuorenrinnettä matkalla vuoren toiselle puolelle. Kalastajakylään olisi päässyt myös linja-autolla Tung Chungista, mutta sinne olisi ensin pitänyt mennä lentoasemalta ja näin matkaan olisi tullut ihan turha mutka.

Tai O kalastajakylä on rakennettu pilarien varaan. Osa kylän asukkaista asuu myös veneissä.

Tarjolla olisi ollut veneajeluita asuintalojen kanaaleihin sekä erilaisia retkiä, joilla olisi voinut nähdä vaaleanpunaisia delfiineitä. Päivä oli kuitenkin sen verran utuinen ja sateinen, että veneretket jäivät osaltamme, mutta jo pelkkä kiertely kylässä riitti meille mainiosti.

Paikallisten keskuudessa kalastajakylä on kuuluisa kuivatuista kala- ja äyriäistuotteistaan, joita olikin runsaasti tarjolla. Haju oli myös sen mukainen. Kyläläiset pyrkivät myös pitämään kylänsä mahdollisimman alkuperäisenä, mikä näkyi myös kylän ilmeessä ja tunnelmassa.

Onneksemme paikassa ei ollut juurikaan muita turisteja, vain pari ryhmää tuli meitä vastaan, kun  olimme lähdössä pois.

Tai O on sen verran pieni, että se on nähty muutamassa tunnissa, varsinkaan jos ei aio paikassa syödä mitään.

Me nautimme Nutriletin patukat ja otimme kalastajakylästä paikallislinja-auton, jolla jatkoimme matkaa samalla saarella olevaan Ngong Pingin kylään, jossa on kuuluisa Big Buddha.

Linja-automatka kesti n. 20 minuuttia ja hintaa sille tuli n. kolme euroa.

Patsas on todella iso ja se onkin yksi maailman suurimmista istuvista Buddha patsaista.

Kesäkuussa ilma oli hyvin kosteaa sekä kuumaa ja aika ajoin saimme hakeutua suojaan reippailta, mutta nopeasti loppuvilta sadekuuroilta.

Alueella on kaikenlaista katsottavaa, joista Po Linin luostari lienee yksi tärkeimmistä. Alue on hyvin suosittu turistien keskuudessa ja paikalla taitaa aina olla melkoinen kuhina.

Luostarin rakennukset ovat värikkyydessään ja koristeellisuudessaan erittäin näyttäviä.

Yhdessä temppelin saleista on kullattu kymmenentuhannen kullatun Buddhan Sali, joka on kerrassaan upea näky.

Tarkoituksenamme oli matkata vuorelta alas köysiradalla, mutta ukkosrintaman takia koko iltapäivän köysiratavuorot peruttiin.

Olen tehnyt tuon köysiratamatkan aiemmin ja se on kerrassaan hieno kokemus. Upeat maisemat 25 minuutin köysiratamatkalla jäävät kyllä jokaisen sen tehneen mieleen. Hintaa köysiratamatkalle yhteen suuntaan olisi tullut n. 18 € ja lasipohjaisella cabiinilla hieman enemmän.

Jos vaan mahdollista, kannattaa köysiratalippu hankkia etukäteen koska köysiradalla matkustaminen on erittäin suosittua turistien keskuudessa ja jonottamaan voi joutua helposti reilun tunninkin.

Otimme taxin Ngong Pingistä lentokentälle, jossa nautimme päivällisen ennen seuraavaa lentoa. Ruokailun jälkeen edessä oli vielä samoilla silmillä odottamista muutama tunti ja sitten taas yölennolla kohti Tokiota.

Matkailua maailmalla

Junailua Puolassa osa 2 Poznań – Toruń – Gdańsk

Varsova – Krakova – Wroclaw – Poznań – Toruń – Gdańsk

Poznań

Otimme aamujunan Wroclawista Poznańiin. Matka taittui 2½ tunnissa ja hintaa sille tuli kahdelta ihmiseltä 14 €. Poznańin juna-asema sijaitsee melko kaukana vanhasta kaupungista. Otimme siis jälleen taxin, jolla huruttelimme haluttuun paikkaan.

Kaupungissa on julkista liikennettä, mutta Poznańissa on jännä systeemi. Halvimman alle euron matkan voi taittaa 10 minuutissa. Jos tarvitsee kulkea pidemmälle, tarvitsee ostaa 40 minuutin lippu, jonka hinta on 1,20 €. Muista leimata lippu kun menet sisään ja myös ulos jos on aikarajallinen lippu. Lipuntarkastajia on tosi paljon puolalaisissa joukkoliikennevälineissä ja armotta lankeaa sakko, jos lippu ei ole oikein leimattu tai ajantasainen. Kokemusta on.

Poznańin historialliset nähtävyydet sijaitsevat pienehkön vanhankaupungin alueella ja ne kiertää kävellen.

Kaupungin tunnelma on leppoinen ja hyvin rauhallinen ja onkin vaikea uskoa, että kaupunki on merkittävä opiskelijakaupunki, mikä tekee Poznańin yöelämästä vilkkaan.

Poznańissa kannattaa ehdottomasti maistaa maukkaita piirakoita. Ne olivat nenän alla leivottuja ja lämpimän tuoreita.

Piirakat tekivät kauppansa sellaisella vauhdilla, että niiden taittelun erikoistuneillakin sai sormet näprätä melkoisella vauhdilla.

Poznańin tunnetuin maamerkki, kaupungintalo Ratusz hallitsee vanhankaupungin aukiota.

Kaupungintalon eteen kerääntyy joka päivä klo 12 ihmisiä katsomaan erikoista perinnettä, jossa etuseinästä astuu torvensoiton säestämänä esiin kaksi mekaanista vuohta, jotka kolauttavat päänsä yhteen useita kertoja.

Vuohi onkin kaupungin symboli ja sille on kaupungissa ihan oma patsaansa.

Keskustassa on myös saksalaisarkkitehtuurin hallitsema alue, jolla sijaitsee yliopisto ja Saksan keisarin vierailua varten 1900-luvun alussa rakennettu linna.

Hieman vanhan keskustan ulkopuolella on katedraalisaari, jossa seisoo Puolan vanhin kaksitorninen katedraali. Katedraali on restauroitu sodan jälkeen ja se onkin nähtävyytenä parhaimmillaan illalla, jolloin saaren itäpuolelta avautuu huikea näköala kohti näyttävästi valaistua kirkkorakennusta.

Poznańissa on useita todella upeita kirkkoja. Kirkot olivat kovin vaatimattoman näköisiä ulkoapäin, mutta sisälle päästyä huomasi, että kullassa ja kimalluksessa ei näissä kirkoissa olla säästelty.

Poznań on sen verran pieni paikka, että jatkoimme siitä vielä illaksi Toruniin, jossa sitten yövyimme. Junamatka Toruniin kestää n. 1½ h, joten ennätimme hyvin sinne illaksi.

Meille sattui erittäin ihana Hotel Czarna Róza  hotelli, joka oli oikein tunnelmallinen ja ihanan idyllinen. Käytössämme oli olohuone ja makuuhuone mielettömällä kylpyhuoneella. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Torunin kaupungin kiertelyä.

 

Toruń

Taas yksi ihana puolalainen kaupunki. Toruń on pieni ja kaunis kaupunki, jossa pystyy hyvin liikkumaan kävellen. Jos haluaa lähteä kauemmaksi, pääsee sinne mainiosti raitiovaunuilla.

Toruńin vanhankaupungin rakennukset on punatiilisiä ja iltavalaistuksessa alueen väri muuttuukin punertavaksi.

Toruńin historiallinen linnoitus sijaitsee Veiksel joen rannalla. Toruńin vanhakaupunki ja uusikaupunki muodostavat Unescon maailmanperintökohteen. Siellä on nähtävissä ristiritarien linnan rauniot ja vanha linnoitus näkyy säilyneissä puolustusmuurin osissa, porteissa ja torneissa. Puolustusmuurin kuuluisin osa on kalteva torni, josta kerrotaan useita legendoja.

Toruńin Kaupunkikuvaa hallitsee kaksi kirkkoa. Żeglarska-kadun Johannesten kirkko on Kopernikuksen kastekirkko. Toinen hieno kirkko on Mariankirkko, joka on goottilainen fransiskaanikirkko. Kaupungin yksi tärkeä nähtävyys on nykyaikaiselle tähtitieteelle lähtölaukauksen antaneen Nikolaus Kopernikuksen syntymätalo, jossa on nykyisin Kopernikuksen museo. Museo on moderni ja sisältää huipputeknologiaa. Sisäänpääsy museoon on n. 4 €. Toruńin planetaariossa voikin tutustua tähtitieteeseen monin eri tavoin. Hinnat vaihtelevat kolmen euron kummallakin puolella riippuen esillä olevasta esityksestä.

Toruńin kaupungintaloon kannattaa myös tutustua sisältä. Siellä on kolmessa kerroksessa erilaisia näyttelyitä, jonka jälkeen voi kiivetä kaupungintalon torniin ihailemaan maisemia. Vierailu maksaa alle kolme euroa.

Toruń on kuuluisa myös herkullisista piparkakuista ja kaupungista löytyy oma piparimuseo, jossa voi leipoa oman matkamuistonsa 1500-luvun leipomossa.

Toruńissa on myös paljon hyvin säilyneitä ja mielenkiintoisia rakennuksia.

Toruńin esikaupungitkin ovat säilyneet hyvin ja etenkin lännessä sijaitseva Bydgoskie przedmiescie sisältää valtavasti Preussin ajoilta periytyviä kartanoita ja jugendarkkitehtuuria. Kartanot ja talot ovat kauniita, sillä ne ovat taidokkaasti restauroitu ja niitä restauroidaan koko ajan lisää. Kivoja kiertelyn kohteita.

Illan voi päättää Toruńissa Cosmopolis Fountain suihkulähteen valo ja ääni showhon. Paikka sijaitsee Plac Broniewiczassa lähellä planetaariota.

Juna-asema sijaitsee hivenen keskustan ulkopuolella, mutta sieltä pääsee nopeasti keskustaan taksilla tai busseilla 22, 25 tai 27. Itse otimme taxin, koska ne ovat todella edullisia. Taxi maksoi n. 5 €.Puolassa kaupunkien välillä on helpointa liikkua junalla kattavan rautatieverkoston ansiosta.

Puolan rautateillä liikennöi tätä nykyä monia eri yhtiöitä ja erilaisia junatyyppejä. Edullinen mutta nopea junatyyppi on TLK-juna, jonka kakkosluokka myydään ilman paikkavarauksia.

Oman paikan varmistamiseksi onkin syytä olla jonottamassa ajoissa junaan tai hankkia huomattavasti kalliimpi ykkösluokan lippu. Lippuja Puolan rautateille voi tilata helpoiten netistä. Asemilla ei yleensä puhuta englantia, joten voi olla kätevintä ostaa liput ennakkoon.

Ihmiset ovat kovin auttavaisia ja ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Tähän maahan ja näihin paikkoihin on helppo ihastua.

 

Gdańsk

Aamulla jatkoimme matkaa Gdańskiin. Junamatka Toruńista Gdańskiin kestää n. 2 h ja hintaa sille tuli 17 € kahdelta ihmiseltä. Ei paha;)

Mukavasti sujuneen junamatkan jälkeen saavuimme Gdańsk Glłówny juna-asemalle, joka on melkoisen kaunis rakennus.

Juna-asema on melko lähellä vanhaa kaupunkia, joten halutessaan sieltä voi kävellä pelipaikoille.

 

Majoitumme sijainniltaan ja sisutukseltaan aivan ihanaan Gotyk House hotelliin. Saimme kattohuoneiston, jonne aamupala tuotiin huoneeseen, koska aamiaistila oli korjauksessa – harmi;)

Huone oli kuin unelma, kattoikkunasta näkyi viereisen kirkon jylhä torni, joka oli kauniisti valaistu. Pienistä sivuikkunoista näkyi kirkon isot koristeelliset ikkunat, joista loisti kelmeä valo. Noissa maisemissa oli mukava nukahtaa, mutta myös herätä. Aamulla ensimmäisenä kattoikkunoista näkyi kirkkaansininen taivas ja aurinko. Kruunu onnistuneelle Puolan matkalle!

Gdańskin melko pieni, mutta vilkas keskusta on punatiilisten kirkkojen, porttien ja entisten hansakauppiaiden upeiden talojen reunustama.

Vanhaankaupunkiin kuljetaan vanhankaupungin portista, joka johtaa kohti Vihreää porttia ja rantaa. Tämän kuninkaantien varrella on kolme porttia sekä näyttävä kaupungintalo korkeine torneineen.

Kadun kuuluisa aukio Długi Targ, sijaitsee matkalla ja siellä on paljon terasseja sekä kesäaikaan kaikenlaisia tapahtumia, mutta myös myyjiä.

Pyhän Marian kirkko on hyvin tavallisen näköinen ulkoapäin. Myös kirkon sisäosat poikkeavat melkoisesti tyypillisestä katolilaisesta kirkosta.

Kirkko oli pettymys kaikkien näkemiemme upeiden kirkkojen joukossa, vaikkakin sinne onkin kulkeutunut katolilaiseen tyyliin erilaisia koristeellisia elementtejä. Tämä oli tyypillinen protestanttinen, sisustukseltaan yksinkertainen kirkko. Kirkon pelkistetty olemus johtuu siitä, että Gdańsk oli keskiajalla vapaamielinen kaupunki, joka otti vastaan kaikkien uskontojen edustajat. Näin ollen kirkosta tuli ajan mittaan luterilainen, joka nyttemmin on muutettu katoliseksi.

Kirkosta tekee kuuluisan turistikohteen sen valtava koko. Kirkkoon mahtuu jopa 25 000 ihmistä yhtä aikaa. Kirkko on myös maailman suurin tiilestä rakennettu kirkko.

Kirkon ulkoasussa huomiota herättää valtava astrologinen kello sekä lukuisat tornit. Yhteen kirkon torniin pääsee ihailemaan upeita näkymiä aina yli kolmoiskaupungin, mikäli jaksaa nousta reilut 400 askelmaa. Kirkkoon on noin euron pääsymaksu. Jos haluaa sekä kirkkoon että torniin, kannattaa hankkia alle 2 € maksava yhteislippu.

Kannattaa käydä myös Marian kirkon vieressä olevassa Kaplica królewska kirkossa, joka sitten edustaakin taas niitä upeita ja koristeellisia katolisia kirkkoja.

Kuninkaantiellä on myös Dwór Artusa eli Artusin talo, joka alun perin rakennettiin kaupungin liikemiehille kerhohuoneeksi. Sen sisätiloihin pääsee tutustumaan ostamalla n. 3 € lipun.

Merkittävimpien rakennusten joukkoon kuuluu myös Uphagen talo – Dom Uphagena. Talon sisätiloihin pääsee tutustumaan reilun parin euron hintaisella lipulla. Talossa on esillä kolme eri tyylistä tilaa, joissa on miltei kaikissa on alkuperäinen sisustus ja kalusteet.

Ratusz Głównego Miasta – kaupungintalo on myös käymisen arvoinen paikka. Kaupungintalon torni näkyy kauas. Kaupungintalon sisätilat ovat vaikuttavat, ja siellä on myös valokuvanäyttely Gdańskin vanhasta keskustasta ja sen eri vaiheista ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Myös Gdańsk tyylisiä huonekaluja esittelevä huone on tutustumisen arvoinen. Lippu maksaa n. reilu 2 €.

Varsinaisten nähtävyyksien lisäksi kaupungissa on lukuisia hyviä museoita. Varsinkin merimuseo on mielenkiintoinen. Siellä on esillä upeat valikoimat sekä merenkäyntiä että satamatyötä esittelevää aineistoa.

Gdańskin merimuseo sijaitsee kaikkiaan kolmessa eri rakennuksessa Gdańskin keskustaa halkovan joen ympäristössä. Laajin ja suurin näyttely sijaitsee joella olevan Ołowianka saaren vanhoissa makasiineissa. Museoiden eri osien välillä kulkee vanha Gdańskissa rakennettu laiva. Sisäänpääsy museoon maksaa n.5-8 € välillä, riippuen minkälaisen lippupaketin ostaa.

Rannassa on muutenkin kiva vaan kävellä ja ihailla upeita rakennuksia. Varsinkin illalla ranta oli upea ja tunnelmallinen.

 

Gdańskin keskustassa pääsee hyvin liikkumaan kävellen. Mikäli haluaa liikkua kauemmaksi keskusta-alueelta, hyvä vaihtoehto on raitiovaunu, joihin kertalippu maksaa alle euron. Mainio vaihtoehto on ottaa myös riksaa muistuttava sähköauto, jossa meillä ainakin englantia taitava kuski ylpeästi kertoi Puolan ja Gdanskin kohentuneesta tilasta sekä turvallisuudesta, samalla kun hän esitteli meille haluamiamme paikkoja. Kyyti palveluineen maksoi 20 €.

Taksit ovat myös suhteellisen edullisia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että taksiajossa kaupunkien rajojen ylitykset voivat tulla yllättävän kalliiksi erilaisten rajanylityslisien vuoksi. Mainio kulkuväline Gdańskissa on myös vuokrattava kaupunkipyörä, jolla voi hieman laajentaa liikkumisaluetta.

Gdańskia, Gdyniaa ja Sopotiaa kutsutaan kolmoiskaupungiksi. Sekä Gdyniaan, että Sopotiin kulkee lukuisia paikallisjunia joka tunti. Lippuja voi ostaa asemien automaateista. Matka Sopotiin on 20 minuuttia ja Gdyniaan noin 40 minuuttia. Kumpikin paikka on suosittuja rantapaikkoja. Tällä kertaa emme niissä vierailleet, koska oikein muuta nähtävää kuin hienohiekkaiset rannat ei noissa paikoissa ole. Vaikka kaunista ja lämmintä olikin, niin toukokuu ei vielä ihan rantakelejä tarjoa.

Käymättä jäi myös Europejskie centrum solidarnosci – Euroopan solidaarisuuskeskus, jonka näyttelytiloihin olisi sisäänpääsy ollut n. 4 €.

Gdańskiin on myös hankittavissa kaupunkikortteja, joiden hinta 1 pv on alle 12 €  ja 2 pv vähän yli 15 €. Kuten muissakin kaupungeissa kaupunkikortilla pääsee ilmaiseksi moneen nähtävyyteen tai niillä saa alennusta, voi ohittaa jonot jne… Joissakin tapauksissa kortin hankkiminen varmaan kannattaa.

Gdańskin Lech Wałęsa lentokenttä sijaitsee 16 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Matka Gdańskin päärautatieasemalta taittuu bussilla numero 210. Matka kestää noin 40 minuuttia, ja noin euron hintaisen lipun voi ostaa kuljettajalta.

Jos haluaa käyttää julkisia vähintään 3 kertaa saman vuorokauden aikana, kannattaa ostaa Gdańskin kaupungin alueella käyvä 24 tunnin lippuun, joka maksaa alle 3 €. Gdańskissa on tarjolla paljon erilaisia julkisenliikenteen yhdistelmälippuja, riippuen siitä millä alueella matkustaa. Lentokentälle pääsee myös junalla, mutta paikalliset eivät suosittele tätä vaihtoehtoa.

Me otimme shutle bussin, jonka ystävällinen hotellivirkailija varasi meille. Kyyti oli 20 €. Samaan hintaan olisi tullut myös taxi, ehkä jopa hieman kalliimmaksi? Shutlebussi nouti meidät hotelilta ja matka siinä taittui mukavasti.

Puola oli kaikkineen positiivinen ja suositeltava matkakokemus. Ruoka oli hyvää, ihmiset tosi ystävällisiä ja mikä parasta kaikkialla oli turvallinen ja leppoisa olo. Siis kohti kotia, Air Balticilla Rigan kautta.

Matkailua maailmalla

Junailua Puolassa osa 1 Varsova – Krakova – Wroclaw

Varsova – Krakova – Wroclaw – Poznań – Toruń – Gdańsk

Varsova

Lensimme Varsovaan Rigan kautta. Tämä reitti on todella kätevä, sillä koneen vaihtoaika on todella lyhyt ja Rigan kautta samalla syöttökoneella aiemminkin lennetyt reitit ovat toimineet todella hyvin. Chopinin lentokentältä pääsee parhaiten kaupunkiin taxilla, joka ei todellakaan ole kallista. Keskustaan pääsee myös junalla tai linja-autolla. Otimme taxin, jolla huruttelimme keskustaan.

Varsova on melko iso kaupunki ja riippuen mielenkiinnosta, siellä saa hyvin aikaa kulumaan useammankin päivän.

Nähtävyydet sijaitsevat aika pienellä alueella, joten kävelemällä pärjää pitkälle.

Jos haluaa nähdä keskusta-aluetta ja lähiympäristöä hieman enemmän kannattaa hypätä linja-autoon tai raitiovaunuun. Ne ovat edullinen tapa liikkua kaupungissa.

Lippu pitää ostaa etukäteen automaateista ja lipuntarkastajia liikkuu tiheään julkisissa kulkuvälineissä tarkastamassa lippuja.

Ehdottomasti kannattaa tehdä sightseen matka jonnekin ympäristöön, koska kaupunkikuva muuttuu kaupungin laitamilla melkoisesti. Myös lähialueen torit voivat olla todella mielenkiintoisia tutustumiskohteita.

Varsovaan voi hankkia Warsw passin, joka oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn moneen nähtävyyteen ja museoon, sillä pääsee myös jonojen ohi ja voi matkustaa julkisilla ilman lisälippuja sekä tehdä Hop on Hop off kaupunkikierroksen.

Varsova on edullinen shoppailukaupunki, mutta shoppailut saivat jäädä, sillä matkatavaroissa ei ollut liiemmin ylimääräistä tilaa. Ruoka Varsovassa oli hyvää ja todella edullista. Kadulta kannattaa myös ostaa piirakoita, jotka ovat erittäin maukkaita.

Uudelleen rakennettu vanhakaupunki sijaitsee Veikseljoen rannalla olevan Plac Zamkowyn linnanaukio vieressä.

Samalle puolelle jokea sijoittuu Pałac Kultury i Nauki eli kulttuuri- ja tiedepalatsi. Rakennus on Neuvostolahja puolan kansalle. Rakennus on todella näyttävä ja sen näköalaterassille, joka sijaitsee kerroksessa 30 pääsee 5 € hissikyydillä.

Kulttuuripalatsissa on myös museoita ja teattereita. Lähellä kulttuuripalatsia sijaitsee myös Varsovan juna- ja linja-autoasema.

Varsovan keskustorin ympärillä on paljon terasseja ja hyviä ruokapaikkoja. Myös Zamek Królewskin kuninkaanlinna sijaitsee aukion laidalla ja siellä voi käydä ihastelemassa komeasti sisustettuja huoneita ja erilaisia näyttelyitä. Sisäänpääsy linnaan maksaa n. 7 € ja lisämaksusta voi osallistua joko opastetulle kierrokselle tai vuokrata audioguiden.

Varsovan vanhakaupunki sijoittuu kuninkaanlinnasta oikealle. Vanhakaupunki on uudelleenrakennettu taidokkaasti ja siellä on mukava vaellella ympäriinsä ja istuskella vanhankaupungin aukion terasseilla ja kahviloissa seuraten ympärillä olevaa ihmisvilinää. Vanhassa kaupungissa on useita museoita, pieniä kujia sekä kauppoja ja paljon muutakin katsottavaa.

Kuninkaanlinnasta vasemmalle lähtee leveä katu, joka on osittain kävelykatua. Kadun varrella on useampikin hieno kirkko.

Kościół Świętego Krzyża eli Pyhän ristin kirkkoon kannattaa ehdottomasti mennä sisälle. Kirkon pilareihin kerrotaan haudatun Frédéric Chopinin sydämen.

Kościół Akademicki św. Anny eli Pyhän Annan kirkko on todella kaunis sisältä ja jos mahdollista kannattaa mennä sinne urkukonsertin aikaan ja kuunnella 30 minuutin upea urkukonsertti. Tunnelma ja kokemus on hieno, samoin urut.

Kirkon vieressä on Taras Widokowyn kellotorni, jonka näköalatasanteelta avautuvat upeat näkymät Varsovaan. Kapuaminen torniin maksaa alle kaksi euroa.

Kävelykadulla on myös useita patsaita kuten mm. Nikolas Kopernikuksen patsas. Kävelykadun varrella voi vielä ihastella Presidentin linnaa ja sen piha-aluetta sekä Varsovan yliopiston rakennuksia.

Pitkän kadun kummassakin päässä on useita ravintoloita ja terassialueita. Itse emme menneet Puolan juutalaiseen historiamuseoon, mutta juutalaisten getto-alueella kävimme. Mainio tutustumiskohde.

Varsovan lähellä, noin 15 km päässä on Wilanówin palatsi. Harmillisesti palatsi on suljettu tiistaisin, joten sinne emme tällä kertaa päässeet.

Selvitimme etukäteen, että Eurail Poland Pass hinnat ovat 3 pv 80 €, 4 pv 100 €, 5 pv 120 € ja 6 pv 140 €. Matkustus olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi kuin yksittäin ostamamme matkat.

Kuten muidenkin maiden railpasseissa paikkaliput tulee varata erikseen, mikä olisi vieläkin lisännyt raipassin hintaa. Puolassa junalla matkustaminen on todella edullista, tosin junakalusto on osittain hieman vanhempaa.

 

Krakova

Seuraava kohde oli Krakova, jonne ostimme yhdensuuntaiset  Express InterCity Premium (EIP) junaliput. 2 ½ tunnin matka mukavalla pikajunalla taittui  50 € yhteishintaan. Junassa kierteli myyntikärry, josta sai pientä purtavaa ja virvokkeita, kahvia ja teetä. Juna oli kaikin puolin moderni isoine istuimineen ja wifi mahdollisuuksineen. 

Krakovan uusi rautatieasema sijaitsee ison kauppakeskuksen yhteydessä. Uudelta juna-asemalta ei ole pitkä kävelymatka vanhaan kaupunkiin.

Krakovan kaupunkikortti on melko edullinen. Esim. 2 päivän kortti maksaa n. 25 € ja sillä saa monenlaisia etuuksia ja ilmaisen julkisten liikennevälineiden käytön sekä bussikyydin suosituille suolakaivoksille. Kortti mahdollistaa myös sisäänpääsyn Karakovan monipuoliseen museotarjontaan. Krakovan vanhan kaupungin alueella selviää hyvin kävellen ja useimmat hotellitkin ovat kävelyetäisyydellä. Jos kuitenkin haluaa kiertää kaupunkia tai liikkua etäämmälle kannattaa turvautua raitiovaunuihin, jotka ovat mainio tapa liikkua Krakovassa.

Krakovan keskusaukio Rynek Główny on täynnä hienoja hevoskärryjä. Krakovassa onkin todella panostettu hevoskärryihin ja ne ovat pääsääntöisesti paljon hienompia, kuin monessa muussa Keski-Euroopan kaupungissa.

Varsinkin illalla hevoskärryt ovat valaistuina todella kauniita.

Aukio on Krakovan sydän ja sen ympärille on keskittynyt paljon terasseja ja ravintoloita.

Kaupungintalon torni Ratusz sijaitsee torilla, jonne voi kiivetä ihailemaan Krakovaa. Torniin kiipeäminen maksaa alle 2,50 €.

Kirkko Bazylika Mariacka, sijaitsee myös torilla. Kirkko on sisältä ihan käymisen arvoinen ja hintaa sille kertyy alle 2,50 €. Myös kirkon torniin pääsee kapuamaan, mutta sinne pääsyä rajataan aikataululla ja henkilömäärällä. Pääsy kumpaankin torniin maksaa erikseen 3,50 €. Liput kannattaa ostaa ennakkoon, jos mielii päästä tiettynä ajankohtana torniin ja haluaa välttyä jonottamiselta. Toisessa torneista on näköalapaikka ja toisessa on kellotorni kelloineen.

Sukiennice sijaitsee torin toisella laidalla ja sen sisällä on erilaisia kojuja, jotka myyvät turisteille matkamuistoja, koruja, vaatteita yms. Harvoin matkaan tarttuu mitään, mutta nyt tuli ostettua pääsiäismunakokoelmaan yksi uusi koristeellinen muna.

Rakennuksen sivulla on ravintoloita ja kahviloita. Rakennuksen alla on Rynek Underground, jossa voi tutustua kauppapaikan maanalaisiin kojuihin, hautausmaahan ja katsella esityksiä paikasta ja sen historiasta. Hintaa tälle käynnille tulee n. 5 €.

Krakovassa kannattaa ehdottomasti vierailla Wawelin kukkulalla ja lähes jokaiseen sen eri rakennuksista ja kohteista on sisäänpääsy. Silti niihin kannattaa mennä. Erityisen hienoja ovat kuninkaalliset huoneet.

Kukkulalla on myös Tuomiokirkko, johon on ilmainen sisäänpääsy. Kirkon museoon, kappeliin ja kryptaan on n. 3 € pääsymaksu. Lisäksi voi parin euron hintaan vuokrata audioguiden. Vanhassa kaupungissa on myös muita upeita kirkkoja, joissa kannattaa piipahtaa.

Parasta on vain kävellä kiireettömästi ja ihailla paikkaa sekä sen leppoista tunnelmaa. Vaikka Krakovassa on aina paljon turisteja, ei siellä ole mitenkään turvaton olo.

Juutalaiskortteli on myös kiertelyn arvoinen paikka ja erityisen kiva on vierailla alueen toreilla, joissa Plac Novyn torilla sattui juurikin olemaan joku erityinen ruokahappening. Paikalta sai aivan mainioita piirakoita!

Krakovasta voi tehdä omatoimimatkan tai sitten napata laajasta paikallisesta tarjonnasta päiväretken Auschwitch-Birkenaun keskitysleireille. Emme tunteneet kovinkaan suurta vetoa sinne, miksi niin se, kuin Schindlerin tehdaskin jäi meiltä käymättä.

Sen sijaan suuntasimme seuraavana päivänä suolakaivoksille. Myös sinne voi kätevästi tehdä omatoimimatkan. Linja-auto 304, joka lähtee juna-asemalta vie perille parilla eurolla ja lippuja suolakaivokseen, joiden hinta ulkomaalaisille on noin reilut 20 € voi ostaa paikanpäältä. Tosin suosittelen niiden ostamista etukäteen.

Katsoimme nopeimmaksi ja parhaaksi vaihtoehdoksi Shutle bussilla tehdyn pienen sekalaisesta, kansainvälisestä joukkiosta kootun ryhmämatkan. Shutle bussi haki ja toi meidät hotellille. 25 €/ hlö hintaan kuului matkat ja pääsyliput sekä opas, joka johdatti meidät ohi jonojen ja ruuhkien. Hinta oli erittäin kilpailukykyinen omatoimimatkaan verrattuna.

Suolakaivokseen laskeudutaan portaita pitkin ja ylös noustaan täyteen tupatuissa ”työmiesten” hisseissä. Jos tunnet pakokauhua ahtaissa tiloissa, tämä ei ole sinua varten. Suolakaivos oli todellakin käymisen arvoinen paikka.

Jotta suolakaivoksessa sai kuvata, piti ostaa erikseen 2,50 € maksava kuvauslupa. Kannatti – paikka oli todellakin käymisen ja kuvaamisen arvoinen.

 

Wroclaw

Saavuimme Wroclawiin junalla Krakovasta. Junamatka kesti hieman yli 3 h ja hintaa sille kertyi 20 € yhteensä kahdelta. Juna oli hieman vanhempi, mutta matka taittui silti mukavasti, jälleen kerran Scramblea pelaten.

Wroclawin juna-asema sijaitsee hieman vanhan kaupungin ulkopuolella ja matkaa sieltä on jalkaisin n. 20 minuuttia.

Wroclawia halkoo Oder-joki, miksi kaupungissa onkin paljon siltoja. Wroclaw on melko iso kaupunki, mutta silti kaupungin nähtävyydet pystyy kiertämään jalkaisin. Muutoin voi liikkua raitiovaunuilla.

Kaupunki on täynnä upeita rakennuksia ja todella upeita kirkkoja, joista merkittävimmät sijaitsevat aivan keskustassa tai joen toisella puolella Ostrów Tumskin katedraalisaarella. Katedraalisaaren tärkein nähtävyys on Wroclawin eli pyhän Johannes Kastajan katedraali. Katedraalin tornissa on näköalapaikka, josta on upeat maisemat kaupungin ylle. Näköalapaikalle torniin pääsee hissillä, joka maksaa alle kaksi euroa. Toinen kiinnostava kirkko alueella on Pyhän Ristin kirkko, jonka tiloissa on oikeastaan kaksi kirkkoa omissa kerroksissaan. Kirkkoihin ei ole pääsymaksua. Lisäksi saarella on lukuisia muita kirkkoja, piispanpalatsi ja runsaasti kirkollisia rakennuksia.

Kaupungissa vierailtaessa unohtaa ei sovi Wroclawin ja koko Puolan korkeinta rakennusta, sinisenä hohtavaa Sky Toweria, jonne pääsee alle viiden euron hissimaksulla. Sky Toweriin on usein jonoa, joten varaudu jonottamaan. Ylöspäästyäsi sinulla on 30 minuuttia aikaa kiertää panoraama-alue. Samalla ehtii vaikka nauttia kupin kahvia tasanteen kahvilasta.

Hieno iltakohde on Wroclawin tanssivat suihkulähteet, jotka sijaitsevat kaupungin läntisellä puolella. Suihkulähteet on valaistu pimeällä ja siellä voi ihastella n. 10 minuuttia kestävää suihkulähteen valo- ja musiikkiesitystä.

Wroclaw on tonttujen kaupunki. Pieniä kahvipaketin kokoisia tonttuja voi bongata sieltä täältä ympäri kaupunkia. Oikeasti tontut ovat aivan upeita ja niitä löytyi jos johonkin teemaan.

Vanhankaupungin kauppatorilla eli Rynecilla on Wroclawin vanha raatihuone, joka on yksi kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Raatihuoneeseen pääsee tutustumaan ja siellä toimii nykyään taidemuseo.

Toria kiertää upeat vanhat talot. Yksi tärkeä nähtävyys on myös Satavuotishalli, joka on Unescon maailman perintökohde sekä Raclawicen taistelusta kertova valtava panoraamamaalaus. Panoraamamaalausta pääsee katsomaan 8 eurolla ja samalla hinnalla pääsee myös taidemuseoon.

Kaupungin museotarjontaan kuuluu useita taidetta, arkkitehtuuria ja Puolan kulttuuria esitteleviä museoita. Kaupungin suurin barokkirakennus on Oderin rantaa myötäilevä Wrocławin yliopisto, jonka luentosalissa kannattaa aivan ehdottomasti vierailla. Jos pääluentosali oli upea, ei alakerran pienempi sali jäänyt paljoa siitä.

Yliopiston päärakennuksen matematiikkatornissa on sijainnut observatorio. Nykyisin sen näköalatasanteelta avautuu kaunis kaupunkinäkymä. Myös yliopiston kirkkoon kannattaa ehdottomasti poiketa.

Wroclawissa kannattaa piipahtaa kauppahalli Hala Targowaan, jossa voi milk baarissa syödä paikallista ruokaa alle parilla eurolla. Ruoka on myös oikeasti hyvää.

Kauppahallissa on satoja kojuja kahdessa kerroksessa. Alakerta on keskittynyt ruokatuotteisiin, kun taas yläkerrassa myydään käyttötavaroita laidasta laitaan.

On käsittämätöntä ettei Wroclaw ole suuremmin turistien suosiossa. Ilmeisesti sinne on sen verran vaikea matkustaa, vaikka kaupungissa lentokenttä onkin. Voisi jopa sanoa, että Wroclaw oli parhaita paikkoja Puolan turneellamme.

Matkailua maailmalla

Joulutorit junaillen, Berliini-Potsdam-Dresden- Berliini

Berliini-Potsdam-Dresden- Berliini

Berliinissä on kaksi lentoasemaa Schönefeld ja Tegel. Lensimme Air Balticilla Rigan kautta Tegeliin, josta otimme linja-auton keskustaan. Lentokentältä keskustaan pääsee joko linja-autolla tai taxilla. Linja-autokyyti maksaa n. 3 € yhteen suuntaan ja liput voi kätevästi hankkia terminaalissa olevista automaateista ja linja-autopysäkkien vierestä. Linja-autopysäkit ovat lentoaseman päärakennuksen edessä. Matka keskustaan vie noin 40 minuuttia. Berliini on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Kätevintä kaupungissa on liikkua metrolla. Berliinin metroverkosto on laaja mutta ihan selkeä, eikä siellä ole hankala kulkea.

Julkisiin voi ostaa kertalippuja tai hankkia päivälipun, joilla matkustaa rajattomasti eri vyöhykkeiden sisällä. Berliinin keskusta-alueen päivälippu maksaa n. 7 €. Jos matkassa on useampi henkilö, kannattaa ostaa 2–5 hengen ryhmille tarkoitettu matkustuskortti AB-vyöhykkeelle.

 

Potsdam

Minun päähänpinttymä käydä oikeilla joulutoreilla oli toteutumassa. Saavuttuamme Berliiniin, veimme tavarat hotelille ja nappasimme kyydin Berliinin päärautatieasemalta RE1-junalla kohti Potsdamia.

RE1- junalla pääsee lähemmäksi kaikkia nähtävyyksiä kuin S7 junalla. Potsdam Charlottenhofin juna-asemalta on n. 15 minuutin kävelymatka kaupunkiin, kun taas Potsdamin S-Bahn-asemalta aikaa kuluu noin puolituntia.

Potsdam sijaitsee C-vyöhykkeellä ja ABC-päivälipulla voi käyttää julkisia kulkuvälineitä sekä Berliinissä, että Potsdamissa. Yhdistelmälipun hinta päivälle on alle 8 €.  Pelkkä lippu S7- junalla Potsdamiin maksaa vähemmän. Junia Potsdamiin kulkee usein ja matka-aika sinne on n. ½ h, riippuen minkä junan valitsee.

Potsdam ei talvella tuonut esille sen loistokasta aikaa ja olemusta. Sanssoucin palatsi puutarhoineen ja talvisuojaan laitettuineen patsaineen oli yhtä harmaa, kuin ilmakin.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että tästä palatsien ja linnojen sekä kauniiden puistojen kaupungista kannattaa nauttia kesäaikaan.

Kierreltyämme aikamme suuntasimme Potsdamin joulutorille, joka oli levittäytynyt myös lähikaduille.

Potsdamin keskusta on melko pieni ja tuntuikin siltä että se oli yhtä joulutoria. Vanha keskusta ja kunnostetusta hollantilaiskortteli jäi markkinahumun alle.

Edellisvuoden Berliinin joulutorilla tapahtunut terroristi-isku sekä vain pari päivää ennen vierailuamme Potsdamin joulutorilta löydetty räjähdepaketti oli lisännyt turvatoimia melkoisesti.

Hyvä niin. Poliisi olikin näkyvästi esillä ja betoniesteitä oli ympäri joulutorialuetta. Väkeä riitti aivan tungokseen asti. Tunnelma oli kuitenkin kiireetön ja rauhallinen.

Kojuja oli joka lähtöön ja tarjolla oli erilaisia syötäviä ja juotavia, erilaisia käsitöitä ja muita koriste-esineitä sekä tietenkin kaikenlaisia joulujuttuja.

Kiertely joulutorilla oli erittäin viihdyttävää ja aika kului kuin siivillä.

Lämmikettäkin oli saatavilla tarpeen mukaan.

Kaikilla joulutoreilla juomat tarjotaan oikeista laseista ja mukeista, joista maksetaan erikseen 1 – 2 € pantti. Halutessaan mukin joulutorin logolla saa panttimaksulla matkamuistoksi.

 

Dresden

Jouluihmisenä oli pakko päästä Dresdeniin, jossa on maailman vanhimmat joulumarkkinat. Berliinistä Dresdeniin kulkee yksi Saksan pääradoista ja matka sujuu mukavasti pikajunalla noin kahdessa tunnissa. Tosin kohdallamme sattui juurikin junaonnettomuus, miksi matkareittimme mennessä hieman muuttui, kuten myös matkustusaika.

Junaliput ostettiin tällä kertaa erikseen, koska teimme vain edestakaisen matkan. Hintaa lipuille tuli alle 50 € / henkilö. Dresdeniin menee tiheästi junia, mutta ostimme kuitenkin junaliput ennakkoon netistä, koska ajatuksena oli, että muutama muukin kuin me vierailevat joulutoreilla. Päätelmä osui oikeaksi.

Dresdenin juna-asema sijaitsee kaupungin keskustassa. Dresden on sen verran iso kaupunki, että paikasta toiseen siirtymiseen voi olla järkevää käyttää raitiovaunua. Julkisten päivälippu on n. 6 €  ja se maksaa itsensä takaisin noinkin isossa kaupungissa.

Viivyimme Dresdenissä yön yli. Hotelli sijaitsi aivan joulutorin vieressä ja kävelymatkan päässä nähtävyyksistä. Toisin kuin meillä Keskieurooppalaiset joulumarkkinat huokuvat lämpöä ja pitkiä perinteitä. Erilaisissa toinen toistaan upeammin koristelluissa kojuissa on paljon ihasteltavaa.

Joulutorit ovat erittäin suosittuja ja joulunalusaikana niissä käydään paitsi ostoksilla myös viettämässä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ihmisvilinä olikin melkoinen.

Joulutorit ovat myös lapsiperheiden suosiossa, koska siellä on paljon erilaisia toimintoja ja aktiviteettejä lapsille.

On karusellejä, maailmanpyöriä, luistelurataa, kotieläimiä ja vaikka mitä.

Kävimme joulutorilla sekä päivällä, että illalla ja aina siellä oli yhtä paljon ihmisiä.

Iltapimeässä jouluvalojen ja erilaisten tuoksujen yhdistelmä loi väkisinkin jouluisen tunnelman.

Joulutorit Saksassa oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen asia.

Dresdenin vanhassa kaupungissa on useita upeita aukioita.

 

Uudelleen rakennettu Frauenkirche on komea rakennus ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Kirkkoon on 8 € pääsymaksu, jolla pääsee myös kirkon katolle ihailemaan maisemia. Kirkon ympäristössä on muitakin upeita rakennuksia ja kahviloita.

Vaikka eri paikkoihin ei menisikään sisälle, on Dredenissä paljon katsottavaa. Augustusstrassea koristaa valtava posliinitaulu joka on todella massiivinen.

Upea on myös Zwingerin palatsikompleksi, jossa on monia erilaisia museoita.

Dresden on mainio vierailukohde. Jouluisen harmaa ajankohta vain ei tuonut esille sen todellista loistoa.

Ehkäpä täytyy löytää joku toinen ajankohta ja tulla kartoittamaan paikan upeat kirkot ja palatsialueet uudelleen.

 

Berliini

Berliini ei ole erityisen kaunis kaupunki. Sateinen joulukuu teki siitä vielä rumemman. Onneksi valoa ja iloa toi monet Berliinin joulutorit. Kiertelimme isoilla joulutoreilla Potsdamer Platzissa, Gendarmenmarktissa ja Aleksanderplatzilla. Vaikka kaikilla toreilla on paljon samaa, ovat ne silti erilaisia ja persoonallisia.

Joka paikassa oli valtavasti väkeä ja omaisuudesta kannatti ihmisvilinässä pitää huoli.

Alexanderplatzilla sijaitsee Berliinin kuuluisa televisiotorni, jonka huipulle pääsee hissillä. Televisiotornin näköalapaikasta avautuu näkymät yli Berliinin. Torniin on aina pitkät jonot ja siksi kannattaakin ostaa lippu netistä ennakkoon. Lipun hinta riippuu siitä ostaako pelkän näköalatasanne lipun, drinkkibaarilipun vai meneekö ylimmälle tasolle ruokailemaan. Lippujen hinnat vaihtelevat +/- 20 €, eli ihan halvasta hiisikyydistä ei ole kyse.

 

Brandenburgin portti ja Pariser Platz ovat myös paikat, joissa Berliinissä vieraileva varmasti käy. Aivan lähellä on Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki.

Berliinin muuri on suurimmaksi osaksi purettu, mutta pieni pätkä muuria on jätetty pystyyn ja siellä onkin aina kova kuhina, kun ihmiset ottavat selffieitä muurin edessä. Toinen takuuvarma turistisuma löytyy Checkpoint Charlien edestä.Berliinissä on muutama käymisen arvoinen kirkko.

 

 

Tunnetuin kuitenkin lienee Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche jonka torniraunio on yksi Berliinin maamerkeistä.

Vierailun arvoinen kohde on myös Charlottenburgin linna, joka toimii museona. Linnaan on 17 € sisäänpääsymaksu. Kuvauslupa on ostettava linnaan erikseen.